Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Kelttien alkuperä

Kulttuuripiiri: Keltit

Ajankohta: noin 2200 eaa lähtien

Pronssikauden alussa oli Ukrainasta hyökännyt Eurooppaan sotaisia ratsastajakansoja. Nämä korvasivat aiemmat Lähi idän vaikutteiden pohjalta syntyneet Vanhan Euroopan kulttuurit. Alkoi indoeurooppalaisten aika. Kelttiläiset kansat olivat yksi indoeurooppalaisten ryhmä.

Nimityksen alkuperä

Kelttiläiset kansat tunnetaan kirjoitetussa historiassa antiikin ajoista lähtien. Tuolloin kreikkalaiset ja roomalaiset alkoivat kutsua näitä kansoja kelteiksi ja galleiksi.

Kaikki väesöt, josta termejä käytettiin eivät silti aina puhuneet kelttiläisiä kieliä, vaan he edustivat kaavamaista käsitystä pohjoisen ja lännen barbaareista eli raakalaisista.

On vaikea tietää tunsivatko laajalle alalle levittyneet keltit minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, sillä he puhuivat monia murteita ja olivat jakautuneet moniin heimoyhteisöihin. Kulttuurinsakaan puolesta he eivät olleet mikään yhtenäinen ryhmä. Kelttikielisellä väestöllä lienee kuitenkin ollut jokin yhteys La Tene-kulttuuriin, vaikka kaikki heistä eivät asuneetkaan sen alueella.

Kellopikarikulttuuri

Indoeurooppalaiset saapuivat myöhemmälle kalttien ydinalueelle vuoden 2500 eaa tienoilla. Laajalle länsi-Eurooppaan, mutta vain joihinkin paikkoihin 2800-2500 eaa levinnyt kellopikarikulttuuri saattoi olla eräs kelttien edeltäjäkulttuuri. Tämä kulttuuri tai pikemminkin kulttuurirypäs valtasi Länsi-Euroopassa varhaisten maanviljelijöiden alueet. Kulttuuri oli joko osin indeurooppalainen tai sai näiltä vaikutteita. Kulttuuri tunnetaan kellomaisita pikareista, joista juotiin simaa muistuttavaa juomaa.

Uneticé

Varhaisin kulttuuri, johon keltit liitetään on vuoden 2200 eaa tienoilla kehittynyt varhaispronssikautinen Uneticé. Se sijoittuu nykyisten Tsekin-tasavallan, Etelä-Saksan ja Lounais-Puolan alueelle Keski-Euroopassa. Kulttuuri aloitti kaupan Keski-Euroopan ja Kreikan Mykeneen välillä.

Kulttuurille olivat tyypillisiä kolmiomaiset kirveenterät. Sen alkuperäinen keskus oli Moravian varhaiselle metallialueella. Saksassa se näyttää esiintyneen yksittäisinä saarekkeina. Kulttuurin piirissä esiintyneet rikkaat haudat viittaa vahvaan yläluokkaan. Haudat olivat sekä kuoppa- että kumpuhautoja. Kulttuuri kävi myös kauppaa brittiläisen Wessex-kulttuurin kanssa. Vaikka erilaisia kupariseoksia tunnettiin, pronssi yleistyi vasta Uneticé-kauden jälkeen.

Tumulus-kulttuuri

Tumulus oli uneticén seuraaja keskipronssikaudella noin 1550-1250 eaa. Sen tunnusmerkkinä olivat suuret hautakummut, tumulukset. Sotaisampana se levisi edeltäjäänsä laajemmalle alueelle. Sotapäälliköt olivat voimakkaita.

Kauppatiet etelään pysyivät ennallaan ja osin jopa vahvistuivat. Lopulta kulttuuri kattoi osia Saksasta ja Ranskasta ja ulottui Unkariin asti. Kumpujen rakentaminen lienee omaksuttu idästä Ukrainan ja Kazahstanin aroilta. Loppua kohden kulttuuri muuttui sotaisemmaksi ja valloitushaluisemmaksi. Se näkyi raskaiden pronssimiekkojen, rintapanssarien ja vahvojen suojakilpien omaksumisena. Asutukset olivat linnoitettuja.

Hieman ennen 1000 eaa kulttuurin alueella tapahtui hajaantumista ja samoihin aikoihin nykyisen Turkin ja Kreikan alueille hyökättiin ja laaja kansainvaellusalto uhkasi Egyptiäkin.

