varastaa

Suomi

Verbi

varastaa (53) (taivutus[luo])

1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle

   Mies varasti arvokkaita koruja.

2. (kuvaannollisesti) ottaa jotakin luvatta, erityisesti jotain aineetonta

   varastaa ideoita

   Hakkeri varasti Van Rompuyn meilejä (hs.fi)

   Estelle varasti huomion Victorian syntymäpäivänä (kaleva.fi)

3. (urheilu) lähteä ennen lähtömerkkiä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrɑst̪ɑːˣ/
• tavutus: va‧ras‧taa

Etymologia

johdos substantiivista varas ((heikko) konsonanttivartalo varas- + johdin -ta- + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle

'auhelawa: vaivahala bali: maling bima: mpanga chuuk: mwócho englanti: steal, (slangia) nick esperanto: ŝteli italia: rubare kapingamarangi: gaihaa kosrae: kahl, puhsr latvia: zagt liivi: salāndõ mangareva: kamo maori: taahae motu: henao nengone: eno niue: kaihaa norja: stjele nukuoro: gaiaa paiwan: tsakaw palau: mengól

ponape: pirapa, kawai portugali: roubar pukapuka: kaiā puola: kraść, *ukraść ranska: voler, dérober rarotonga: keiaa rotuma: hana'o ruotsi: stjäla; (arkikieltä) snatta, sno; (slangia) knycka saksa: stehlen, (puhekieltä) klauen serbia: krasti, красти tongareva: kaiaa tšamorro: sakke tšekki: krást, *ukrást tuamotu: keiaa tuvalu: kaiaa ukraina: красти, украсти wanukaka: kedu wejewa: kedu venäjä: красть (krast), воровать viro: varastama

Liittyvät sanat

• varas
• varkaus

Synonyymit

• (varastaa) anastaa, viedä, rosvota; (arkikieltä) kähveltää, pihistää, pölliä, vohkia; (slangia) kössiä, nyysiä, kääntää, vöhniä, vöniä, ritsata, nussia
• (vähäarvoisista, etenkin myymälävarkauksista) näpistää
• (varastaa väkivalloin) ryöstää, ryövätä, rosvota (slangia) rullata, kääntää
• (varastaa huijaamalla) kavaltaa, (slangia) kääntää, puhaltaa

Johdokset

• verbit: varastella

Aiheesta muualla

• varastaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1055, 1063, 3666 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa