tappara

Suomi

tappara (12)^[1]

kuunsirpin muotoinen lyhyt- tai pitkävartinen sotakirves
Vanhimmat tunnetut tapparat ovat kivikaudelta.

[1] Intialainen tappara ja pistin

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tappara	tapparat
genetiivi	tapparan	tapparoiden tapparoitten (tapparain)
partitiivi	tapparaa	tapparoita
akkusatiivi	tappara; tapparan	tapparat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tapparassa	tapparoissa
elatiivi	tapparasta	tapparoista
illatiivi	tapparaan	tapparoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tapparalla	tapparoilla
ablatiivi	tapparalta	tapparoilta
allatiivi	tapparalle	tapparoille
muut sijamuodot
essiivi	tapparana	tapparoina
translatiivi	tapparaksi	tapparoiksi
abessiivi	tapparatta	tapparoitta
instruktiivi	–	tapparoin
komitatiivi	–	tapparoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tappara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

slaavilainen laina^[2]

1. sotakirves

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.