Wikipedia

Amy Winehouse

englantilainen laulaja-lauluntekijä

Amy Jade Winehouse (14. syyskuuta 1983 Southgate, Lontoo – 23. heinäkuuta 2011 Camden, Lontoo) oli englantilainen laulaja-lauluntekijä, joka tunnettiin matalasta lauluäänestään ja monen eri musiikkityylin sekoittamisesta, johon kuuluvat esimerkiksi jazz-, soul- ja rhythm and blues. Winehouse julkaisi esikoisalbuminsa Frank vuonna 2003. Albumi oli arvostelumenestys ja oli Mercury-palkintoehdokkaana.

Amy Winehouse
Winehouse vuonna 2007
Winehouse vuonna 2007
Henkilötiedot
Syntynyt14. syyskuuta 1983
Southgate, Lontoo
Kuollut23. heinäkuuta 2011 (27 vuotta)
Camden, Lontoo
Ammatti laulaja, lauluntekijä
Muusikko
Aktiivisena 2003–2011
Tyylilajit jazz, soul, rhythm and blues
Soittimet laulu, kitara
Levy-yhtiöt Universal
Aiheesta muualla
amywinehouse.com

Winehousen toinen studioalbumi Back to Black julkaistiin vuonna 2006. Albumi on myynyt yli kymmenen miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, ja sen myötä Winehouse voitti viisi Grammy-palkintoa.

Musiikillisesta menestyksestään huolimatta laulajan yksityiselämää käsiteltiin mediassa usein negatiivisesti hänen liiallisen alkoholin- ja huumeidenkäyttönsä vuoksi. Winehouse kuoli alkoholimyrkytykseen kotonaan Lontoossa 23. heinäkuuta 2011.

Lapsuus

muokkaa

Amy Winehouse syntyi ja kasvoi Lontoon Enfieldin Southgatessa juutalaisessa perheessä. Hänen isänsä Mitchell oli myyntimies ja taksikuski ja äitinsä Janis farmaseutti. Hänellä oli neljä vuotta vanhempi isoveli Alex. Janis kuvaili Amya vilkkaaksi ja uteliaaksi, ujoksi ja myös vaikeaksi lapseksi. Winehousen perhe ei ollut uskonnollinen. He noudattivat kuitenkin juutalaisia tapoja, ja Mitchell lähetti vastahakoisen Amyn joka sunnuntai cheder-kouluun oppimaan juutalaisuutta ja hepreaa. Amylle juutalaisuus merkitsi kuitenkin aina omaan perheeseensä liittyviä asioita eikä rituaaleja.[1]

Winehousen lähisukulaiset olivat musikaalisia. Isä lauloi hänen kanssaan jazzia ja Frank Sinatraa, ja Leon-setä oli ammatiltaan puhallinsoittaja. Äiti Janis kuunteli laulaja-lauluntekijöitä kuten Carole Kingiä, jota Winehouse sai paljon kuullakseen automatkoilla. Amyn vanhemmat muuttivat erilleen hänen ollessaan yhdeksänvuotias ja erosivat kolme vuotta myöhemmin. Työnsä vuoksi isä oli ollut paljon poissa kotoa, ja hänellä oli myös ollut avioliiton ulkopuolinen suhde. Lapset jäivät äidin luo asumaan, mutta pitivät yhteyttä myös isäänsä.[1]

Winehouse oli pikkulapsena suuri Michael Jackson -fani ja 11-vuotiaaksi asti Madonna-fani. Myöhemmin hän alkoi kuunnella Salt-N-Pepaa ja TLC:tä, joiden musiikin konstailematon naisnäkökulma vetosi häneen. Hän perusti parhaan ystävänsä Julietten kanssa rapduon nimeltä Sweet’n’Sour. Hän ihaili tuolloin myös jazz-laulajia, kuten Ella Fitzgeraldia ja Sarah Vaughania.[2]

