väsytys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaväsytys (39)
- se, että väsytetään; kalan pitäminen vieheeseen tarttuneena niin pitkään, että se ei enää jaksa taistella ja uida poispäin, vaan se on valmis otettavaksi haaviin ja nostettavissa vedestä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋæsyt̪ys/
- tavutus: vä‧sy‧tys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | väsytys | väsytykset |
genetiivi | väsytyksen | väsytysten väsytyksien |
partitiivi | väsytystä | väsytyksiä |
akkusatiivi | väsytys; väsytyksen |
väsytykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | väsytyksessä | väsytyksissä |
elatiivi | väsytyksestä | väsytyksistä |
illatiivi | väsytykseen | väsytyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | väsytyksellä | väsytyksillä |
ablatiivi | väsytykseltä | väsytyksiltä |
allatiivi | väsytykselle | väsytyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | väsytyksenä | väsytyksinä |
translatiivi | väsytykseksi | väsytyksiksi |
abessiivi | väsytyksettä | väsytyksittä |
instruktiivi | – | väsytyksin |
komitatiivi | – | väsytyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | väsytykse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
väsytys- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- väsytys Kielitoimiston sanakirjassa