A Rush of Blood to the Head

A Rush of Blood to the Head on englantilaisen rockyhtye Coldplayn toinen studioalbumi, joka julkaistiin 26. elokuuta, 2002 Isossa-Britanniassa ja 27. elokuuta Yhdysvalloissa. Albumin tuottivat yhtye itse ja Ken Nelson.

A Rush of Blood to the Head Coldplay
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	lokakuu 2001 – toukokuu 2002
Julkaistu	26. elokuuta, 2002
Tuottaja(t)	Coldplay Ken Nelson
Tyylilaji	Alternative rock, pop
Kesto	54.12
Levy-yhtiö	Parlophone, Capitol Records
Listasijoitukset
15.
Coldplayn muut julkaisut
Parachutes 2000	A Rush of Blood to the Head 2002	Live 2003 2003
Singlet albumilta A Rush of Blood to the Head
”In My Place” Julkaistu: 5. elokuuta 2002 ”The Scientist” Julkaistu: 4. marraskuuta 2002 ”Clocks” Julkaistu: 24. marraskuuta 2003 ”God Put a Smile upon Your Face” Julkaistu: 14. heinäkuuta 2003

A Rush of Blood to the Head menestyi kaupallisesti paremmin kuin edeltäjänsä. Ison-Britannian listalla se sijoittui heti kärkeen ja myi ensimmäisellä viikolla 273 000 kappaletta, ja Yhdysvaltojen Billboard 200 -listalla levy debytoi sijalla viisi ja myi 144 000 kappaletta ensimmäisellä viikollaan. Albumia on myyty pelkästään Britanniassa yli 2,6 miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti yli 11 miljoonaa kappaletta.

Tausta

Coldplay tuli suosituksi debyyttialbuminsa, Parachutesin, ja erityisesti sen kappaleen ”Yellow” myötä. Albumi nousi ensimmäisellä viikollaan Britannian albumilistan kärkeen, ja yhtye huomattiin ”Yellow'n” avulla myös Pohjois-Amerikassa. Yhtye kuitenkin väitti, ettei sillä ollut toisen albumin paineita A Rush of Blood to the Headia äänittäessään. Alkaessaan puhua uudesta albumistaan lehdistölle yhtyeen jäsenet kuitenkin hermostuivat:

»Kaikki kyselevät, 'Onko teillä paineita?' ... Argh!»
(Chris Martin)

Yhtye alkoi nauhoittaa uutta albumiaan Lontoossa viikko syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, jolloin yhtyeen "liikuttavat kappaleet ... saivat enemmän huomiota yleisöltä". Koska yhtye ei ollut ollut koskaan aikaisemmin Lontoossa, heillä oli keskittymisvaikeuksia. Siksi yhtye päätti siirtyä Liverpooliin, jossa he olivat äänittäneet osan Parachutesin kappaleista. Laulaja Chris Martinin mukaan albumista tuli yhtyeelle siellä pakkomielle.

”In My Place” oli ensimmäinen albumille äänitetty kappale. Yhtye myös julkaisi sen albumin ensimmäisenä singlenä, koska juuri tämä kappale sai yhtyeen haluamaan äänittämään toisen albumin ”kummallisen ajanjakson aikana, jolloin yhtye ei tiennyt mitä oli tekemässä” kolme kuukautta Parachutesin suosion jälkeen. Martinin mukaan: ”yksi asia sai meidät jatkamaan: 'In My Place:n' äänittäminen. Sitten muut kappaleet alkoivat tulla.” Yhtye äänitti yli 20 kappaletta albumille. Osaa uudesta materiaalista, kuten kappaleita ”In My Place” ja ”Animals”, soitettiin jo Parachutes-albumin kiertueella. Albumin nimi paljastettiin etukäteen yhtyeen kotisivuilla.

Äänitys

Laulaja Chris Martin ja kitaristi Jonny Buckland työskentelivät lopullisten äänityssessioiden aikana Liverpoolissa yksinään ja vain viikonloppuisin. Joka maanantai he esittelivät muille yhtyeen jäsenille kehittämänsä kappaleideat. Martin meni eräänä iltana studiolle ja kirjoitti pianoriffin, joka oli juuri tullut hänen mieleensä. Tästä kappaleesta kehittyisi ”Clocks”, mutta koska yhtye oli tehnyt kymmenen kappaletta albumille ennen ”Clocksin” kirjoittamista, he ajattelivat, että oli jo liian myöhäistä lisätä kappale jo melkein valmiille albumille. Niinpä kappaleesta äänitettiin vain demo-versio, jonka etiketissä luki ”Songs for #3” ("kappaleita kolmannelle", eli yhtyeen kolmannelle albumille). Demo tallennettiin muiden viimeistelemättömien kappaleiden joukkoon.