Opinnot

muokkaa

12-vuotiaana Winehouse pääsi maksulliseen keskilontoolaiseen esittävien taiteiden kouluun nimeltä Sylvia Young Theatre School. Vaikka hän tekikin opettajiinsa vaikutuksen lahjakkuudellaan, hänen oli vaikea keskittyä opetukseen ja sopeutua koulun tiukkoihin käyttäytymissääntöihin. Winehouse joutuikin jättämään koulun vastentahtoisesti kolmen vuoden kuluttua; hänen äitinsä mukaan koulun rehtori oli kehottanut tätä ottamaan hänet pois koulusta. Koulun johtaja Sylvia Young kiistää erottaneensa Winehousen ja kertoo, että tämä lähti vanhempiensa päätöksellä. Sylvia Young jatkoi eron jälkeenkin Winehousen auttamista musiikkiin liittyvissä asioissa.[3]

Winehouse opiskeli seuraavaksi The Mount -tyttökoulussa. Se ei ollut taidepainotteinen, eikä hän viihtynyt siellä vuotta kauempaa. Vuonna 1996 Winehouse kävi sekalaisissa töissä ja jatkoi sitten opintojaan ilmaisessa BRIT Performing Arts & Technology -koulussa Croydonissa. Tällöin Sylvia Young oli auttanut häntä saamaan paikan National Youth Jazz Orchestra -nimisen jazz-yhtyeen solistina, ja Winehouse alkoi esiintyä jazz-klubeissa. Hän lähtikin BRIT-koulusta ja alkoi keskittyä jazz-uraansa; elantonsa hän ansaitsi tuolloin musiikkijournalistina parhaan ystävänsä isän omistamassa yhtiössä.[4]

Ura

muokkaa

Demonauhoitukset ja levytyssopimus

muokkaa

Winehousen kouluaikainen ystävä Tyler James lähetti vuonna 2001 hänen demokasettinsa Brilliant 19 Ltd -yhtiölle, joka teki hänen kanssaan nopeasti managerisopimuksen. Yhtiö etsi hänelle avuksi tuottaja Majorin tekemään demokappaleita levy-yhtiöiden kiinnostuksen herättämiseksi.[5] Vuonna 2002 Winehouse sai kumppaneikseen kolme lauluntekijää, joiden kanssa hän ryhtyi äänittämään lauluja ensimmäistä albumiaan varten.[6] Näiden vapaamuotoisten sessioiden lauluista lopulta kuitenkin vain kaksi päätyi hänen esikoisalbumilleen.[7] Vuoden 2002 joulukuussa Universal-Island Records -levy-yhtiö teki 19-vuotiaan Winehousen kanssa levytyssopimuksen. Yhtiö hankki hänelle tuottajaksi newyorkilaisen Salaam Remin, jonka kanssa Winehouse äänitti debyyttialbuminsa.[8]

Frank (2003)

muokkaa
 
Winehouse heinäkuussa 2004.

Winehouse julkaisi esikoisalbuminsa Frank lokakuussa 2003. Albumin ensimmäinen single ”Stronger Than Me” nousi listasijalle 71,[9] ”Take the Box” sijalle 57 ja ”In My Bed / You Sent Me Flying” vuoden 2004 keväällä sijalle 60.[10][11] Itse albumi nousi lopulta parhaimmillaan brittilistan sijalle 13.[12] Albumi sai hyvät arvostelut, ja etenkin nuoren Winehousen kypsyyttä ylistettiin. Esimerkiksi The Times kiitteli Winehousea siitä, että hän on oikealla tavalla perinteelle uskollinen ja onnistuu samalla kuulostamaan kiinnostavasti uudelta. The Daily Telegraph luonnehti Winehousen musiikkia ”jazziksi ja souliksi nykyaikaisilla mausteilla”. Lehti vertasi hänen ääntään Billie Holidayhin ja lauluntekoaan Cole Porteriin.[13] Winehousea verrattiin myös samaan aikaan uransa aloittaneeseen ja heti huippusuosioon nousseeseen Norah Jonesiin, mutta Winehousea kiiteltiin Jonesia rohkeammaksi.[11] Winehouse itse sanoi haastattelussa esikoisalbuminsa perustuvan vahvasti jazziin, hip hop- ja R&B-vaikutteilla.[14]

