Bogomiilit

Bogomiilit olivat 900-luvulla Bulgariaan siirrettyjä paulikiaaneja, jotka saivat nimensä bulgarialaisen papin Bogomilin mukaan. Bogomil antoi liikkeelle myös uuden itsenäisen asun. Heidän mukaansa Saatana, joka samaistui^selvennä Vanhan testamentin luojajumalaan, oli maailman hallitsija. Vapautuminen pahasta saavutettiin ankaran askeesin avulla. Toisaalta kun Bysantin keisari Aleksios halusi selonteon bogomiilien opista, antoi bogomiilisaarnaaja Zigabamus hänelle selonteon, jossa puhutaan muun muassa Saatanan lankeamisesta, mikä viittaa siihen, ettei ainakaan hänen edustamansa suunta kannattanut Saatanan jumaluutta eikä myöskään dualismia, josta bogomiileja myös epäiltiin.

Bogomiilien leviäminen keskiajalla

Bogomiilit saivat niin paljon kannattajia, että heistä tuli vakava kilpailija Bysantin kirkolle, jonka kultin ja organisaation he hylkäsivät täydellisesti. Heidän uskonnollinen julistuksensa perustui suurelta osin vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen vastustamiseen.

Bysantti taisteli voimakkaasti bogomiileja vastaan, mutta he kykenivät pitämään puolensa jopa Konstantinopolissa. Liike tukahdutettiin vasta 1100-luvulla, vainojen saavuttaessa lakipisteensä, mutta sitä ei hävitetty kokonaan: Balkanilla sillä oli jatkuvasti tukikohta, ja se liittoutui Bulgariassa ja Bosniassa paikallisten vallanpitäjien kanssa. Bogomiilien lähetyssaarnaajien ja vainoja paenneiden bogomiilien kautta liikkeen ajatukset kulkeutuivat länteen, jossa ne vaikuttivat kataareihin.

Historia

Bogomiilit oli dualistis-manikealainen lahkokunta, joka sai alkunsa Traakiasta, sinne Bysanttilaisen valtakunnan rajavartioiksi siirretyistä armenialaisista ja syyrialaisista paulikiaaneista ja manikealaisista. 900-luvulla oli bogomiilein lahko jo laajalle levinnyt Makedonian ja Bulgarian slaavilaisten keskuudessa. Nimensä se sai bulgaarialaisesta papista Bogumilista, mutta itse he nimittivät itseään "hyviksi kristityiksi". Yksi osa Makedonian slaaveja, dragovitšien heimo Vardarjoen ja Ohridjärven välillä, muodosti kuuluisan, lujasti järjestäytyneen bogomiilisen seurakunnan. 11. vuosisadan alussa oli bogomiilien lahko levinnyt jo Serbiaan ja lännessä Adrianmeren rannikolle Albaniasta Cattaroon saakka. Seuraavan vuosisadan lopulla sai kuitenkin Serbian suurzupani Stefan Nemanja sen juurrutetuksi pois valtakunnastaan. Sen sijaan levisi bogomiilien oppi Hertsegovinaan ja varsinkin Bosniaan, missä ylimystökin sitä suosi, niin että se oli jonkin aikaa vallitsevana uskontona Bosniassa. Myöhemmin lahko levisi Slavoniaan, Syrmiaan ja Kroatiaan. Tämä myöskin patareeneiksi ("isämeidän lukijoiksi", sanasta pater) nimitetty lahko sai paljon tunnustajia myös Pohjois-Italiassa ja Etelä-Ranskassa, missä heidän pilkkanimensä oli bougre (bulgaarialainen). Sekä kirkko että maalliset hallitukset vainosivat bogomiilejä, jotka tuomitsivat esivallan, ylimystön ja rikkaat ja tällaisten mielipiteittensä kautta saavuttivat köyhien kansankerrosten suosion.

Oppi

Opillisesti lahko jakautui kahteen oppikuntaan: ensinnäkin bulgarialaiseen, joka tunnusti olevan vain yhden, hyvän olennon, josta paha olento, saatana, aikojen alussa oli luopunut, ja toiseksi dragovitšiseen, joka piti näitä molempia olentoja alusta asti yhdenarvoisina. Bogomiilien elämä oli ankaraa ja synkkää. Pappeja ja kirkollista jumalanpalvelusta heillä ei ollut, ristinmerkkiä he eivät suvainneet, koska Kristus ei voinut mielihyvällä muistella ristinpuuta, sakramentit he hylkäsivät, Kristus oli lunastanut ihmiset vain oppinsa kautta. He väittivät tuntevansa taivaalliset asiat ja näkevänsä tulevaisuuteen. Vanhan testamentin he hylkäsivät, mutta sen sijaan apokryfiset kirjat levisivät heidän kauttaan laajalle. Vainottuina he tervehtivät turkkilaisia valloittajia pelastajinaan ja kääntyivät, varsinkin Bosniassa, islamin uskoon. Bulgarialaisten bogomiilien jäännökset siirtyivät 1600-luvulla katoliseen uskoon. Bogomiilisyys on hussilaisuutta lukuun ottamatta ainoa uskonnollinen liike slaavilaisten keskuudessa, jonka vaikutukset ulottuivat kauas Länsi-Eurooppaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bogomiilit Wikimedia Commonsissa