Coldplay oli valmis esittelemään albumia levy-yhtiölleen Parlophonelle kesäkuussa 2002. Martinin mielestä levy oli kuitenkin ”roskaa”, eikä yhtye ollut täysin tyytyväinen albumiin. Yhtye ja Parlophone päättivätkin lykätä albumin julkaisua ja siirtyä kiertueelle.

Monet kappaleet hylättiin, koska ne kuulostivat samanlaiselta kuin yhtyeen ensimmäinen albumi Parachutes. Martin on väittänyt, että Parachutes II:n tekeminen olisi ollut tylsää: ”Se olisi näyttänyt siltä kuin olisimme tyytyväisiä siihen, mitä olemme tehneet, emmekä olleet. Meille oli tärkeää edetä ja yrittää kehittää taitojamme muusikoina.” Kunnianhimoiset tavoitteet saivat yhtyeen hermostumaan: ”joskus harjoitussessiot keskeytyivät äkillisesti, kun yksi tai useampi Coldplayn jäsenistä uhkasi lopettavansa”. Kiertueen Glastonburyn konsertin jälkeen Coldplay palasi studioon äänittämään joitakin viimeistelemättömiä kappaleita. Kun Martinin ja yhtyeen managerin ystävä Phil Harvey oli kuullut ”Clocksin” demon, hän kehotti Martinia työstämään kappaletta välittömästi uudelleen. Harvey huomasi, että kappaleen säilöminen oli ristiriidassa kappaleen sanoituksien kanssa: ne käsittelevät kiireellisyyttä.

Martin on sanonut, että albumin nimikappale on kunnianosoitus yhdysvaltalaiselle laulaja-lauluntekijälle Johnny Cashille, jota hän pitää yhtenä ”parhaista ... miehistä vain kitaran kanssa”.

Julkaisu

Albumi julkaistiin elokuussa 2002, kaksi kuukautta alkuperäistä julkaisuajankohtaa myöhemmin. Levy-yhtiö Parlophone julkaisi albumin 26. elokuuta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdysvalloissa albumin julkaisi Capitol Records 27. elokuuta. Capitol julkaisi albumista vuonna 2008 remasteroidun version vinyylilevyllä osana "From the Capitol Vaults" -sarjaa.

Kansikuva

A Rush of Blood to the Headin kansikuvan suunnitteli valokuvaaja Sølve Sundsbø. Dazed & Confused -muotilehti oli palkannut Sundsbøn 1990-luvun lopulla. Hänen oli ollut tarkoitus tuottaa jotain, missä olisi ”teknologinen tuntuma, jotakin täysin valkoista”. Artistina hän yritti tehdä ”jotain mitä ei ollut tehty aikaisemmin, joka on käytännöllisesti katsoen mahdollista”; hän ehdotti kuvien ottamista 3D-skannerilla.

Kuvien mallilla oli täysin valkoinen meikki, koska se tuottaa Sundsbøn mukaan ”parhaat tulokset”, mutta kuvassa mallilla oli myös twill-takki. Tietokone ei pystynyt lukemaan värejä, joten se korvasi ne piikeillä. Kone skannasi vain 30 senttimetriä kerralla, joten mallin päästä leikkautui puolet. Lehti piti kuvasta ja julkaisi sen.

Martin näki kuvan lehdessä ja pyysi Sundsbølta lupaa kuvan käyttämiseen albumin kannessa. Martin kysyi Sundsbølta, mitä voitaisiin tehdä albumin singlejulkaisujen kansiin, ja Sundsbø ehdotti että kaikkien yhtyeen jäsenien päät skannattaisiin samaan tapaan.

Musiikki ja sanoitukset

Musiikkinäytteet

”Clocks”

”Clocks” rakentuu pianoriffinsä ympärille, joka kuullaan näytteen lopussa. Näyte on kappaleen alusta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Albumi sisältää ”kitarapoppia”, balledeja ja akustisia kappaleista, joissa käytetään paljon kitaraa ja pianoa. U2-mainen, eeppinen albumin aloituskappale ”Politik”, pianovoittoinen ”Clocks” ja ”A Whisperin” äänekkäät kitarat laajensivat yhtyeen musiikkityyliä.