Haastatteluissaan Winehouse oli heti uransa alusta alkaen poikkeuksellisen suorapuheinen ja arvosteli albuminsa markkinointia liian tavanomaiseksi.[15] Winehouse oli ehdolla kahteen BRIT Awardiin helmikuussa 2004, mutta ei voittanut kumpaakaan.[11]

Winehouse aloitti ensimmäisen oman soolokiertueensa huhtikuussa 2004 Glasgow’sta. Toukokuussa hän voitti Ivor Novello -palkinnon parhaasta nykyaikaisesta laulusta kappaleellaan ”Stronger Than Me”. Palkinnon myötä Frankin myynti vilkastui huomattavasti, ja se saavutti korkeimman listasijoituksensa.[16] Winehouse sai loppuvuoden aikana myös muita merkittäviä palkintoehdokkuuksia. Kesän aikana hän esiintyi useilla festivaaleilla, muun muassa Glastonburyssa. Albumin neljäs single ”Pumps” jäi kuitenkin listalla vasta sijalle 65. Marraskuussa Winehouse teki toisen kiertueensa.[17] Brittimenestyksestään huolimatta Frankia ei julkaistu Yhdysvalloissa vielä vuonna 2004.[18]

Back to Black (2006)

muokkaa
 
Winehouse esiintymässä Baltimoressa elokuussa 2007.

Vuoden 2005 aikana Winehouse keikkaili säästeliäästi ja keskittyi yksityiselämäänsä musiikin sijaan. Hän oli ollut jo pitkään tyytymätön manageriinsa, ja vuoden 2006 alussa hän vaihtoi managerikseen Metropolis Musicin Raye Cosbertin. Toiselle albumilleen Back to Black hän sai tuottajakseen Salaam Remin lisäksi Mark Ronsonin, jolla oli suuri vaikutus albumin tyyliin. Albumi taltioitiin New Yorkissa ja Miamissa. Se on tyyliltään 1960-luvun Motownia, soulia, tyttöbändejä ja doo-wopia, joita Winehouse tuolloin kuunteli.[19] Winehouse lauloi albumilla matalammalta kuin Frankilla. Albumi on edeltäjäänsä kypsempi ja vähemmän jatsahtava, mikä teki siitä helpomman suurelle yleisölle.[20] Albumin sanoitukset kertovat Winehousen traumaattisesta erosta poikaystävästään Blake Fielder-Civilistä.[21]

Back to Blackin ensimmäinen single ”Rehab” kertoo Winehousen haluttomuudesta mennä vieroitushoitoon. Se julkaistiin 23. lokakuuta 2006 ja nousi brittilistalla seitsemänneksi. Albumi julkaistiin viikkoa myöhemmin. Se sai kauttaaltaan ylistäviä arvioita ja nousi lopulta brittilistan ykköseksi.[22] Vuoden 2006 aikana Winehousen alkoholinkäyttö johti muutamaan sekavaan televisioesiintymiseen, ja myös hänen syömishäiriönsä nousivat albumin saaman julkisuuden myötä julkisuuteen. Winehousen laihtuminen johtui syömättömyyden lisäksi myös ahkerasta kuntosalilla käymisestä.[23]

Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa maaliskuussa 2007. Winehouse esiintyi Yhdysvalloissa ensi kertaa tammikuussa 2007 New Yorkin Joe’s Pubissa.[24] Helmikuussa Winehouse voitti parhaan naisartistin BRIT Award -palkinnon.[25] Hän konsertoi alkuvuonna ja kesällä 2007 ahkerasti niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin Yhdysvalloissakin.[26] Winehousen muuttunut olemus, esiintymisiä pilannut alkoholinkäyttö ja viiltely herättivät paljon huomiota mediassa. Heinäkuussa Winehouse joutui keskeyttämään Yhdistyneen kuningaskunnan -kiertueensa väliaikaisesti ylirasituksen vuoksi.[27] Elokuussa Winehouse joutui huumeiden yliannostuksesta sairaalaan, ja myös hänen veriset riitansa aviomiehensä kanssa nousivat julkisuuteen.[28]

