tihkua

Suomi

Substantiivi

tihkua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta tihku

   Ei siellä satanut – pientä tihkua vain.

Verbi

tihkua (52) (taivutus[luo])

1. tulla pieninä pisaroina esiin, tiristä, kohota (myös kuvaannollisesti)

   Katosta tihkui vettä.

   Tilanteesta alkoi tihkua tietoa.

Käännökset

1. tulla pieninä pisaroina esiin, tiristä, kohota

englanti: drizzle, dribble, trickle

ruotsi: droppa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tihkuminen

Aiheesta muualla

• tihkua Kielitoimiston sanakirjassa