urpu
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- Koivu- ja pyökkikasveihin kuuluvien lehtipuiden kukinto
- Pihakoivumme oksat ovat jo urvuilla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈurpu/, [ˈurpu]
- tavutus: ur‧pu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urpu | urvut |
| genetiivi | urvun | urpujen |
| partitiivi | urpua | urpuja |
| akkusatiivi | urpu; urvun |
urvut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urvussa | urvuissa |
| elatiivi | urvusta | urvuista |
| illatiivi | urpuun | urpuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urvulla | urvuilla |
| ablatiivi | urvulta | urvuilta |
| allatiivi | urvulle | urvuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urpuna | urpuina |
| translatiivi | urvuksi | urvuiksi |
| abessiivi | urvutta | urvuitta |
| instruktiivi | – | urvuin |
| komitatiivi | – | urpuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | urvu- | |
| vahva vartalo | urpu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- urpu Kielitoimiston sanakirjassa