Winehousen esikoisalbumi Frank julkaistiin Yhdysvalloissa lopulta marraskuussa 2007.[29] Vuoden 2008 Grammy-gaalassa Winehouse oli ehdolla kuudessa kategoriassa.[30] Hän voitti viisi Grammya (muun muassa vuoden kappale ”Rehab”, paras uusi artisti, vuoden äänitys ja paras popalbumi ”Back to Black”), mikä oli siihen asti suurin brittiläisen naismuusikon yhdellä kertaa saama palkintomäärä. Winehouse myös esitti gaalassa kappaleet ”You Know I’m No Good” ja ”Rehab”. Hän kuitenkin esiintyi satelliitin välityksellä Lontoosta, koska ei huumesekoilujen takia saanut ajoissa viisumia.[31][32]

Myöhempi ura

muokkaa

Winehouse ei enää Back to Blackin jälkeen julkaissut uusia albumeja. Hän konsertoi seuraavien vuosien aikana jonkin verran, mutta moni esiintyminen meni päihteiden vuoksi pilalle, ja joskus hänet buuattiin lavalta.[33]

Winehouse perusti levy-yhtiön nimeltä Lioness edistääkseen kummityttärensä Dionne Bromfieldin laulajanuraa. Hän suunnitteli myös oman vaatemalliston.[34]

Vuoden 2007 lopulla Winehouse esiintyi Sugababes-yhtyeen laulaja Mutya Buenan soololevyn kappaleella ”B Boy Baby”.[35] Vuonna 2011 hän levytti Tony Bennettin kanssa duettona jazz-klassikon ”Body & Soul”, joka jäi hänen viimeiseksi levytyksekseen.[36] Hänen viimeinen konserttikiertueensa vuoden 2011 kesäkuussa päättyi ennenaikaisesti jo ensimmäiseen konserttiin Serbiassa.[34]

Pian Winehousen kuoltua heinäkuussa 2011 hänen toinen albuminsa Back to Black nousi Yhdistyneessä kuningaskunnassa maan myydyimmäksi 2000-luvulla julkaistuksi albumiksi 3,26 miljoonalla kappaleella.[37] Saman vuoden joulukuussa Island Records julkaisi kokoelman Lioness: Hidden Treasures, jolla on joitain julkaisemattomia kappaleita ja versioita.[38]

Yksityiselämä

muokkaa

Ulkonäön uudistaminen

muokkaa

Winehouse muutti ulkonäköään huomattavasti vuonna 2005: Hän vaihtoi pukeutumistyyliä, teetti lukuisia tatuointeja eri puolille kehoaan ja ryhtyi käyttämään korkeaa kampausta.[34] Hän otti mehiläispesähiustyylinsä 1960-luvun Ronettes-laulaja Ronnie Spectorilta.[39]

Rakkauselämä

muokkaa

Winehouse tapasi tulevan aviomiehensä Blake Fielder-Civilin baarissa vuoden 2005 alussa, ja he alkoivat seurustella. Puolen vuoden jälkeen he kuitenkin erosivat. Winehouse otti eron raskaasti ja alkoi juoda.[21] Pari palasi yhteen, ja he menivät naimisiin Miamissa toukokuussa 2007.[40] Fielder-Civil joutui vuonna 2008 joksikin ajaksi vankilaan.[33] Pari erosi vuonna 2009.[41] Sen jälkeen Winehouse seurusteli muun muassa elokuvaohjaaja Reg Travissin kanssa.[42] Vuonna 2010 News of the World -tabloidilehden mukaan Winehouse olisi kertonut olevansa biseksuaali.[43]

