BP (yritys)
BP (aiemmilta nimiltään British Petroleum ja BP Amoco) on Lontoossa pääkonttoriaan pitävä kansainvälinen energia-alan yritys. Yhdessä Shellin, ExxonMobilin ja Totalin kanssa BP kuuluu maailman neljän suurimman öljyntuottajan joukkoon.
| BP plc | |
|---|---|
 |
|
| Osake |
LSE: BP NYSE: BP FWB: BPE |
| ISIN | GB0007980591, DE0008618737 |
| Perustettu | 1909 |
| Toimitusjohtaja | Bernard Looney (CEO) |
| Puheenjohtaja | Carl-Henric Svanberg |
| Kotipaikka |
 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kotisivu | bp.com |
Historia
muokkaaVuonna 1908 brittiläinen James Reynolds löysi silloisen Persian ensimmäisen öljykentän, jota yksinoikeudella hyödyntämään perustettiin huhtikuussa 1909 Anglo-Persian Oil Company. Vuodesta 1935 lähtien yhtiö tunnettiin nimellä Anglo-Iranian Oil Company ja vuodesta 1954 nimellä British Petroleum, BP. Kesäkuussa 1914 – pari kuukautta ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä – Britannian silloinen laivastoministeri Winston Churchill ajoi parlamentissa läpi päätöksen, jonka nojalla Britannian valtio hankki 51 prosentin osuuden yhtiön osakkeista.[1]
Maaliskuussa 1951 Iranin parlamentti päätti yksimielisesti kansallistaa maan öljyesiintymät ja alan teollisuuden, mikä kosketti erityisesti Anglo-Iranian Oil Companya. Iranin uusi pääministeri Mohammed Mossadegh ei antanut periksi Britannian vaatimuksille ja seurauksena oli poliittinen kriisi. Britannian työväenhallitus harkitsi vakavasti öljykenttien sotilaallista miehittämistä, mutta kääntyi lopulta Yhdysvaltain ja YK:n painostuksesta Haagin kansainvälisen tuomioistuimen puoleen. Samalla brittiläisvastainen mieliala Iranissa kasvoi jatkuvasti. Heinäkuun lopussa 1951 Abadanissa sijainnut Anglo-Iranian Oilin omistama maailman suurin öljynjalostamo suljettiin kokonaan.[2] Lokakuussa 1952 Iranin ja Britannian väliset diplomaattisuhteet katkesivat.[3] Mohammed Mossadegh syöstiin vallasta elokuussa 1953 hänen ja šaahi Mohammed Reza Pahlavin valtataistelun jälkeen.[4] Elokuussa 1954 päästiin sopimukseen, jonka mukaan uusi kansainvälinen yhtiö, jossa oli brittien lisäksi mukana yhdysvaltalaisia, ranskalaisia ja alankomaalaisia, sai haltuunsa Iranin öljykentät, ja öljyn tuotanto Iranissa pääsi jälleen käyntiin.[5]
Joulukuussa 1998 yritys, joka silloin tunnettiin vielä nimellä British Petroleum, fuusioitui yhdysvaltalaisen Amocon kanssa ja muutti nimensä muotoon BP Amoco. Varsin pian fuusion jälkeen yritys otti viralliseksi nimekseen BP ja on käyttänyt esimerkiksi mainoskampanjoissaan termiä "Beyond Petroleum" osoittaakseen, että lyhenteellä BP ei enää tarkoiteta British Petroleumia.
Suomessa
muokkaaSuomeen British Petroleum tuli vuonna 1960 ostamalla polttoöljyä myyneen, vuonna 1940 perustetun Petkon. BP osti loputkin yhteisyrityksestä vuonna 1965. Ensimmäinen BP:n tunnuksin aloittanut asema avattiin Pietarsaareen 1961. Vuonna 1969 BP avasi Pohjoismaiden ensimmäisen miehittämättömän automaattiaseman Kouvolassa. Kesäkuussa 1970 yhtiön nimi muutettiin Suomen BP Oy:ksi, ja tällöin yhtiöllä oli Suomessa 45 huoltoasemaa. Suomen BP:n asiakaslehti oli Kide.[1]>
Brittiläinen emoyhtiö ei ollut tyytyväinen suomalaisen tytäryhtiönsä markkinaosuuteen, joka oli parhaimmillaankin vain viitisen prosenttia Suomen polttoainemyynnistä. Vuonna 1979 Suomen BP-huoltamot siirtyivät Unionille, johon BP:n Suomen-tytäryhtiö fuusioitiin lopullisesti vuonna 1983.[1][6] Nykyisin Castrol-öljyt kuitenkin kuuluvat BP:n konserniin.
Onnettomuudet
muokkaaTexas Cityn jalostamon räjähdys 2005
muokkaaBP tuomittiin 50,6 miljoonan dollarin (40 milj. €) sakkoihin Texas Cityn jalostamon puutteellisista turvatoimista. Vuoden 2005 räjähdyksessä kuoli 15 ja haavoittui yli 170 BP:n työntekijää.[7]
Meksikonlahden öljyonnettomuus 2010
muokkaa- Pääartikkeli: Meksikonlahden öljyonnettomuus 2010
Transocean-yhtiön omistama ja BP:n vuokraama Deepwater Horizon -öljynporauslautta syttyi räjähtäen palamaan 20. huhtikuuta 2010 noin 70 kilometrin päässä Louisianan rannikosta. Lautta upposi kaksi päivää myöhemmin. Yhdentoista onnettomuudessa kadonneen ihmisen oletetaan kuolleen. Räjähdyksen jälkeen merenpohjalle romahtaneesta porausputkesta alkoi vuotaa suuria määriä raakaöljyä mereen. Vuotoa ei saatu tukittua yrityksistä huolimatta viikkoihin.
