Carl Friedrich von Weizsäcker
Carl Friedrich Freiherr von Weizsäcker (28. kesäkuuta 1912 – 28. huhtikuuta 2007) oli saksalainen fyysikko ja filosofi. Hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa ja tähtitiedettä Leipzigissa, Berliinissä ja Göttingenissä. Hän väitteli tohtoriksi Leipzigissa 1933.[1]
Weizsäckerille on myönnetty mm. Max Planck -mitali vuonna 1957, Friedenspreis des Deutschen Buchhandels 1963, Templeton-palkinto 1989 sekä Erasmus-palkinto 1969. Hänet oli lisäksi palkittu Pour le Méritellä. Hän työskenteli esimerkiksi Göttingenin Max Planck -instituutissa sekä Hampurissa.
Weizsäcker esitti vuonna 1938 yhdessä Hans Albrecht Bethen kanssa hiilisyklin, jolla tähti voi tuottaa energiaa muuttamalla vetyä heliumiksi.[2] Hän kuului toisen maailmansodan aikana myös tutkimusryhmään, joka epäonnistui pyrkimyksessään kehittää natsi-Saksalle ydinasetta. On kiisteltyä, olivatko nämä yritykset vakavia, vai epäonnistuivatko saksalaistutkijat tarkoituksella, koska eivät halunneet hallituksen saavan käsiinsä tällaista asetta.
Weizsäcker kuoli Starnbergissä 94-vuotiaana. Hän oli harras kristitty[3] ja pasifisti.[4]
Carl Friedrich von Weizsäckerin isä oli diplomaatti Ernst von Weizsäcker, veli Richard oli Saksan liittotasavallan presidentti ja he kuuluivat Weizsäckerin sukuun.
Lähteet
muokkaa- ↑ http://www.astro.utu.fi/zubi/people/weizsack.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.astro.utu.fi/zubi/astroph/cno.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Physicsworld.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Telegraph.co.uk
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Friedrich von Weizsäcker Wikimedia Commonsissa