Öljyliuske
Öljyliuske, palavakivi eli kukersiitti (engl. oil shale, vir. põlevkivi eli palava kivi) on joukko väriltään mustasta tummanruskeaan vaihtelevia liuskeita, jonka sisältämästä kerogeenistä voidaan pyrolyysin avulla valmistaa öljyä 450–500 °C:n hapettomassa lämpötilassa. Sitä käytetään sähkön ja öljyn tuottamiseen.[1]
Öljyliuske on kivihiilen tapaan syntynyt miljoonia vuosia sitten maan puristukseen jääneistä orgaanisista aineksista. Sitä esiintyy merkittävässä määrin muun muassa Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Venäjällä, Kiinassa, Jordaniassa, Marokossa ja Virossa, jossa se on maan tärkein luonnonvara. Öljyliuskeen kaivaminen on aiheuttanut Virossa merkittäviä ympäristöongelmia. Öljyliusketta on louhittu Virossa jo 90 vuotta.[2] Tuotanto- ja polttotapoja kehittämällä ympäristövaikutuksia on pyritty pienentämään ja raaka-ainetta hyödyntämään tehokkaammin.[3]
Öljyliuske muodostuu kolmesta aineosasta: karbonaateista (kalsiitti ja dolomiitti, 15–70 %), orgaanisesta aineesta (leväjäännöksiä 10–60 %) ja terrigeenisestä aineesta (15–55 %).[4]
Sähköenergian lähteenä
muokkaaViron sähköntuotannosta kolme neljännestä perustui aikanaan öljyliuskeeseen; öljyliuske oli primäärienergian tuotannon kivijalka. Enemmistö sähköstä tuotettiin polttamalla öljyliusketta voimalaitoksissa. Näin tuotettua sähköä on viety myös ulkomaille.[5][3]
Öljyliusketta tuottaa valtionenemmistöinen Eesti Põlevkivi Koillis-Virossa Kohtla-Järven lähellä. Sähköä siitä puolestaan tuottavat Eesti Energia- ja Kohtla-Järve Soojus -sähköyhtiöt. Öljyliuskeesta nestemäisiä öljytuotteita valmistaa Kiviter AS.
1999 Narvan voimalaitosyhtiö käytti 85% Eesti Põlevkivin tuotannosta. Yhdysvaltalainen NRG Energy osti 49 prosenttia Narvan voimalaitosyhtiöstä ja Narvan voimalaitosyhtiö 51 % Eesti Põlevkivistä. NRG Energy suorittaa noin 80 miljoonan dollarin investointiohjelmaa Eesti Põlevkivissä, joka aikoo jatkaa liuskekiven tuottamista seuraavat 40 vuotta.
Hiljattain Eesti Energia on ottanut käyttöön uuden leijukerroskattilan, jonka avulla saastepäästöjä on saatu vähennettyä niin, että ne alittavat EU:n 2016 voimaantulevat päästödirektiivit.[6]
Synteettisen öljyn lähteenä
muokkaaÖljyliusketta on yritetty hyödyntää synteettisen öljyn lähteenä useassa eri projektissa 1900-luvulla, mutta ne on jouduttu lopettamaan kannattamattomina. Tällä hetkellä asiaa tutkitaan useassa eri testiprojektissa.[7] Öljyliuske saattaa tulevaisuudessa olla merkittävä synteettisen öljyn lähde.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Bunger, James W. & Crawford, Peter M. & Johnson, Harry R.: Is oil shale America’s answer to peak-oil challenge. Oil and Gas Journal, 9.8.2004. 19.10.2011. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 28.11.2006 s. B5
- ↑ a b Vuorinen, Risto: Palavastakivestä Virolle vientivaltti Yle Uutiset. 28.5.2010. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ Viron luonnonvarat Tuglas-seura. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 9.3.2018.
- ↑ Ots, Arvo: Estonian oil shale properties and utilization in power plants. Energetika, 2007, 53. vsk, nro 2, s. 8–18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tekniikan Maailma 3/08, sivu 83
- ↑ Krauss, Clifford: The Cautious U.S. Boom in Oil Shale The New York Times. 21.12.2006. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- James W. Bunger and Associates, Inc. (englanniksi)
- Yhdysvaltain energiaministeriö: Oil Shale Activities (englanniksi)
- Viron palava kivi, Suomen Kuvalehti, 29.04.1933, nro 18, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Viron palava kivi, Seura, 31.08.1938, nro 35, s. 16 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Palavakiviteollisuus - Viron tulevaisuuden toivo, Helsingin Sanomat, 15.10.1939, nro 278, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot