Adjektiivi

muokkaa

väsynyt (47) (komparatiivi väsyneempi, superlatiivi väsynein) (taivutus[luo])

  1. levon tai unen tarpeessa oleva; uupunut
    Ville ei ole nukkunut pitkään aikaan, hän on varmasti väsynyt.
  2. kyllästynyt
    Olen väsynyt tämän saman asian jauhamiseen!
  3. moneen kertaan kuultu, kulunut, huono juttu tai vitsi
    väsynyt vanha vitsi
  4. (materiaalista) toistuvien muodonmuutosten säröyttämä ja heikentämä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋæsynyt̪/
  • tavutus: vä‧sy‧nyt

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

väsynyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä väsyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väsynyt väsyneet
genetiivi väsyneen väsyneiden
väsyneitten
partitiivi väsynyttä väsyneitä
akkusatiivi väsynyt;
väsyneen
väsyneet
sisäpaikallissijat
inessiivi väsyneessä väsyneissä
elatiivi väsyneestä väsyneistä
illatiivi väsyneeseen väsyneisiin
väsyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi väsyneellä väsyneillä
ablatiivi väsyneeltä väsyneiltä
allatiivi väsyneelle väsyneille
muut sijamuodot
essiivi väsyneenä väsyneinä
translatiivi väsyneeksi väsyneiksi
abessiivi väsyneettä väsyneittä
instruktiivi väsynein
komitatiivi väsyneine
vartalot
vokaalivartalo väsynee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
väsynyt-
  NODES
Done 1
see 2