Albumin äänittäminen syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen antoi yhtyeelle tuoretta näkökulmaa:

»Uudet kappaleet heijastelevat uusia asenteita. [Ne kehottavat kuulijaa] olemaan pelkäämättä. Kuka tahansa voi saavuttaa, mitä ikinä haluaa.»
(Chris Martin)

Suurin osa sanoituksista kertoo kiireellisyydestä. Martin on kommentoinut, että aikaisemmat kappaleet olivat rennompia, koska heidän mielialansakin oli mukavampi:

»Ehkä joissakin näistä lauluista on hieman enemmän hätää. Ja se on syntynyt kaikista paikoista, joissa olemme olleet, ja asioista, joita olemme kokeneet.»
(Chris Martin)

Martin on myös selittänyt, liittyen kiireellisyyden teemaan, että albumin nimi tarkoittaa sitä, kun tekee jotakin impulsiivisesti. Uset albumin kappaleet kertovat ihmissuhteista. Nämä kappaleet perustuvat tositapahtumiin, mutta Martinin mukaan ne on kirjoitettu fiktiivisellä käänteellä:

»Kappaleet ovat kuin satuja: niissä on alku ja loppu, ja kaiken voi saada toimimaan täydellisesti. Oikeassa elämässä se ei mene niin.»
(Chris Martin)

Vastaanotto

Kriitikoiden arviot

A Rush of Blood to the Head on saanut kunnianosoituksia lukemattomilta eurooppalaisilta kriitikoilta. Monien kriitikoiden mielestä albumi oli parempi kuin edellinen albumi Parachutes. The Guardian -sanomalehden kriitikko Alexis Petridis kirjoitti, että yhtyeen ”uusi itsevarmuus on kaikkialla ... Parachutesin ujous on kadonnut.” Hän jatkaa: ”se kuulostaa albumilta, joka on valmis ottamaan maailman vastaan ja voittamaan.”

Albumia on kiitelty muuallakin kuin Euroopassa. The New York Timesin kriitikko Kelefa Sanneh ylisti albumia ja kehui sitä yhdeksi vuoden parhaista albumeista ja kutsui sitä ”säästeliäämmäksi, oudommaksi ja jopa tarttuvammaksi kuin edeltäjänsä”. Rolling Stone -lehden Rob Sheffield, joka ei pitänyt Parachutesista, sanoi että ”A Rush of Blood to the Head on hermostuneempi, terävämpi, läpikotaisin yllättävä albumi”, ja lisäsi: ”missä Parachutes oli hermostuneen lapsen kömpelö päiväkirja, A Rush of Blood kuulostaa enemmän yhtyeeltä, jolla on luottamusta testata omia rajojaan.” Allmusicin kriitikko MacKenzie Wilson yhtyi yllä oleviin kommentteihin sanoen albumin olevan vahva. Wilson kehui Martin ”teroitettua” falsettia ja Bucklandia hänen ”naulitsevasta kitaratyöskentelystään”. Pitchfork Media -sivuston kriitikko Joe Tangari ei pitänyt albumista ja antoi sille arviossaan arvosanaksi vaatimattomat 5,1. Hän kehuu arviossaan yhtyeen monimuotoista äänimaailmaa, mutta toteaa samalla Coldplayn unohtaneen heidän alkuperäisen vahvuutensa, hyvät kappaleet. Osasyylliseksi Tangari nostaa tuottaja Ken Nelsonin, jonka loihtima soundimaailma Tangarin mukaan monesti hukuttaa alleen laulaja Chris Martinin äänen. Tangari summaa arvionsa kertomalla tyttöystävänsä todenneen A Rush of Blood to the Head -albumin kuulostavan tylsältä ja kriitikon yhtyvän toteamaan.

Arvosteluja

Allmusic desibeli.net NME (9/10)

Noise.fi Pitchfork Media (5.1/10) PopMatters (suositeltava)

Q Rolling Stone Soundi

Kaupallinen menestys

A Rush of Blood to the Head myi ensimmäisellä viikollaan 273 924 kappaletta ja nousi Britannian albumilistan kärkeen. BPI on sittemmin antanut sille kahdeksankertaisen platinalevyn arvon, sillä albumi on myynyt yli 2,6 miljoonaa kopiota. Albumi pysyi yli vuoden Britannian albumilistalla, ja 2000-luvun albumeista sitä on myyty seitsemänneksi eniten.

