Bruno Liljefors
Bruno Andreas Liljefors (14. toukokuuta 1860 Uppsala – 18. joulukuuta 1939 Uppsala)[1] oli ruotsalainen taidemaalari. Hänet tunnetaan yksityiskohtaisista ja dramaattisista eläinmaalauksistaan.
Elämä ja ura
muokkaa
Liljefors syntyi uppsalalaiseen kauppiasperheeseen. Hänen veljensä oli säveltäjä Ruben Liljefors. Liljefors harrasti nuoruudessaan kilpavoimistelua ja metsästystä.[1]
Liljefors kävi kuusi luokkaa valtion katedraalikoulua Uppsalassa ja opiskeli vuosina 1879–1882 taideakatemian alkeiskoulussa Tukholmassa.[1][2][3] Hänen opiskelutovereihinsa kuului muun muassa Anders Zorn. Liljefors keskeytti opintonsa saatuaan akatemian johtajalta Georg von Rosenilta varoituksen poissaoloista. Taideakatemiasta lähteminen ei liene ollut tarkoitettu kannanotoksi, mutta myöhemmin Liljefors liittyi akatemian johtoa arvostelleiden nuorten taiteilijoiden liikkeeseen, niin sanottuihin opponentteihin, ja näiden perustamaan Konstnärsförbundet-järjestöön.[1] Liljefors teki vuosina 1882–1883 opintomatkan Saksaan, Italiaan ja Ranskaan. Asuessaan syksyllä 1882 muutaman kuukauden Düsseldorfissa hän sai yksityisopetusta kuuluisalta eläinmaalarilta Carl Friedrich Deikeriltä.[1][2][3] Seuraavana vuonna Liljefors vieraili Ranskan Grez-sur-Loingissa skandinaavisten taiteilijoiden yhteisössä ja tutustui sen johtavaan hahmoon Carl Larssoniin.[1][2]
Ruotsiin palattuaan Liljefors asui vuoteen 1894 saakka pääosin Uppsalan seudulla ja sen jälkeen Tukholman saaristossa.[3] Vuosina 1888–1889 hän toimi Carl Larssonin sijaisena Valandin taidekoulun johtajana Göteborgissa. Vuosina 1905–1917 Liljefors asui Södermanlandin Järnassa Mörkarfjärdenin rannalle rakennuttamassaan Wigwam-nimisessä huvilassa ja vuodesta 1917 Österbybrukin kartanomaisemassa.[2] Hän omisti vuodesta 1908 Bullerön-saaren ulkosaaristossa.[2][1] Liljeforsia vuodesta 1925 vaivannut kivulias kasvoneuralgia pakotti hänet luopumaan luontoretkistä ja metsästyksestä. Vuosina 1932–1937 hän asui Tukholmassa ja hänellä oli jonkin aikaa ateljee pohjoisessa Kungstornet-talossa. Elämänsä viimeiset kaksi vuotta hän asui synnyinkaupungissaan Uppsalassa.[1]
Liljeforsin teoksia oli esillä vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyssä. Hänen tärkein mesenaattinsa oli Ernest Thiel.[1] Liljeforsin maalauksia onkin paljon Thielin galleriassa.[3] Liljefors valittiin Berliinin taideakatemian jäseneksi vuonna 1906[3] ja vihittiin Uppsalan yliopiston kunniatohtoriksi vuonna 1927.[1]
Liljefors oli vuosina 1887–1895 naimisissa Anna Olofssonin ja avioeron jälkeen vuodesta 1895 tämän siskon Signe Olofssonin kanssa.[1] Heidän poikansa oli taiteilija Lindorm Liljefors ja pojanpoikansa taiteilija Anders Liljefors.[2]
Taide
muokkaa
Liljefors kiinnostui eläinaiheista jo taideakatemiassa ja piirsi opiskeluvuosinaan eläinkuvituksia lehtiin.[1] Hänen aihepiirikseen vakiintuivat eläimet Ruotsin luonnossa.[3] Liljeforsin 1880-luvun eläinmaalauksissa näkyy Grezin koulukunnan taiteilijoiden ja varsinkin Carl Larssonin, uuden ranskalaisen ulkoilmamaalauksen sekä japanilaisen puupiirrostaiteen vaikutus.[1][3] Tuona vuosikymmenenä syntyivät Liljeforsin tunnetuimmat työt, jotka ovat aurinkoisiin kukkaismaisemiin sijoittuvia dramaattisia lähikuvia eläimistä kamppailemassa elämästä ja kuolemasta. Liljeforsia kiehtoi darwinistinen ajatus luonnossa jatkuvasti käynnissä olevasta eloonjäämiskamppailusta.[1][2] Kaunein ja idyllisinkin maisema oli luontokappaleiden taistelukenttä.[1] Nämä eläinkuvat ovat vaaleasävyisiä, ilmavia ja yksityiskohtaisia.[4]
1880-luvun lopulla Liljefors alkoi sijoittaa eläinaiheensa hämärämpiin metsämaisemiin, käyttää leveämpiä siveltimenvetoja ja kuvata muotoja ylimalkaisemmin. 1890-luvun alussa hän siirtyi maalaamaan metsästäjiä eläinten sijaan, hieman myöhemmin olivat vuorossa valoisat näkymät saaristosta ja mereltä.[1] Hän yhdisteli persoonallisella tavalla aineksia symbolismin ja syntetismin kaltaisista taidevirtauksista metsästäjänä ja luonnontutkijana hankkimiinsa tietoihin luoden ”ekologisen synteesin kuvamaailman”. Hän jatkoi taiteessaan samalla tiellä koko lopun uransa ajan lukuun ottamatta eräitä 1910-luvulla syntyneitä ekspressionistisia kokeiluja.[2]
Liljeforsin mieliaiheita olivat kotkat, ketut ja merilinnut.[4] Malleina hän käytti niin elävinä vangittuja, äskettäin ammuttuja kuin täytettyjäkin eläimiä.[1]
Liljefors maalasi 1880-luvun lopulla taustamaisemat luonnonhistorialliseen dioraamaan, jonka Gustaf Kolthoff rakensi Uppsalan Gustavianumiin. Yhteistyössä Kolthoffin kanssa syntyivät myös vuonna 1893 valmistuneet Tukholman biologisen museon dioraamat, jotka kuuluvat Liljeforsin tunnetuimpiin töihin.[2][1] Biologisen museon maalauksissa Liljeforsin kokenäisnäkemys yhdistää eläimet ja niiden biotoopit.[2]
Liljefors maalasi myös joitain muotokuvia. Maalausten ohella hän teki kuvituksia muun muassa tieto- ja oppikirjoihin sekä lehtiin. Hän julkaisi piirtämiään karikatyyrejä kahden albumin verran vuosina 1884 ja 1885.[1] Lisäksi hän teki joitain veistoksia.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Brita Linde: Bruno A Liljefors (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1980–1981). Ruotsin valtionarkisto. Viitattu 31.12.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k Bruno Liljefors (ruotsiksi) Nationalencyklopedin. Viitattu 31.12.2021.
- ↑ a b c d e f g Nordisk familjebok (1912), s. 500–501 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.12.2021.
- ↑ a b WSOY Iso tietosanakirja 5: Kp–L, s. 303. WSOY, Porvoo–Helsinki–Juva 1996.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bruno Liljefors Wikimedia Commonsissa