Uurnakenttä-kulttuuri

Uurnakenttä-kultturi oli tumulus-kulttuurin seuraaja myöhäispronssikaudella noin 1200-700 eaa. Sen alue oli vielä edeltäjiäänkin laajempi. Kulttuuria pidetäänkin jo monesti esikelttiläisenä. Se oli vielä edeltäjäänsäkin sotaisempi ja sen päälliköt entistäkin mahtavampia.

Monesti uurnakenttä-kulttuuri on yhdistetty niin sanottuihin merikansojen hyökkäyksiin Välimerellä, joita pidetään heettiläisten ja mykeneläisten kulttuurien tuhoajina. Vaikka he eivät vielä tunteneetkaan rautaa, heidän pitkät miekkansa, kypäränsä ja rintapanssarinsa olivat taisteluissa ylivoimaisia vihollisen sotakirveitä vastaan. Egyptiläiset lähteet kertovat pitkistä, vaaleista soturista.

Ensimmäiset uurnakenttähautaukset ilmestyivät noin 1350 eaa. Vainajat haudattiin tuhkana saviruukkuihin ja kumpuhaudat jäivät vähitellen pois käytöstä. Molempia hautoja oli kuitenkin pitkään rinnakkain. Muutos hautautavoissa kertoo uudenlaisesta uskonnosta. Lopulta se hävitti alueeltaan aiemmat hautaustavat lähes kokonaan. Uurnakenttä kulttuurin indoeurooppalaiset heimot rakensivat taitavasti mäkilinnoituksia ja avaria halleja kokoontumispaikoikseen. Uurnakenttäkulttuurin piirissä käytettiin viitoseen perustuvaa lukujärjestelmää, jonka merkkejä on löydetty mm. sen piirissä käytetyistä sirpeistä.

Kulttuuri sai alkunsa ns. Unkarin altaasta, Itä-Unkarin, Länsi-Romanian ja Pohjois-Serbian alavilta mailta. Sieltä se levisin laajalle, mm. Saksaan, Italiaan ja Ranskaan 900-luvulle eaa mennessä. Britteinsaarille se saapui suunilleen 1200-1000 eaa. Kulttuurin katoaminen liittyy rautakauden mukanaan tuomiin mullistuksiin, joihin luultavasti liittyi keskieurooppalaisia kansainvaelluksia. Suurinosa linnoituksista hylättiin pronssikauden lopulla.

Pisimpään kulttuuri säilyi Irlannissa, Skotlannissa, Bretagnen niemimaalla, Espanjan ja Portugalin länsirannikolla sekä Ranskan ja Italian rajaseuduilla olevalla Alppien eteläpuolisella Välimeren rannikkokaistaleella. Niissä uurnakenttiä rakennettiin vielä noin 200 eaa, jolloin rautaa käyttävät kelttiläiset päällikkökunnat jo levittäytyivät Keski-Euroopassa.

Haltstattin kulttuuri

Halstatt oli ensimmäinen suoranaisesti kelttiläisiin yhdistettävä kulttuuri, joka sai alkunsa vuoden 1200 eaa tienoilla. Vuoteen 500 eaa mennessä se oli levittäytynyt koko nykyisen Ranskan alueelle sekä suureen osaan nykyistä Espanjaa ja Kaakkois-Britanniaan. Useimmat tutkijat uskovat, että tämä varhaisrautakautinen kulttuuri oli ainakin osittain kelttiläinen.

Halstatin ihmiset tai ainakin osa heistä oli varhaisia kelttejä. Halstatin alueella oli suolakaivoksia, joissa työskenteli orjia. Noin 25% haudoista on löydetty aseita. Suurin osa haudoista on vuosilta 700-500 eaa, jolloin päälliköiden asema nousi huippuunsa. Löydöt kertovat varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman eroista. Kulttuuri hiipui, kun Salzburgin lähellä avattiin uusi kaivos, josta suolaa löytyi helpommin.

La Tenen kulttuuri

Halstat kulttuuri muuttui La Tenen kulttuuriksi noin vuonna 500 eaa. Muutoksen jälkeen kelttiläistä väestlöä levittäytyi tai ainakin kelttiläiset kielet omaksuttiin nykyiseen Ranskaan ja Belgiaan, Britteinsaarille ja eräisiin Espanjan osiin. Myös Pohjois-Italiaan asettui suuri määrä kelttejä noin 200-400 eaa.