Ongelmat

muokkaa

Winehousella oli koko aikuisikänsä ajan terveysongelmia. Hän kärsi toistuvasti masennuksesta ja viilteli usein itseään.[44] Hän kärsi myös vuodesta 2006 alkaen vakavasta alkoholi- ja huumeriippuvuudesta sekä syömishäiriöistä, kuten anoreksiasta ja bulimiasta.[45] Hän oli polttanut marihuanaa jo teini-ikäisestä, mutta erottuaan väliaikaisesti poikaystävästään Blake Fielder-Civilistä vuonna 2006 hän alkoi hukuttaa suruaan alkoholiin ja laihtui samoihin aikoihin huomattavasti. Seuraavana vuonna hän ryhtyi miehensä houkuttelemana käyttämään kovia huumeita, kuten heroiinia, kokaiinia ja crackia, ja sai lähes kuolemaan johtaneen yliannostuksen vuonna 2007. Hän kuitenkin jatkoi julkisesti huomiota herättävää huumeidenkäyttöään, mikä johti myös hänen useiden konserttiesiintymistensä epäonnistumiseen tai peruuntumiseen.[42]

Vuonna 2008 Winehouse pidätettiin pari kertaa pahoinpitelystä ja huumeiden hallussapidosta.[38]

Vuonna 2008 Winehouse matkusti puoleksitoista vuodeksi Karibialle ja jätti kovat huumeet lopullisesti, mutta jatkoi yhä juopottelua. Hän kävi vuosien varrella lyhyitä aikoja vieroitushoidossa ilman menestystä. Hänen vanhempiensa mukaan vain Amy yksin pystyisi katkaisemaan oman päihdekierteensä, missä hän ei kuitenkaan koskaan lopulta onnistunut.[42]

Kesäkuussa 2008 Winehousen tiedottaja ilmoitti Winehousella olevan oireita, jotka viittaisivat keuhkolaajentuman varhaiseen vaiheeseen. Winehousen isä kertoi samoihin aikoihin, että Winehousella oli rytmihäiriötä, jotka johtuivat tupakan ja crackin poltosta.[46]

Kuolema

muokkaa

Winehousen kotiin hälytettiin ambulanssi 23. heinäkuuta 2011 kello 16.05 paikallista aikaa. Avun saavuttua perille Winehouse todettiin kuolleeksi.[47] Kuolinsyytutkinnassa Winehousen kuolinsyyksi varmistui alkoholimyrkytys: hänen verensä alkoholipitoisuuden todettiin olleen 4,16 promillea.[48] Hän oli kuollessaan 27-vuotias.

Winehouse haudattiin 26. heinäkuuta Pohjois-Lontoon Edgwareburyn hautausmaalle. Paikalle kokoontui yli 300 sukulaista ja ystävää, muun muassa Kelly Osbourne ja tuottaja Mark Ronson. Rukousten ja muistopuheiden lisäksi juutalaisissa hautajaisissa kuultiin Carole Kingin ”So Far Away” -kappale, joka oli yksi Winehousen lempikappaleista. Seremonian päätteeksi Winehousen maalliset jäänteet tuhkattiin ja tuhkauurna laskettiin sukuhautaan.[49][50]

Diskografia

muokkaa

Albumit

muokkaa

Postuumit albumit

muokkaa
  • Lioness: Hidden Treasures (2011)
  • At the BBC (2012), Live

Singlet

muokkaa
  • ”Stronger Than Me” (2003)
  • ”Take the Box” (2004)
  • ”In My Bed” / ”You Sent Me Flying” (2004)
  • ”Pumps” / ”Help Yourself” (2004)
  • ”Rehab” (2006)
  • ”You Know I'm No Good” (2007)
  • ”Back to Black” (2007)
  • ”Tears Dry on Their Own” (2007)
  • ”Love Is a Losing Game” (2007)
  • ”Body And Soul” (2011)
  • ”Our Day Will Come” (2011)

[51]

DVD:t

muokkaa
  • I Told You I Was Trouble: Live in London (2007)