Yhdysvalloissa albumia myytiin ensimmäisellä viikollaan 144 000 kappaletta, ja se nousi siellä listan sijalle viisi. Se oli siis suurempi menestys kuin edeltäjänsä Parachutes, joka debytoi Yhdysvalloissa sijalla 189 joulukuussa 2000. RIAA on sittemmin antanut albumille nelinkertaisen platinalevyn arvon. Albumia on myyty Yhdysvalloissa yli neljä miljoonaa kappaletta. Australiassa A Rush of Blood to the Head on myynyt viisinkertaista platinaa (yli 350 000 myytyä kopiota), ja nelinkertaista platinaa Kanadassa (yli 400 000 myytyä kopiota).

Palkinnot ja kunnianosoitukset

A Rush of Blood to the Head on saanut useita brittiläisiä ja maailmanlaajuisia musiikkipalkintoja. Se oli vuonna 2002 Q-lehden vuoden albumi. Yhtye voitti samana vuonna kaksi Grammy-palkintoa: paras vaihtoehtomusiikin albumi ja paras duon tai yhtyeen laulukappale (kappaleesta ”In My Place”). A Rush of Blood to the Head oli vuonna 2003 BRIT-palkintogaalan vuoden paras brittiläinen albumi, ja yhtye voitti vuonna 2003 myös ensimmäisen vuoden kappaleen Grammynsä kappaleella ”Clocks”.

Albumi on saanut myös muita kunnianosoituksia: Billboard-lehden kriitikot valitsivat sen vuonna 2002 vuoden albumiksi. Seuraavana vuonna se sijoittui sijalle 473 Rolling Stone -lehden listalla ”Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parasta albumia”. Vuonna 2007 julkaistulla listalla ”The Definitive 200 Albums of All Time” A Rush of Blood to the Head on sijalla 65.

Palkinnot

Vuosi	Palkinto	Kategoria
2002	Q Awards	Paras albumi
2002	Grammy-palkinto	Paras alternative albumi
2003	BRIT Awards	Paras brittiläinen albumi

Lisäksi kappaleet ”In My Place” ja ”Clocks” voittivat Grammy-palkinnon.

Kappaleet

Kaikki kappaleet kirjoittaneet Berryman, Buckland, Champion ja Martin.

1. ”Politik” – 5:18
2. ”In My Place” – 3:48
3. ”God Put a Smile upon Your Face” – 4:57
4. ”The Scientist” – 5:09
5. ”Clocks” – 5:07
6. ”Daylight” – 5:27
7. ”Green Eyes” – 3:43
8. ”Warning Sign” – 5:31
9. ”A Whisper” – 3:58
10. ”A Rush of Blood to the Head” – 5:51
11. ”Amsterdam” – 5:19

Tekijät

Tuotanto Tuottajat: Coldplay ja Ken Nelson Miksaus ja audiotekniikka: Coldplay, Ken Nelson ja Rik Simpson Tuotanto ja miksaus: Mark Pythian Masterointi: George Marino

Yhtyeen kokoonpano Chris Martin: laulu, kitara, koskettimet Jon Buckland: kitara Guy Berryman: basso Will Champion: rummut, lyömäsoittimet Jousisoittimet: Susan Dench, Richard George, Peter Lale, Anne Lines, Laura Melhewish, Leo Payne, Audrey Riley Jousiorkesteri: Coldplay ja Audrey Riley

Listasijoitukset

Maa	Listasijoitus	Maa	Listasijoitus
Argentiina	1	Australia	2
Itävalta	18	Belgia	3
Kanada	1	Tanska	23
Suomi	14	Ranska	10
Saksa	9	Meksiko	6
Alankomaat	5	Uusi-Seelanti	3
Portugali	8	Ruotsi	34
Sveitsi	12	Yhdistynyt kuningaskunta	1
Yhdysvallat	8

Julkaisuhistoria

Maa	Ajankohta	Levy-yhtiö	Formaatti	Kataloginumero
Japani	12. elokuuta 2002	Toshiba-EMI	CD	TOCP 66020
Yhdistynyt kuningaskunta	26. elokuuta 2002	Parlophone	vinyylilevy	5405041
			CD	5405042
Yhdysvallat	27. elokuuta 2002	Capitol	CD	CDP 7243 5 40504 2 8

Lähteet

• Roach, Martin: Coldplay: Nobody Said it was Easy. Omnibus Press, 2003. ISBN 071199810-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Yhtyeen viralliset kotisivut (englanniksi)
• Coldplay Wiki (Arkistoitu – Internet Archive), A Rush of Blood to the Head (englanniksi)