Laajeneminen itään käynnistyi vasta n. 400-200 eaa. Idässä heimot etenivät Tonavaa pitkin kohti Balkkania ja Mustaamerta noin 400-275 eaa. Jopa nyky-Turkin alueelle päätyi galatalaisiksi kutsuttu keltti-ryhmä. 300-200-luvuilla eaa Välimeren korkeakulttuurit kreikkalaiset ja roomalaiset joutuivat useaan otteeseen eri kelttien hyökkäysten kohteeksi.

Kulttuuri ei kuitenkaan ehkä ollut täysin kelttiläinen. La Tènen piirissä rakennettiin uhrikaivantoja, joihin työnnettiin ihmisuhreja. Sen haudoista on löydetty aseita, vaunujaa, taloustavaroita ja ylellisyyksiä, mikä viittaa vahvaan uskoon tuonpuolleisesta elämästä. Metallintaonta oli pitkälle kehittynyttä ja niissä oli tyyliteltyä ja hienostunutta koristelua.

La Tènen kulttuurin jälkipuoliskolla manner-Euroopan kelttiläisillä alueilla kehittyi kaupunkeja, oppidumeja, kuten Ceasar ne nimesi. Osa sijaisi kukkuloilla ja toisia ympäröivät maavallit. Useimmista oli hyvä hallita ympäröivää seutua ja ne oli varustettu aidoin ja portein. Rakennukset olivat useimmiten puisia. Hallitsijat löivät rahoja antiikin esikuvien mukaisesti.

Rooman valtakunta alisti kuitenkin useimmat kelttiryhmät ja monet niistä päätyivät omaksumaan latinan tai jonkun muun kielen. Kansainvaelluskaudella kelttiläisinä sailyneet ryhmät väistyivätkin lähinnä Brittein saarten syrjäseuduille.

Sanasto

eaa eli ennen ajanlaskun alkua.

Kansainvaelluksilla tarkoitetaan laajoja muuttoaaltoja, jotka voidaan havaita arkkeologisissa kaivauksissa tehdyissä löydöissä.

Kumpuhauta rakennettiin maanpinnalle rakennettuun hautakammioon. Haudan päälle rakennettiin kukkulamainen kumpu.

Kuoppahauta on meille tuttu hautaustapa, jossa vainaja haudataan kaivettuun hautakuoppaan.

Lukujärjestelmä kertoo kulttuurin määrien hahmottamistavoista. Nykyisin meille tutuin lukujärjestelmä on kymmenlukujärjestelmä (desimaali), jonka perusluku on kymmenen. Tietokoneiden käyttämän binaari-lukujärjestelmän perusluku on kaksi. Eräät muinaiset itämaiset lukujärjestelmät perustuivat jopa 60-peruslukuun. Tämä lukujärjestelmä oli käytössä esimerkiksi Sumereilla. Sumereilta peräisin oleva aikajärjestelmämme noudattelee heidän luku

Oppidumista oli hyvä näkyvyys lähiympäristöön.

Mäkilinnoitus oli kukkulan huipulle rakennettu varustus.

Oppidum (monikossa oppida) tarkoittaa pientä kukkulakaupunkia, jotka kehittyivät aikaisemmista mäkilinnoituksista La Tenen kaudella. Termi ei ole kelttien oma, vaan roomalaisen Julius Ceasarin antama. Oppidat olivat tärkeä kehitysvaihe kaupungistumisessa. Välimeren ympäristössä niistä kehittyi todellisia kaupunkeja, kun taas toisaalla ne saattoivat vain olla asuttuja linnoituskyliä. Ne olivat yleisiä erityisesti Galliassa ja jonkin verran myös Iberian niemimaalla. Roomalaiskaudella oppidoista kehittyi hallinnon keskuksia.

Wessex-kulttuuri oli brittiläinen varhaispronssikautinen kulttuuri (noin 2000-1400 eaa). Sillä oli yhteyksiä mantereen samanaikaisiin kulttuureihin ja erityisesti Armorican-niemimaan hautakumpujen rakentajiin. Kulttuuri hautasi vainajiensa mukana rikkaita hautalahjoja. Sillä oli läheiset kauppayhteydet mantereelle. He rakensivat aiemmin aloitettua Stonehenge-monumenttia edelleen.