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Johnstone, s. 3–5.
  2. ↑ Johnstone, s. 6–8.
  3. ↑ Johnstone, s. 8–11.
  4. ↑ Johnstone, s. 12–13.
  5. ↑ Johnstone, s. 14–17.
  6. ↑ Johnstone, s. 21–23.
  7. ↑ Johnstone, s. 27.
  8. ↑ Johnstone, s. 28–29.
  9. ↑ Johnstone, s. 50–51.
  10. ↑ Johnstone, 57.
  11. ↑ a b c Johnstone, s. 60.
  12. ↑ Johnstone, s. 56.
  13. ↑ Johnstone, s. 52–53.
  14. ↑ Johnstone, s. 54.
  15. ↑ Johnstone, s. 58.
  16. ↑ Johnstone, s. 61.
  17. ↑ Johnstone, s. 61–63.
  18. ↑ Johnstone, s. 63–64.
  19. ↑ Johnstone, s. 70–74.
  20. ↑ Johnstone, s. 83–84.
  21. ↑ a b Johnstone, s. 65–67.
  22. ↑ Johnstone, s. 89–91.
  23. ↑ Johnstone, s. 93–94, 99.
  24. ↑ Johnstone, s. 106.
  25. ↑ Johnstone, s. 109.
  26. ↑ Johnstone, s. 109, 112.
  27. ↑ Johnstone, s. 116.
  28. ↑ Johnstone, s. 122–125.
  29. ↑ Johnstone, s. 136.
  30. ↑ Johnstone, s. 140.
  31. ↑ 2011 in Review: Amy Winehouse NY Daily News. Arkistoitu 19.7.2012. Viitattu 26.12.2011. (englanniksi)
  32. ↑ Winehouse denied visa for Grammys 8.2.2008. BBC News. Viitattu 24.6.2012.
  33. ↑ a b Amy Winehouse biography Lifetime. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 11.4.2015.
  34. ↑ a b c Gordon Smart: Amy Winehouse: 1983-2011 25.7.2011. The Sun. Viitattu 11.10.2012.
  35. ↑ Markku Pajulahti: Mutya Buena: Real Girl (Universal Music) 10.7.2007. Findance.com. Viitattu 10.10.2012.
  36. ↑ Kyle Anderson: Tony Bennett on Amy Winehouse: 'She was very nervous' recording 'Body & Soul' -- watch the video here 9.9.2011. EW.com. Viitattu 10.10.2012.
  37. ↑ Amy Winehouse's Back to Black sets chart record 25.8.2011. BBC News. Viitattu 12.4.2015.
  38. ↑ a b Amy Winehouse biography People.com. Viitattu 11.4.2015.
  39. ↑ Johnstone, s. 95.
  40. ↑ Wed Wed Wine for Amy The Sun Online. Viitattu 30.8.2007. (englanniksi)
  41. ↑ BBC
  42. ↑ a b c Alison Boshoff: So talented, so tortured, she craved oblivion 25.7.2011. Daily Mail. Viitattu 10.10.2012.
  43. ↑ Julie Bolcer: Amy Winehouse Claims Bisexuality 1.2.2010. Advocate.com. Viitattu 10.10.2012.
  44. ↑ Wild Winehouse stuns fans with self-harm stunt during interview 27.6.2007. Mail Online. Viitattu 10.10.2012.
  45. ↑ Cut Back on Wine! Mirror.co.uk. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 30.8.2007. (englanniksi)
  46. ↑ BBC
  47. ↑ tmz.com
  48. ↑ Inquest: Singer Amy Winehouse died of alcohol poisoning cnn.com. Viitattu 26.10.2011. (englanniksi)
  49. ↑ Amy Winehouse funeral: Singer's dad Mitch says "goodnight, my angel" in eulogy 26.7.2011. Mirror.co.uk. Viitattu 10.10.2012.
  50. ↑ Kuuluisien muusikoiden hautoja, Faktat.fi
  51. ↑ Amy Winehouse singles The Official UK Charts Company. Viitattu 17.10.2014.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amy Winehouse.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amy_Winehouse&oldid=22821549”
  NODES
musik 1
os 34