Bachir Gemayel
Tässä libanonilaisnimessä isän nimi on Pierre ja sukunimi Gemayel.
Bachir Pierre Gemayel (Arabia: بشير بيار الجميّل ; baˈʃiːr ʤɪ'ma.jjɪl, s. 10. marraskuuta 1947 – 14. syyskuuta 1982) oli Libanonin sisällissodan aikana kristillisten joukkojen sotilaskomentaja ja poliitikko, joka valittiin presidentiksi, mutta surmattiin ennen virkaan astumista. Monille maroniittikristityille hän on sankari, mutta useissa muissa sisällissodan aikaisissa järjestöissä häntä pidetään "Israelin nukkehallitsijana".[1]
Hän oli Pierre Gemayelin, Kataeb-puolueen eli falangistien perustajan poika. Gemayel ja isänsä olivat maroniittikristittyjä. Hän opiskeli lakia ja valtiotieteitä Beirutissa.
Palestiinalaisten järjestöjen terrorit ja Lähi-idän maissa vaikuttanut panarabialaisuus loi uhkaa Libanonin olemassaololle, mikä vaikutti hänen vihamielisyyteensä näitä kohtaan.
Vuonna 1971 hänet nimitettiin falangistien sotilassiiven tarkastajaksi. Seuraavana vuonna hän sai tutkinnon amerikkalaisesta yliopistosta Dallasista ja perusti asianajotoimiston Länsi-Beirutiin. Leipätyönsä ohella hän järjesti sotilaallisen "B.G."-ryhmän taistelemaan Palestiinan vapautusjärjestöä vastaan. Vuonna 1976 hänestä tuli Kataebin sotilasneuvoston johtaja ja hän muodosti yhdistyneet libanonilaisjoukot taistelemaan Syyrian joukkojen miehitystä ja Syyrian kanssa liittoutuneita palestiinalaisia ja vasemmistolaisia vastaan. Vuonna 1978 hän johti voittoisaa sadan päivän sotaa syyrialaisia vastaan. Vuonna 1980 autopommi surmasi hänen vauvaikäisen tyttärensä Mayan.
Gemayel yhdisti kristilliset joukot ja hänestä tuli Libanonin rintaman johtaja. Hän johti 1980 ja 1981 kristittyjen joukot voittoon Zahlén taistelussa. Joukot saivat varusteita ja mahdollisesti koulutusta Israelista. Vuoristosodan aikana Israel kohtasi aseellisesti kumminkin Bachir Gemayelin joukot useaan kertaan tukiessaan Libanonin edistyssosialistipuoluetta ja sen sotilaallista siipeä.
Kun Israelin joukot miehittivät Libanonin 1982, vaikka Gemayel ei avoimesti toiminut israelilaisten kanssa, hänen entinen yhteistoimintansa oli ainakin muslimien silmissä rasite. Vaikka hän oli ainoa ehdokas presidentinvaaleissa 23. elokuuta 1982, monet muslimit boikotoi vaalia Syyrian painostuksesta ja hänet valittiin pienimmällä enemmistöllä kautta Libanonin historian (57 ääntä 92:sta parlamentissa). Lyhyeen valta-aikaansa nähden, hän pystyi aktivoimaan Libanonin talouden ja uudelleenjärjesti armeijan hetkellisesti, myöhemmin Bachir Gemayel ja 25 muuta kuolivat pommiräjähdyksessä Kataebin päämajassa Achrafiehissa 14. syyskuuta. Israelin ja USA:n tiedustelupalvelujen mukaan Syyrian Hafez al-Assad määräsi salamurhan.[1] Sabran ja Shatilan verilöylyt olivat kosto tästä surmasta ja Israelin joukot miehittivät sen johdosta myös Länsi-Beirutin.
Bachir Gemayelin sijaan presidentiksi nostettiin hänen vanhempi veljensä Amine Gemayel, joka hallitsi 1982–1988.
Syyrian kansallissosialistisen puolueen (SSNP) jäsen Habib Tanious Shartouni tunnusti iskun ja hänet tuomittiin vankilaan, myöhemmin hän karkasi Syyrian miehittäessään Libanonia.
Bachir Gemayelia syytetään palestiinalaisten joukkomurhaamisesta, vaikka toisin palestiinalaiset itse aloittivat useita hyökkäyksiä siviileihin ja kristillisiin joukkoihin.
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Elämäkerta Lebaneseforces.orgissa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Artikkeli Bachir Gemayelista (englanniksi)
