vaativa
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaavaativa (10)
- sellainen, joka vaatii
- vaativa persoonallisuus
- sellainen, johon tarvitaan erityisponnisteluja tai -osaamista; haasteellinen, vaikea
- vaativa työ
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑːt̪iʋɑ/
- tavutus: vaa‧ti‧va
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- [1] joka vaatii: vaatelias
Vastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vaativa Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaavaativa
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaatia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaativa | vaativat |
| genetiivi | vaativan | vaativien (vaativain) |
| partitiivi | vaativaa | vaativia |
| akkusatiivi | vaativa; vaativan |
vaativat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaativassa | vaativissa |
| elatiivi | vaativasta | vaativista |
| illatiivi | vaativaan | vaativiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaativalla | vaativilla |
| ablatiivi | vaativalta | vaativilta |
| allatiivi | vaativalle | vaativille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaativana | vaativina |
| translatiivi | vaativaksi | vaativiksi |
| abessiivi | vaativatta | vaativitta |
| instruktiivi | – | vaativin |
| komitatiivi | – | vaativine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vaativa- | |
| vahva vartalo | vaativa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |