split

Katso myös: Split

Englanti

Substantiivi

split

1. spagaatti

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	splits
part. prees.	splitting
imp. & part. perf.	split

split

1. jakaa
2. halkaista; haljeta
3. (~ up) erota toisistaan; erottaa toisistaan

   The two major branches of the Finno-Ugric family split approximately 4,500 years ago.

   Their parents split up some time ago.

   The band split up.

   Split them up, as they won't stop fighting!

4. (tietotekniikka) hajottaa merkkijono osiin poistamalla erottimet

Liittyvät sanat

• split infinitive
• split-level
• explode

Idiomit

• split hairs – halkoa hiuksia; saivarrella
• for one split second – ohikiitävän hetken, sekunnin murto-osan

Fraasiverbit

split up