Alfred Kinsey
Alfred Charles Kinsey (23. kesäkuuta 1894 Hoboken, New Jersey – 25. elokuuta 1956 Bloomington, Indiana) oli yhdysvaltalainen hyönteistutkija ja eläintieteen professori. Hän perusti vuonna 1947 Indianan yliopistoon Rockefeller-säätiön rahoituksella Seksin ja lisääntymisen tutkimuslaitoksen. Instituutti tunnetaan nykyään nimellä Kinsey Institute for Research in Sex, Gender and Reproduction, lyhyemmin Kinsey Institute. Hänet tunnetaan ennen kaikkea ihmisen seksuaalisuutta koskevista laajoista haastattelututkimuksista, joista käytetään nimitystä Kinseyn raportti.[1]
Alfred Kinsey | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Alfred Charles Kinsey |
Syntynyt | 23. kesäkuuta 1894 Hoboken, New Jersey |
Kuollut | 25. elokuuta 1956 (62 vuotta) Bloomington, Indiana |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Arvonimi | professori |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | hyönteistiede ja eläintiede; myöhemmin ihmisen seksuaalisuus ja -lisääntyminen |
Kinsey kasvoi uskonnollisessa perheessä ja harrasti nuorena partiota. Luonnossa samoilu oli hänelle henkireikä perheen ilmapiiristä, ja niinpä hän lähti isänsä vastustuksesta huolimatta opiskelemaan biologiaa. Yliopistolla hän tutustui tulevaan vaimoonsa. Seksuaalikielteisen kasvatuksen takia nuorella parilla oli yhdyntävaikeuksia, ja suojellakseen muita samoilta traumaattisilta kokemuksilta Kinsey päätyi opettamaan yliopistossa seksuaalisuuden perusasioita avioitumassa oleville vanhemmille opiskelijoille.
Hän alkoi haastatella oman kurssinsa opiskelijoita seksuaalisista kokemuksista ja laajensi otostaan tuttavapiiriinsä ja kollegoihinsa yliopistolla. Rockefeller-säätiön tuella hän palkkasi apulaisia ja haastatteli näiden kanssa yhteistyössä tuhansia amerikkalaisia.
Kinsey oli itse biseksuaali.[2] Stressin alaisena Kinsey ympärileikkasi itsensä taskuveitsellä ilman anestesiaa.[3]
Tutkimuksen tulokset julkaistiin kahtena bestseller-raporttina. Miehen sukupuolinen käyttäytyminen (Sexual Behavior in the Human Male) ilmestyi vuonna 1948 ja Naisen sukupuolinen käyttäytyminen (Sexual Behavior in the Human Female) 1953. Kumpaakin myytiin paljon: mieskirjaa yli puoli miljoonaa[4] ja naiskirjaakin yli 300 000 kappaletta, ja ne on käännetty 11 kielelle, jälkimmäinen myös suomeksi.[5] Miehen sukupuolinen käyttäytyminen teosta varten Kinsey hankki tietoa lasten seksuaalisuudesta Rex King nimiseltä pedofiililtä.[6] Teoksessa on kuvailtu esimerkiksi lasten kykyä saada orgasmeja Rex Kingin kokeilujen pohjalta.[7] Kinsey on myös tutkinut homoseksuaalisuuden yleisyyttä miesten keskuudessa. Hänen väittämänsä mukaan 10% miehistä olisi homoseksuaaleja. Kriitikoiden mielestä luku on paljon pienempi ja on epäilty, että Kinsey yritti tarkoituksella suurennella homoseksuaalien osuutta.[8]
Alfred Kinsey kuoli 62-vuotiaana kärsittyään keuhkokuumeesta ja sydänsairaudesta.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Kinsey Institute.
Yle, Dokumenttiprojekti. (Arkistoitu – Internet Archive) - ↑ Baumgardner, Jennifer (2008). Look Both Ways: Bisexual Politics. s. 48.
- ↑ Father of the Sexual Revolution(englanniksi) Viitattu 13.11.2023
- ↑ Muistokirjoitus.
- ↑ Kinsey Institute. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Alfred Kinsey Revolutionized What We Know About Human Sexuality — But At A Cost All That's Interesting. 30.1.2019. Viitattu 23.5.2020. (englanti)
- ↑ Caleb Crain: Alfred Kinsey: Liberator or Pervert? The New York Times. 3.10.2004. Viitattu 23.5.2020. (englanti)
- ↑ Alan Branch: Alfred Kinsey: A Brief Summary and Critique ERLC. 21.5.2014. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 23.5.2020. (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Christenson, Cornelia: Kinsey: A Biography. Bloomington: Indiana University Press, 1971.
- Gathorne-Hardy, Jonathan: Alfred C. Kinsey: Sex the Measure of All Things. London: Chatto & Windus, 1998. ISBN 0-253-33734-8
- Hegarty, Peter: Gentlemen’s Disagreement: Alfred Kinsey, Lewis Terman, and the Sexual Politics of Smart Men. Chicago: The University of Chicago Press, 2013. ISBN 978-0-226-02444-8
- Kinsey, Alfred C. ym.: Naisen sukupuolinen käyttäytyminen. ((Sexual behavior in the human female, 1953.) Suomentanut Eila Harju) Helsinki: Valokirjat, 1954.