Alppiruusut
Alppiruusut (Rhododendron) on suku kanervakasvien (Ericaceae) heimossa. Suku on lajimäärältään suuri ja laajalle levinnyt. Lajeja tunnetaan 600–1000. Suvun nimi tulee kreikan kielen sanoista rhodos, ruusu ja dendron, puu.[2] Alppiruusut eivät ole nimestään huolimatta mitään sukua ruusukasveille. Kesävihantia alppiruusuja sekä osaa ainavihannista kutsutaan atsaleoiksi.
| Alppiruusut | |
|---|---|
 Karva-alppiruusu (Rhododendron hirsutum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
| Alaheimo: | Ericoideae |
| Tribus: | Rhodoreae |
| Suku: |
Alppiruusut Rhododendron[1] L. |
| Alasuvut | |
|
|
| Katso myös | |
Kuvaus
muokkaaAlppiruusut ovat yleensä pensaita, mutta niiden koko vaihtelee jopa 30-metrisistä puista maanmyötäisiin varpuihin. Alppiruusuihin kuuluu sekä ainavihantia että lehtensä varistavia kesävihantia lajeja. Sukuun kuuluvat nykyisin myös atsaleat (Azalea) ja pursut (Ledum), jotka on aiemmin rajattu omiksi suvuikseen. Useimmilla lajeilla on kiiltävät ja soikeat lehdet sekä terttukukinto, jossa on suuria ja näyttäviä torvimaisia kukkia. Suvussa on kuitenkin myös alppilajeja, joilla on pienet kukat ja lehdet. Joillakin lajeilla lehtien alapinnat ovat suomujen tai hienon karvoituksen peitossa.
Alppiruusujen tuholaisina esiintyy ainakin seuraavia lajeja: varpulude (Stephanitis oberti), alppiruusunlude (Stephanitis rhododendri), alppiruusunjauhiainen (Dialeurodes chittendeni), uurrekorvakärsäkäs (Otiorhynchus sulcatus), tukkimiehentäi (Hylobius abietis) ja kaskaslaji Graphocephala coccinea, joka levittää Pycnostipanus azalean aiheuttamaa sienitautia.
Levinneisyys
muokkaaAlppiruusuja esiintyy tundralta trooppiseen sademetsään. Merkittävimmät esiintymisalueet ovat Himalajan vuoriston itäosat sekä Indokiinan, Korean, Japanin ja Taiwanin vuoristot. Useita lajeja esiintyy myös Pohjois-Amerikassa ja muutamia Euroopassa. Eteläisimmät esiintymisalueet ovat joillakin trooppisilla lajeilla Borneossa ja Uudessa-Guineassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta lajit puuttuvat. Suomessa tavataan lapinalppiruusua (Rhododendron lapponicum) aivan pohjoisimmassa Lapissa. Lisäksi koko Suomessa tavattava suopursu (Rhododendron tomentosum, syn. Ledum palustre) luokitellaan nykyään alppiruusuihin kuuluvaksi.
Kasvupaikat
muokkaaUseimmat lajit pitävät happamasta maaperästä, mutta esimerkiksi lapinalppiruusu suosii runsaskalkkista kangasmaastoa. Suopursu kasvaa puolestaan soilla, mutta myös muunlaisilla kosteahkoilla kasvupaikoilla.
Puutarhassa alppiruusuja hoidetaan havukasvien tavoin. Alppiruusupenkin multa tulee olla hapanta havukasveille soveltuvaa turvetta, eikä suinkaan kalkittua mustamultaa. Käytettyjen kahvinporojen ja piimän kerrotaan auttavan pitämään alppiruusujen maaperää happamana.
Luokittelu
muokkaaAlppiruusut jaettiin vuoteen 2004 asti kahdeksaan alasukuun (luettelo alla), jotka jakautuvat edelleen sektioihin ja alasektioihin. Vuonna 2005 ehdotettiin geneettisten ja kemiallisten tutkimusten jälkeen jaon muuttamista viiteen alasukuun.[3]
- alasuku Rhododendron – useita satoja lajeja ainavihantia alppiruusuja, lehtien alapinnat suomullisia.
- alasuku Hymenanthes – noin 140 lajia ainavihantia alppiruusuja, lehtien alapinnat suomuttomia.
