Taikuri

Substantiivi

muokkaa

taikuri (6)

  1. silmänkääntäjä, taikatemppujen tekijä, taikatemppuja tekevä viihdetaitelija
  2. (mytologia) yliluonnollisen taikuuden harjoittaja
  3. (kuvaannollisesti, leikkimielinen) henkilö, joka kykenee niin vaativiin suorituksiin, että niitä voidaan lähes verrata taikuuteen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑikuri/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taikuri taikurit
genetiivi taikurin taikurien
taikureiden
taikureitten
partitiivi taikuria taikureita
taikureja
akkusatiivi taikuri;
taikurin
taikurit
sisäpaikallissijat
inessiivi taikurissa taikureissa
elatiivi taikurista taikureista
illatiivi taikuriin taikureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi taikurilla taikureilla
ablatiivi taikurilta taikureilta
allatiivi taikurille taikureille
muut sijamuodot
essiivi taikurina taikureina
translatiivi taikuriksi taikureiksi
abessiivi taikuritta taikureitta
instruktiivi taikurein
komitatiivi taikureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taikuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

sana taikoa tai taika + -uri

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • taikuri Kielitoimiston sanakirjassa
  NODES