Aného
Aného tai Anecho, (aikaisemmin Petit Popo, Little Popo tai Klein Popo[2] tai Anexo[3]) on Togon kahdeksanneksi suurin kaupunki, jossa on noin 45 579 asukasta.[4] Se sijaitsee maan kaakkoisosassa, aivan naapurivaltio Beninin rajalla, suuren laguunin, Atlantin valtameren ja Togo-järven välisellä seudulla, Togon Maritimen alueella. Pääkaupunki Lomé on noin 45 kilometrin päässä.
| Aného Small Popo, Klein Popo, Petit-Popo |
|
|---|---|
 Näkymä Anéhon laguuniin. |
|
 Aného |
|
|
|
|
| Valtio |
 Togo |
| Alue | Maritime |
| Korkeus merenpinnasta | 2 m[1] |
| Väestö | |
| Väkiluku | 47 579 |
|
{{URL|example.com|optional display text}} |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Aného oli aikaisemmin sekä Saksan, että Ranskan Togon pääkaupunki.[2]
Historia
muokkaaKaupungin perusti vuosina 1663-1697 Accran seudulta tullut Ge-kansan ryhmä, joka asettui asumaan historialliseen Glidjiin kylään, joka on nykyisen Anéhon lähellä. Sekä kylässä asuvia Zongoja, että Ge-kansaa pidetään Minoina, joiden nimi viittaa niiden alkuperään Kultarannikolla. Seudun aikoinaan rauhallinen ilmapiiri houkutteli myös Brasiliasta tulleita agudoita, ja Anéhosta tuli Togon seudun suurin rannikkoyhteisö. Tällöin kaupunkiin muuttivat kuuluisat kauppiassuvut, kuten Ajavonit, Tekoét, Wilsonit, Akouét, Lawsonit, de Silveirat, de Almeidat ja De Souzat. Kaupungista tuli löyhästi Alladan kuningaskunnan alamainen ja orjasatama, joka houkutteli Tanskan, Hollannin ja Britannian orjakauppiaita.[2]
Anéhon satama ei kuitenkaan kehittynyt huomattavaksi kilpailjaksi isoille orjakaupan keskuksille, kuten Ouidah, koska orjia oli saatavilla vähemmän ja rajoituksia aiheuttivat heitä välittäneet minat.[2] Hollantilaiset rakensivat ensimmäiset kauppapaikat vuonna 1772, mutta he olivat aktiivisia vain lyhyen aikaa. Sen jälkeen kauppa keskittyi De Souzan suvulle, ja heidän jälkeensä ranskalaisten, saksalaisten ja portugalilaisten yhtiöt asettuivat seudulle. Seudulla vaikuttivat varhain myös lähetystyön tekijät.[2]
Ennen Saksan siirtomaahallinnon alkua vuonna 1884 Ranska miehitti lyhyen aikaa Anéchoa. Saksa sai kaupungin vastineeksi Kapitaïlle ja Koballe (nykyisen Guinean Conakry) vaihtokaupassa 24. joulukuuta 1885.[5] Vuosina 1885-1897 Sebe, pieni kylä laguunin pohjoispuolella Anechoa vastapäätä oli Saksan siirtomaahallinnon Togon pääkaupunki.[6] Kun Sebe vuonna 1897 joutui luovuttamaan pääkaupungin aseman Lomélle, Anéhon asema heikkeni asteittain, jota vahvistivat rannikolla esiintyvät eroosioilmiöt.
Vuonna 1905 Aného sai aseman, josta oli rautatieyhteys Loméen.
Siirtomaahaliinnon alettua Anéhon merkitys väheni nopeasti. Esimerkiksi vuonna 1937 sen historiallisessa satamassa kävi vain yhdeksän laivaa. Uusi hallinnollinen pääkaupunki Lomé ja sen syväsatama houkutteli suurinta osaa kaupankäynnistä. Aného on kuitenkin pysynyt Togon intellektuaalisen eliitin kaupunkina.[2]
Talous, matkailu ja nähtävyydet
muokkaaKaupunki elää pääasiassa maataloudesta ja kalastuksesta. Kaupungissa ja ympäröivällä alueella on useita Saksan siirtomaa-ajan rakennuksia.
Adidon alueella on vanha saksalainen hautausmaa, jossa on hyvin säilyneitä hautoja, joiden merkinnät ovat helposti luettavia ja jotka kertovat siirtomaahistoriasta.
Näkemisen arvoinen on myös pieni museo, jossa on kuvia ja esineitä saksalaisesta siirtomaa-aikakaudesta.
Uskonnot
muokkaaAnéhossa harjoitetaan vodounia ja kristinuskoa.
Kirkot
muokkaaMerkittäviä rakennuksia ovat vuonna 1895 Saksan siirtomaa-ajalla rakennettu protestanttinen kirkko ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1898 perustaman Anéhon roomalaiskatolisen hiippakunnan katedraali.
Kuvia
muokkaa-
Keisarillisen postitoimiston sinetti. -
Sairaala vuonna 1904. -
Kartta. -
Anehon rautatieasema, josta rata johti Loméen. -
Anéhon saksalaisen hautausmaan portti. -
Anéhon rantaa.
Lähteet
muokkaa- ↑ https://weatherspark.com/y/45796/Average-Weather-in-An%C3%A9ho-Togo-Year-Round. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e f Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Togo, s. 29. The Scarecrow Press, 1987.
- ↑ Akyeampong, Emmanuel Kwaku: Between the Sea & the Lagoon, s. 7. Ohio University Press, James Currey, 2001.
- ↑ Togo Population 2019, Togo Top 20 Cities by Population World Population Review. 2019. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Wilfried Westphal, Wilfried. , , S. 197, ISBN .: : Geschichte der deutschen Kolonien, s. 197. Bindlach: Gondrom, 1991. ISBN 3-8112-0905-1 (saksaksi)
- ↑ Sebe. (Arkistoitu – Internet Archive)[1] (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
muokkaa- Meyers großes Taschenlexikon in 24 Bänden. BI-Taschenbuchverlag 1992, Band 1, S. 296.
- Norbert Eder: TOGO inkl. Sahara Durchquerung, Verlag Martin Velbinger, Gräfelfing/München, 1992, ISBN 3-88316-049-0
