Cassibilen aselepo

Cassibilen aselepo oli toisen maailmansodan aikana syyskuussa 1943 Italian ja liittoutuneiden välillä solmittu aselepo, jolla Italia irtautui akselivalloista. Se merkitsi käytännössä Italian antautumista liittoutuneille. Salassa valmisteltu aselepo solmittiin 3. syyskuuta ja julkistettiin 8. syyskuuta, minkä jälkeen sitä täydennettiin 29. syyskuuta 1943. Alkuperäinen sopimus tunnetaan ”lyhyenä aselepona” ja täydentävä sopimus ”pitkänä aselepona”. Aselevon seurauksena Italian entinen liittolainen Saksa miehitti pääosan Italiasta ja perusti sinne Italian sosiaalinen tasavalta -nimisen nukkevaltion.

Cassibilen aselevon Italian edustajana allekirjoittanut kenraali Giuseppe Castellano (kesk.) kättelee kenraali Dwight D. Eisenhoweria, vasemmalla liittoutuneiden puolesta allekirjoittanut kenraali Walter Bedell Smith.

Tausta

Marsalkka Pietro Badoglio, Italian pääministeri 1943–1944.

Benito Mussolinin johtama fasistinen Italia oli liittynyt toiseen maailmansotaan Saksan rinnalle vuonna 1940, mutta tappiot olivat seuranneet toisiaan. Kesään 1943 mennessä Italia oli menettänyt kaikki alueensa Afrikassa, pääosa sotateollisuudesta oli tuhoutunut liittoutuneiden pommituksissa ja sotaan kyllästynyt väestö alkoi käydä levottomaksi. Heinäkuussa 1943 liittoutuneet tekivät maihinnousun Sisiliaan ja saivat muutamassa viikossa koko saaren haltuunsa. Fasistien suuri neuvosto kokoontui 24. heinäkuuta ensimmäistä kertaa sodan aikana ja päätti oikeusministeri Dino Grandin esityksestä siirtää ylipäällikkyyden Mussolinilta kuningas Viktor Emanuel III:lle. Seuraavana päivänä kuningas erotti Mussolinin myös pääministerin paikalta ja vangitutti tämän. Uudeksi pääministeriksi tuli iäkäs marsalkka Pietro Badoglio, joka oli eronnut pääesikunnan päällikkyydestä vuonna 1940 vastustettuaan hyökkäystä Kreikkaan. Fasistipuolueen valta kumottiin, mutta marsalkka Badoglio vakuutti Saksalle ja Italian kansalle Italian jatkavan sotaa. Hän alkoi kuitenkin salaa tunnustella aselepoa liittoutuneiden kanssa.

Italialaiset diplomaatit kertoivat 4. elokuuta maan halusta irtautua sodasta Britannian Portugalin-suurlähettiläälle Ronald Campbellille Lissabonissa ja Britannian pääkonsulille Alvary Gascoignelle Marokon Tangerissa. Gascoigne vastasi 13. elokuuta rauhan edellyttävän Italian ehdotonta antautumista. Italialainen prikaatinkenraali Giuseppe Castellano ilmoitti 15. elokuuta Britannian Madridin-suurlähettiläälle Samuel Hoarelle ja seuraavana päivänä myös Campbellille Italian hyväksyvän ehdottoman antautumisen ja ehdotti aseleponeuvotteluja. Liittoutuneiden Välimeren alueen ylipäällikkö, yhdysvaltalainen kenraali Dwight D. Eisenhower halusi järjestää aselevon ennen suunniteltua maihinnousua Italian mantereelle, joten Italialle päätettiin aluksi tarjota pelkkiä sotilaskysymyksiä koskeva lyhyt aseleposopimus. Viivytysten välttämiseksi edelleen työn alla olleet poliittiset ja taloudelliset aselepoehdot päätettiin jättää myöhemmin erikseen sovittaviksi ja sopimuksesta jätettiin pois sanat ”ehdoton antautuminen”. Eisenhowerin esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Walter B. Smith toimitti sopimusluonnoksen kenraali Castellanolle Lissabonissa 20. elokuuta ja ilmoitti Italian saavan kymmenen päivää harkinta-aikaa.