- alasuku Pentanthera – noin 25 lajia kesävihantia atsaleoita.
- alasuku Tsutsusi – noin 110 lajia ainavihantia atsaleoita.
- alasuku Azaleastrum – viisi lajia ainavihantia atsaleoita.
- alasuku Candidastrum – ainoa laji atsalea Rhododendron albiflorum.
- alasuku Mumeazalea – ainoa laji kesävihanta Rhododendron semibarbatum.
- alasuku Therorhodion – lajeina kesävihannat Rhododendron camtschaticum ja R. redowskianum.
Koristekasvilajikkeet
muokkaa
Koristekasvikäyttöön on jalostettu yli 25 000 lajiketta. Useimmat lajikkeet on jalostettu kukkien vuoksi, mutta jotkin myös koristeellisten lehtien tai varsien vuoksi. Tärkeimpiä jalostuksessa käytetyistä lajeista on ollut Pohjois-Amerikassa esiintyvä Rhododendron catawbiense.
Suomen oloihin jalostetut lajikkeet
muokkaa
Vielä 50 vuotta sitten pidettiin mahdottomana, että alppiruusuja voitaisiin kasvattaa Suomen kaltaisessa kylmänlauhkeassa ilmastossa. Helsingin yliopisto ja Mustilan arboretum ottivat tehtäväkseen 1970-luvulla kehitellä Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Kestävistä ulkomaisista japaninalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum) alettiin Helsingin Haagassa kehittää kotimaista kantaa. Ensimmäinen suomalainen myyntiin tuotu alppiruusulajike oli pienikokoinen lamoalppiruusu 'Elviira', jolla on tummanpunaiset kukat. Elviira saattaa olla konstikas kasvupaikkansa suhteen, Arboretum Mustilan mukaan se näyttää viihtyvän parhaiten runsaslumisilla talvellakin varjoisilla kasvupaikoilla.[6] Seuraavaksi alun perin mustilanalppiruusuista (Rhododendron brachycarpum subsp. tigerstedtii) saivat alkunsa suomalaiset nykyään suositut marjatanalppiruusu-ryhmään kuuluvat alppiruusut. Ne ovat täysikasvuisena suuria ja tukevarakenteisia. Niistä osa soveltuu vain eteläisimpään Suomeen, mutta eräät lajikkeet, kuten 'Haaga', 'Mikkeli' ja 'Pekka' menestyvät loistavasti jopa Oulun seudulla, 'Mikkeli' soveltuu kokeiltavaksi jopa eteläisimpään Etelä-Lappiin. Myöhemmin markkinoille on tullut myös nukka-alppiruusuja (Rhododendron smirnowii) ja matalia pienilehtisiä runsaspienikukkaisia karoliinanalppiruusuja, jotka menestyvät hyvin tosin vain eteläisimmässä Suomessa. Karoliinanalppiruusut kasvavat maksimissaan 60 cm korkeiksi tiiviiksi pensaiksi. Tulevaisuudessa jalostajien haasteena on kehitellä keltakukkainen alppiruusu Suomen oloihin.
Lajikkeita
muokkaaSulkeissa olevat rinnakkaisnimet ovat kansainväliseen käyttöön tarkoitettuja. Vuosiluku tarkoittaa jalostus- tai julkaisuvuotta.