TNK-BP
muokkaa |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: ei enää olemassa |
BP omisti puolet venäläisestä TNK-BP-yhtiöstä. Yhtiö oli yksi Venäjän suurimmista öljyn ja maakaasun tuottajista. Viime aikoina yhtiöllä on ollut vaikeuksia Venäjän viranomaisten kanssa porauslupien kanssa.
Venäläisen öljy-yhteisyrityksen TNK-BP toimitusjohtaja Robert Dudley ei saanut uusia viisumiaan Moskovassa heinäkuussa 2008 voimassa olevan työsopimuksen puuttumisen varjolla. Yhtiön venäläisen omistajan mukaan ongelmat johtuvat näkemyseroista strategiassa ja osingonjaossa. Yritys on kolmanneksi suurin Venäjällä ja tuottaa neljänneksen BP:n öljystä.[8]
Vuonna 2007 BP luopui Venäjällä maakaasuesiintymän enemmistöosuudesta valtiojohtoisen Gazpromin hyväksi.[9] Nykyisin Venäjän laki kieltää ulkomaista yritystä ostamasta enemmistöä maakaasu- tai öljyesiintymästä.[8]
Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki
muokkaa- Pääartikkeli: Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki
BP vastaa Azerbaidžanin Bakusta lähtevästä öljyputkesta. BP omistaa putkesta 30 prosenttia. Muina omistajia on useita amerikkalaisyhtiöitä. Putkessa kulkee miljoona barrelia päivässä eli hieman yli prosentti globaalista tarjonnasta. Euroopan unionin tavoite öljyputkella on luoda vaihtoehtoinen väylä Venäjän kontrolloimille maakaasu- ja öljyreiteille Eurooppaan. Rakentaminen alkoi 2003. Osa on jo käytössä, mutta putki on lopullisesti valmis vuonna 2009. 1 770 kilometriä pitkä putki on maailman toiseksi pisin. Se kulkee Tbilisin kautta 250 km Georgiassa ja 1 100 km Turkissa Ceyhanin satamaan. Maanpuolustuskorkeakoulun kenraalimajuri Pertti Salmisen mukaan vuoden 2008 Georgian konfliktin taustalla oli Venäjän halu kontrolloida Kaukasuksen kaasua ja öljyä.[10]
Kritiikkiä
muokkaaVuosina 2000 ja 2005 BP oli listalla ”10 huonointa yritystä” ympäristö- ja ihmisoikeustoimien perusteella. Vuonna 2009 BP oli Viherpesijä-palkintoehdokas ympäristötietojen liioittelusta (Greenwash Awards). Greenpeacen mukaan BP investoi vuonna 2008 20 miljardia dollaria fossiilisiin polttoaineisiin ja 1,5 miljardia uusiutuvaan energiaan. Tammi-syyskuussa 2009 BP käytti yli 7,5 miljoonaa dollaria Yhdysvaltojen kongressin ja liittovaltion lobbaukseen.[11]
Center for Public Integrity raportin (2010) mukaan BP sai jalostamoissaan Texasissa ja Ohiossa 6/2007 – 2/2010 välisenä aikana 862 huomautusta, joista tutkimuksen mukaan 760 oli "törkeitä" puutteita turvatoimissa.[12]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Vesterinen, Jukka: Huoltoasemakirja, s. 138. Alfamer. ISBN 978-952-472-086-1.
- ↑ Jorma O. Tiainen: Vuosisatamme Kronikka, s. 722–726. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
- ↑ Vuosisatamme Kronikka, s. 744.
- ↑ Vuosisatamme Kronikka, s. 756.
- ↑ Vuosisatamme Kronikka, s. 766.
- ↑ Vesterinen, Jukka: Huoltoasemakirja, s. 184, 186. Alfamer, 2009.
- ↑ BP:lle jättisakot puutteellisista turvatoimista Yle.fi, 13.8.2010.
- ↑ a b Jäljet pelottavat Venäjällä, Helsingin Sanomat 2.8.2008 A2
- ↑ Venäjä, Kovan linjan energiajätti, Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen, Edita 2007, s. 177
- ↑ Kaukasian sota uhkaa lännelle tärkeää Kaspianmeren öljyputkea, Tausta: Sota voi vaarantaa Nabucco-kaasuhankkeen, Helsingin Sanomat 12.8.2008 B3
- ↑ Carbon Scam: Noel Kempff Climate Action Project and the Push for Sub-national Forest Offsets[vanhentunut linkki] Sub-prime carbon brought to you by AEP, BP, and Pacificorp, Greenpeace 10/2009 s.4-5
- ↑ Tutkijat löysivät BP:n jalostamoista suuria puutteita Yle.fi, 13.8.2010.
Aiheesta muualla
muokkaa
- BP:n kotisivut (englanniksi)