sahra
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasahra (9)
- hankoaura, alkuaan kaskiaurana käytetty puinen maanmuokkausväline
- Pientä sahraa vedettiin ihmisvoimin.
- Hevosvetoinen sahra oli kätevä laite perunavakojen avaamiseen ja perunoiden multaamiseen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑhrɑ/
- tavutus: sah‧ra
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sahra | sahrat |
genetiivi | sahran | sahrojen (sahrain) |
partitiivi | sahraa | sahroja |
akkusatiivi | sahra; sahran |
sahrat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sahrassa | sahroissa |
elatiivi | sahrasta | sahroista |
illatiivi | sahraan | sahroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sahralla | sahroilla |
ablatiivi | sahralta | sahroilta |
allatiivi | sahralle | sahroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sahrana | sahroina |
translatiivi | sahraksi | sahroiksi |
abessiivi | sahratta | sahroitta |
instruktiivi | – | sahroin |
komitatiivi | – | sahroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sahra- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. alkuaan kaskiaurana käytetty puinen maanmuokkausväline
Ks. aatra |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sahra Kielitoimiston sanakirjassa