- ’Elviira’, matala lamoava pensas, kirsikanpunaiset kukat (1974)[6]
- ’Haaga’, keskikorkea pensas, kukat vaaleanpunaiset (1974)[7]
- ’Hellikki’, keskikorkea tummalehtinen pensas, syvän purppuranpunaiset kukat (1974)[8]
- ’Helsinki University’, keskikorkea tuuhea pensas, vaaleanpunaiset kukat (1974). Helsingin yliopiston nimikkolajike julkistettiin yliopiston viettäessä 350-vuotisjuhlavuottaan vuonna 1990.[9]
- ’Mauritz’, matalahko punakukkainen pensas (1974)[10]
- ’Mikkeli’ (’St. Michel’), korkea pystykasvuinen pensas, jonka suuret kukat ovat auetessaan vaaleanpunaisen sävyiset ja muuttuvat valkeiksi (1974)[11]
- ’P. M. A. Tigerstedt’ (’Peter Tigerstedt’), isoksi kasvava lievästi harottava pensas, jonka kukat ovat valkoiset (1974). Lajike on nimetty alppiruusujen jalostusohjelmaa vuosina 1973–2000 johtaneen professori Peter M. A. Tigerstedtin mukaan.[12]
- ’Kullervo’, pienikokoinen pensas, kukat ovat auetessaan vaaleanpunaiset, mutta muuttuvat valkoisiksi (1992)[13]
- ’Pohjolan Tytär’ (’Pohjola’s Daughter’), matalahko, leveä tuuhea pensas, vaaleanpunaiset kukat vaalenevat vähitellen (1992). Pensaalla on taipumus kukkia uudelleen syksyllä.[14]
- ’Pekka’, korkeaksi kasvava leveälehtinen pensas, kukat hennon vaaleanpunaiset (1999). Alppiruusu ’Pekka’ on nimetty Helsingin kaupunginpuutarhurin Pekka Jyrängön mukaan. Vuosina 1975–1995 kaupunginpuutarhurina olleen Jyrängön ansiosta Helsingin kaupunki ja yliopisto perustivat Etelä-Haagan Laajasuolle alppiruusujen koealueen, joka tunnetaan nykyään Alppiruusupuistona.[15][16]
- ’Axel Tigerstedt’, keskikorkea pensas, valkoiset kukat, auetessaan hennon vaaleanpunaiset (2002)[17]
- ’Eino’, matalahko leveä pensas, purppuranpunaiset kukat (2003)[18]
- ’Raisa’, matalahko, laakean pyöreähkö pensas, jolla on pienet purppuranpunaiset kukat (2003). Alppiruusu ’Raisa’ on nimetty vuonna 1999 kuolleen Raisa Gorbatšovan muistoksi, lajikkeen valitsi neljästä ehdokkaasta Mihail Gorbatšov.[5]
- ’Marketta’, pystykasvuinen keskikorkea pensas, kukat purppuranpunaiset, keskeltä vaaleanpunaiset (2005)[19]
- ’Unelma’, tuuhea keskikokoinen pyöreähkö pensas, jonka kukat ovat ruusunpunaiset (2010)[20]
Lajikkeiden ’Kullervo’ ja ’Pohjolan Tytär’ hangen yläpuolella olevat nuput paleltuvat noin 23 asteen pakkasella, hangen sisällä ne säilyvät (nuput kehittyvät syksyllä).[13][14] Alppiruusun kannalta kevät on ongelmallista aikaa pohjoisissa oloissa: kasvit kiertävät talvella lehtensä rullalle vähentääkseen haihduttamista. Kevätaurinko harhauttaa pensaat haihduttamaan vettä, mutta koska maa on vielä jäässä, kasvi ei saa korvaavaa vettä ja kuivuu. Myös tuulinen kasvupaikka saattaa aiheuttaa ylimääräistä haihtumista ja aiheuttaa vaurioita. Kuivumisriskiä vähennetään varjostamalla kasvia keväällä, kunnes maa on sula. Voimakas kevätaurinkokin vahingoittaa lehtiä.[21]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Stevens, P. F.: Ericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 25.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella Floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Rhododendron History Rhododendron & Azalea Pages (englanniksi)
- ↑ Väinölä, Anu & Theqvist, Kristian: Kotimaiset alppiruusulajikkeet 21.10.2004. Dendrologian Seura ry. Viitattu 26.5.2015.
- ↑ a b ’Raisa’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ a b ’Elviira’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 21.12.2014. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Haaga’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Hellikki’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Helsinki University’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Mauritz’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Mikkeli’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’P. M. A. Tigerstedt’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ a b ’Kullervo’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ a b ’Pohjolan Tytär’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Pekka’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ Alppiruusupuisto Helsingin kaupunki. Viitattu 26.5.2015.
- ↑ ’Axel Tigerstedt’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Eino’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Marketta’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ ’Unelma’ Arboretum Mustila. Arkistoitu 25.5.2015. Viitattu 24.5.2015.
- ↑ Mattson, Folke (alkuperäisteksti) & Jussila, Osmo (suomennos ja sovellutus): Opi ja onnistu alppiruusujen kasvattajana 9.1.2007. Dendrologian Seura ry. Viitattu 26.5.2015.