Wikipedia
Katso artikkeli Viiva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Viiva [1]
 
Tekstissä esiintyviä viivoja [2] (englanniksi)
 
Viivalle [4] asettuneita kilpaluistelijoita
 
Morseaakkosissa SOS muodostuu kolmesta pisteestä, kolmesta viivasta [6] ja kolmesta pisteestä
 
Viivoja [7] kokaiinia

Substantiivi

muokkaa

viiva (9)

  1. muodoltaan ja ulkoasultaan usein vaihteleva, tavallisesti ympäristöstä väriltään tai sävyltään erottuva juova, piirto, raita, rantu, viiru tms.
    Viiva kuin viiva on kuitenkin plussa, oli se sitten kuinka haalea tahansa, eikä vääriä positiivisia testejä pitäisi tulla.
  2. jokin viivan muotoisista välimerkeistä, yhdysmerkki, tavuviiva, väliviiva, ajatusviiva
    Nillittäjähän se on sekin, jonka mielestä yhdysviiva on jotenkin merkityksellinen osa tekstiä. Viiva kuin viiva.
  3. (geometria) yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale
  4. (urheilu) lähtöviiva, lähtölinja; nopeus- tai kiihdytyskilpailu
    Bolt, Gay ja Powell asettuvat viivalle Brysselissä.
    Kaveri tuli "viivalle", survaisi etujarrun laakista pohjaan saakka ja Bemarin rohjo nousi lentoon.
  5. (kuvaannollisesti) (yhtäläinen) mahdollisuus kilpailuun jonkin toisen vaihtoehdon kanssa
    olla samalla viivalla
  6. Morsen aakkosten pitkä merkki
  7. (slangia) kerralla nenään nuuskattava annos kokaiinia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːʋɑ/
  • tavutus: vii‧va

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viiva viivat
genetiivi viivan viivojen
(viivain)
partitiivi viivaa viivoja
akkusatiivi viiva;
viivan
viivat
sisäpaikallissijat
inessiivi viivassa viivoissa
elatiivi viivasta viivoista
illatiivi viivaan viivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viivalla viivoilla
ablatiivi viivalta viivoilta
allatiivi viivalle viivoille
muut sijamuodot
essiivi viivana viivoina
translatiivi viivaksi viivoiksi
abessiivi viivatta viivoitta
instruktiivi viivoin
komitatiivi viivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viiva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

poikkeuksellisella suomen kielen erilliskehityksen aikaisella m > v muutoksella todennäköisesti ’tuulta’ merkitsevästä sanasta viima[1]

Käännökset

muokkaa
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

muokkaa

käyrä, suora, veteen piirretty viiva, viivoitin, viivake, viivasto, viivoittaa, viivoitus

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aaltoviiva, absorptioviiva, ajatusviiva, alaviiva, apuviiva, hiusviiva, horisonttiviiva, jakoviiva, kaariviiva, kaistaviiva, kalkkiviiva, katkoviiva, kauttaviiva, kenoviiva, kenttäviiva, keskiviiva, kylkiviiva, leikkausviiva, luetelmaviiva, luotiviiva, lähtöviiva, maaliviiva, magneettivoimaviiva, merkkiviiva, murtoviiva, murtoviivamittaus, nuottiviiva, nuottiviivasto, perusviiva, pisteviiva, poikkiviiva, punaviiva, pystyviiva, rajausviiva, rajaviiva, rantaviiva, repäisyviiva, reunaviiva, ruuviviiva, siksakkiviiva, siniviiva, sulkuviiva, suuntaviiva, tahtiviiva, tavuviiva, vaakaviiva, vapaaheittoviiva, vesiviiva, viivakehys, viivakoodaus, viivakoodi, viivakoriste, viiva-numerokoodi, viivaornamentti, viivapaksuus, viivaperspektiivi, viivapiirustus, viivaspektri, viivasuora, viivasyövytys, viivavarjostus, vinoviiva, voimaviiva, väliviiva, yhdysviiva, ympyräviiva, ääriviiva

Idiomit

muokkaa
  • olla viivana paikalla / tulla viivana
    1. tulla oitis paikalle

Aiheesta muualla

muokkaa
  • viiva Kielitoimiston sanakirjassa
  • viiva Tieteen termipankissa
  • viiva Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 392. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  NODES