taho
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- toimija tai osapuoli jossakin asiassa
- (paikallissijoissa) suunta; näkökanta
- kukin poistuivat omalle taholleen
- tarkastella monelta taholta
- (geometria) tahko
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑho/
- tavutus: ta‧ho
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taho | tahot |
| genetiivi | tahon | tahojen |
| partitiivi | tahoa | tahoja |
| akkusatiivi | taho; tahon |
tahot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tahossa | tahoissa |
| elatiivi | tahosta | tahoista |
| illatiivi | tahoon | tahoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taholla | tahoilla |
| ablatiivi | taholta | tahoilta |
| allatiivi | taholle | tahoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tahona | tahoina |
| translatiivi | tahoksi | tahoiksi |
| abessiivi | tahotta | tahoitta |
| instruktiivi | – | tahoin |
| komitatiivi | – | tahoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | taho- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaTahko ja taho sanoja on pidetty yhteenkuuluvina merkityksen ja rakenteellisen samankaltaisuuden takia; taho-sanaa voitaisiin nimittäin pitää tahko-sanan heikkoasteisesta muodosta yleistettynä muotona. Tähän selitykseen ei kutenkaan sovi se, että myös vepsän kielestä löytyy vastineet molemmille sanoille (tahk ’tahko’, taho ’taho’), vaikka kielessä ei astevaihtelua ole. Taho sanaa pidetään siten itsenäisenä sanana, joka on alkuaan mahdollisesti merkinnyt ’paikkaa’.[2]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: tahokas
Aiheesta muualla
muokkaa- taho Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana taho.