Äärimmäisen uhanalainen laji
Äärimmäisen uhanalainen laji on eliölaji, jonka kannan on arvioitu vähenevän 80 prosentilla seuraavan kolmen sukupolven tai kymmenen vuoden aikana.[1] Kriteereistä valitaan se, joka on pidempi.[2]
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa ”äärimmäisen uhanalainen” (CR, Critically Endangered) on yksi uhanalaisuuden tasoista. Äärimmäisen uhanalaista hiukan paremmin voi erittäin uhanalainen laji.
Suomen vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa 2,2 prosenttia arvioiduista eliöistä luokiteltiin äärimmäisen uhanalaisiksi. Äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltiin yksi nisäkäslaji, 18 lintulajia ja neljä kalalajia eli 5,9 % arvioiduista selkärankaisista. Näiden lisäksi äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltiin 1,2 % arvioiduista selkärangattomista, 5,0 % arvioiduista jäkälistä, 0,8 % arvioiduista sienistä, 3,0 % arvioiduista putkilokasveista, 14,7 % arvioiduista sammalista ja 0,9 % arvioiduista levistä. Esimerkkejä Suomessa äärimmäisen uhanalaisista lajeista ovat ankerias, lännenmunuaisjäkälä, naali, pikkulehdokki ja punasotka.[3]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ IUCN criteria Suomen ympäristökeskus. Arkistoitu 5.10.2006. Viitattu 25.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia, s. 204. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X
- ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 26–27, 197, 292, 554, 565, 576. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Äärimmäisen uhanalainen laji Wikimedia Commonsissa