Eisenhower sai 26. elokuuta haltuunsa Lontoossa ja Washingtonissa valmistellut lopulliset aselepoehdot, jotka olivat niin ankarat, että hän ei uskonut Italian hallituksen hyväksyvän niitä ilman pitkiä neuvotteluja. Hän sai ohjeen hankkia italialaisten allekirjoitus 12-kohtaiseen sopimukseen, jonka viimeisessä kohdassa mainittiin muista asioista sovittavan myöhemmin, ja esittää vasta sen jälkeen pitempi, 30-kohtainen sopimus. Eisenhower suostui, vaikka piti menettelytapaa ”kierona”. Badoglion hallitus päätti 30. elokuuta hyväksyä sille esitetyt lyhyet aselepoehdot.

Italian aselepovalmisteluista vihiä saanut Saksa alkoi siirtää lisää joukkoja maahan ja otti haltuunsa pääosan Pohjois- ja Keski-Italiasta. Liittoutuneet tunkeutuivat lopulta Italian mantereelle, kun Bernard Montgomeryn komentama Brittiläinen 8. armeija ylitti Messinansalmen ja nousi maihin 3. syyskuuta Calabriassa, jossa se kohtasi vain vähäistä vastarintaa.

”Lyhyt aselepo” solmitaan

Muistokivi paikassa, jossa aselepo allekirjoitettiin.

”Lyhyenä aselepona” tunnettu sopimus allekirjoitettiin 3. syyskuuta – Calabrian maihinnousun päivänä – kello 18.30 liittoutuneiden Fairfield Camp -sotilasleirissä Cassibilen kylässä Syrakusan lähellä miehitetyssä Sisiliassa. Italian puolesta sopimuksen allekirjoitti kenraali Castellano ja liittoutuneiden puolesta kenraali Smith. He olivat neuvotelleet asiasta Cassibilessa 31. elokuuta alkaen, kunnes Italian hallitus oli suostunut hyväksymään ehdot muuttumattomina.

Aselepoehtojen mukaan Italian tuli välittömästi lopettaa kaikki sotatoimet liittoutuneita vastaan ja vetää joukkonsa pois rintamilta, luovuttaa kaikki maa-alueensa, satamansa, lentokenttänsä sekä miehittämänsä Korsika liittoutuneiden käyttöön, siirtää sotalaivansa ja ilmavoimiensa koneet liittoutuneiden määräämiin paikkoihin aseistariisuntaa varten, palauttaa liittoutuneiden kansallisuuksien sotavangit ja internoidut siviilit sekä pyrkiä parhaansa mukaan estämään saksalaisia saamasta käyttöönsä kohteita, joita voitaisiin käyttää liittoutuneita vastaan. Liittoutuneet saivat luvan asettaa sotilashallinto tarpeellisiksi katsomiinsa osiin Italiaa sekä käyttää halutessaan Italian kauppalaivoja sodankäyntiinsä.

Samalla sovittiin myös, että liittoutuneet ja Italian hallitus julkistaisivat aselevon yhtä aikaa, päivää ennen kuin liittoutuneiden päämaihinnousu alkaisi. Saksan vastatoimia pelännyt Badoglion hallitus oli vielä viime hetkillä ennen allekirjoittamista epäröinyt ja halunnut lykätä julkistamisen maihinnousun jälkeiseen aikaan, joten kenraali Eisenhower oli joutunut suullisesti lupaamaan, että välittömästi julkistamisen jälkeen Roomaan lähetettäisiin yhdysvaltalaisia laskuvarjojoukkoja suojelemaan pääkaupunkia saksalaisilta.

Aselevon julkistaminen ja sen seuraukset

Algerissa oleskellut Eisenhower julkisti aselevon 8. syyskuuta kello 18.30 (17.30 paikallista aikaa) pitämässään radiopuheessa. Pääministeri Badoglio antoi oman ilmoituksensa Rooman radiossa kello 19.45. Badoglio ei vielä julistanut Saksaa Italian viholliseksi mutta vihjasi siihen suuntaan ilmoittamalla, että luovuttuaan vihollisuuksista englantilais-amerikkalaisia joukkoja vastaan Italian armeija tekisi yhä vastarintaa mitä tahansa muita joukkoja vastaan. Saksa julisti Badoglion petturiksi ja väitti Italian antautumisen takana olevan juutalaisia palveleva klikki. Vain 15 minuuttia Badoglion radiopuheen jälkeen saksalainen kenraali Albert Kesselring käynnisti operaatio Achsen eli Italian miehityksen.

