Alaskanmeriharakka

Alaskanmeriharakka (Haematopus bachmani) on pohjoisamerikkalainen kahlaaja. Lajin nimesi John James Audubon ystävänsä John Bachmanin mukaan vuonna 1838.

Alaskanmeriharakka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Eukaryootit Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko:	Kahlaajat Charadrii
Heimo:	Meriharakat Haematopodidae
Suku:	Meriharakat Haematopus
Laji:	bachmani
Kaksiosainen nimi
Haematopus bachmani Audubon, 1838
Katso myös
Alaskanmeriharakka Wikispeciesissä   Alaskanmeriharakka Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on noin 38 cm eli se on hieman meriharakkaa pienempi. Höyhenpuku on musta, nokka, silmärengas ja jalat ovat punaiset ja silmä keltainen. Äänet ovat hyvin voimakkaita ja laji metelöi myös öisin. Pohjoisimpien populaatioiden puku on mustin, eteläisempien tumman harmaa. Nuoren linnun puku on ruskeasävyinen ja sen nokan kärki on tumma.

Esiintyminen

Laji esiintyy Pohjois-Amerikan länsirannikolla Aleuteilta Alaskasta Kalifornian niemimaalle. Puolet pesivästä kannasta pesii Alaskassa ja lähes puolet Brittiläisessä Kolumbiassa. Etelämpänä pesii joitakin satoja pareja. Maailman populaatio on kooltaan 8 900–11 000 yksilöä. Laji ei ole uhanalainen vähäisestä lukumäärästä huolimatta.

Elinympäristö

Kallioiset rannat Tyynenmeren rannikolla. Pesii pääasiassa saarilla ja riutoilla. Pohjoiset populaatiot ovat ilmeisesti lyhyen matkan muuttolintuja. Muuttaa perhekunnittain.

Lisääntyminen

Alaskanmeriharakka pesii yksittäisparein ja puolustaa kiivaasti reviiriään. Pesä on lähellä vesirajaa ja on tavallisesti vain kuoppa maassa tai simpukankuorikasassa, mutta on joskus rakennettu ruohoista ja risuista. 2 tai 3 munaa munitaan touko-kesäkuussa. Molemmat puolisot hautovat ja poikaset kuoriutuvat 26–28 päivän kuluttua. Poikaset ovat pesäpakoisia ja seuraavat emojaan jo muutaman päivän ikäisinä. Matalilla rannoilla ja riutoilla pesivät emot kuljettavat poikasia heti mukanaan ravinnon etsinnässä, mutta jyrkillä kalliorannoilla pesivät parit joutuvat aluksi tuomaan poikasille ruokaa. Matalilla rannoilla pesivillä pareilla on parempi poikastuotto kuin jyrkkien rantojen asukkailla. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 40 päivän ikäisinä. Alaskanmeriharakat pesivät ensimmäisen kerran todennäköisesti 3-vuotiaina.

Ravinto

Ruokailee vesirajassa syöden simpukoita, ostereita, etanoita ja muita nilviäisiä. Nuoret linnut oppivat simpukoiden avaamisen emoiltaan ja seuraavat näitä jopa vuoden verran. Syövät myös muita selkärangattomia, kuten rapuja.

Lähteet

• Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
• The Pacific WildLife Foundation (Arkistoitu – Internet Archive)