väsynyt
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaväsynyt (47) (komparatiivi väsyneempi, superlatiivi väsynein) (taivutus[luo])
- levon tai unen tarpeessa oleva; uupunut
- Ville ei ole nukkunut pitkään aikaan, hän on varmasti väsynyt.
- kyllästynyt
- Olen väsynyt tämän saman asian jauhamiseen!
- moneen kertaan kuultu, kulunut, huono juttu tai vitsi
- väsynyt vanha vitsi
- (materiaalista) toistuvien muodonmuutosten säröyttämä ja heikentämä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋæsynyt̪/
- tavutus: vä‧sy‧nyt
Käännökset
muokkaa1. levon tai unen tarpeessa oleva; uupunut
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (humor.) töttöröö (1)
Johdokset
muokkaa- adverbit: väsyneesti
Vastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- väsynyt Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaväsynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä väsyä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | väsynyt | väsyneet |
genetiivi | väsyneen | väsyneiden väsyneitten |
partitiivi | väsynyttä | väsyneitä |
akkusatiivi | väsynyt; väsyneen |
väsyneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | väsyneessä | väsyneissä |
elatiivi | väsyneestä | väsyneistä |
illatiivi | väsyneeseen | väsyneisiin väsyneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | väsyneellä | väsyneillä |
ablatiivi | väsyneeltä | väsyneiltä |
allatiivi | väsyneelle | väsyneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | väsyneenä | väsyneinä |
translatiivi | väsyneeksi | väsyneiksi |
abessiivi | väsyneettä | väsyneittä |
instruktiivi | – | väsynein |
komitatiivi | – | väsyneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | väsynee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
väsynyt- |