Liittoutuneiden antamien harhaanjohtavien tietojen vuoksi Italian hallitus oli luullut maihinnousun alkavan kolme päivää todellista myöhemmin eikä ollut vielä ottanut haltuunsa Roomaa ympäröiviä lentokenttiä, joten Eisenhower peruutti lupaamansa maahanlaskuoperaation. Turvattomiksi jääneet kuningas Viktor Emanuel III ja pääministeri Badoglio pakenivat välittömästi Roomasta Etelä-Italian Brindisiin antamatta kansalle tai Italian armeijalle mitään ohjeita. Koska Roomaa ei ollut määrätty puolustettavaksi, saksalaiset miehittivät sen kohtaamatta juurikaan vastarintaa, poikkeuksena historiallisen Porta San Paolo -kaupunginportin luo improvisoitu puolustus. Italian armeija ajautui sekasortoon tuhansien sotilaiden karatessa tai liittyessä vastarintaliikkeeseen. Saksalaiset teloittivat Kefalonián saarella Kreikassa tuhansia italialaisia sotilaita, jotka kieltäytyivät antautumasta heille.

Liittoutuneiden päämaihinnousu alkoi 9. syyskuuta Salernossa, jossa Saksan armeija kävi ankaraan vastarintaan. Samoihin aikoihin käynnistyi myös kolmas, pienempi maihinnousu Tarantoon.

Saksalaiset vapauttivat Gran Sasso -vuorella vankina olleen Mussolinin uskaliaalla kommando-operaatiolla 12. syyskuuta. Saksan johtajan Adolf Hitlerin tahdosta Mussolini perusti Saksan miehittämään osaan Italiasta fasistisen nukkevaltion, joka sai myöhemmin nimekseen Italian sosiaalinen tasavalta.

”Pitkä aselepo”

Liittoutuneet olivat esittäneet ”pitkät” aselepoehdot kenraali Castellanolle hänen allekirjoitettuaan ”lyhyen aselevon”, ja hän oli lähettänyt ne Badoglion hallitukselle seuraavana päivänä, 4. syyskuuta, mutta hallitus ei tehnyt niiden suhteen mitään. Syyskuun lopulla Badoglio lopulta taipui saatuaan lupauksen, että Italian ei tarvitsisi täyttää ”mahdottomia” ehtoja. Badoglio ja Eisenhower allekirjoittivat henkilökohtaisesti ”pitkän aselevon” 29. syyskuuta Maltalla Vallettan satamaan ankkuroidulla brittiläisellä taistelulaivalla HMS Nelsonilla. ”Lyhyttä aselepoa” täydennettiin lisäksi 23. syyskuuta Italian sota- ja kauppalaivaston kohtaloa koskeneella muistiolla.

”Pitkä aselepo” käytännössä luovutti liittoutuneille sotilaallisen ja poliittisen ylivallan Italiassa, mukaan lukien oikeuden kontrolloida joukkoviestintää ja talouselämää. Liittoutuneet saivat muun muassa määrätä Italian valuutasta, liike-elämän, pankkien ja pörssitoiminnan kontrolloinnista sekä kaupan ja tuotannon sääntelystä. Sopimuksen noudattamista valvomaan asetettiin liittoutuneiden valvontakomissio. Badoglion hallituksella ja kuninkaalla oli tästä alkaen vain vähän todellista valtaa edes liittoutuneiden miehittämässä osassa Italiaa. Sopimus määräsi myös lakkauttamaan kaikki fasistiset järjestöt ja laitokset, vapauttamaan poliittiset vangit, kumoamaan syrjivät rotulait sekä luovuttamaan Mussolini ja hänen lähimmät apulaisensa vankeina liittoutuneille.

Siinä missä lyhyessä aselevossa ei mainittu antautumista, pitkän aselevon alkuperäisenä otsikkona oli ”Italian antautumisasiakirja” ja sen ensimmäisessä pykälässä ilmoitettiin kaikkien Italian joukkojen antautuvan ehdoitta. Badoglion paheksuttua tätä Eisenhowerille Yhdysvaltain hallitus myöntyi – vastoin Britannian hallituksen tahtoa – muuttamaan jälkeenpäin asiakirjaa siten, että siitä poistettiin sana ”antautuminen” ja otsikoksi vaihdettiin ”Italian aselevon lisäehdot”. Korjauksia koskeva pöytäkirja allekirjoitettiin 9. marraskuuta ja vahvistettiin 12. marraskuuta 1943.

”Pitkää aselepoa” ei julkistettu sodan aikana. Badoglion hallitus julisti virallisesti sodan Saksalle 13. lokakuuta 1943.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cassibilen aselepo Wikimedia Commonsissa