Christian de Castries
Christian Marie Ferdinand de la Croix de Castries (11. elokuuta 1902 – 29. heinäkuuta 1991) oli ranskalainen upseeri, joka otti osaa toiseen maailmansotaan ja Indokiinan sotaan. Castries tunnetaan etenkin ranskalaisten joukkojen komentajana tuolloisessa Ranskan Indokiinassa ja nykyisessä Vietnamissa Điện Biên Phủn taistelujen aikana vuonna 1954. Taistelu päättyi ranskalaisten tappioon ja heidän siirtomaavaltansa päättymiseen Indokiinassa.
| Christian de Castries | |
|---|---|
 Christian de Castries valokuvassa vuodelta 1954. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. elokuuta 1902 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 1991 Pariisi |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1921-1959 |
| Taistelut ja sodat |
Toinen maailmansota Indokiinan sota |
| Sotilasarvo | prikaatinkenraali |
Elämäkerta
muokkaaNuoruus
muokkaaChristian de Castries syntyi 11. elokuuta 1902 Ranskan pääkaupunki Pariisissa. Castriesin vauras suku tunnettiin sotilasperinteistään.[1] Sotilasperinne suvussa oli alkanut jo Ranskan kuningas Ludvig XV:n kaudella. Christian de Castries itse liittyi armeijaan alokkaana vuonna 1921.[2] Hän valmistui ratsuväkikoulusta Saumurista upseerina 1926.[1] Castriesia pidettiin kyvykkäänä sotilaana, mutta varuskuntaelämä ei kuitenkaan lopulta häntä kiinnostanut[2] Hän erosi armeijasta keskittyen sotilasuran sijaan hevosurheiluun.[1] 1930-luvun aikana hän otti osaa useisiin kisoihin Ranskassa ja sai myös lentäjän lupakirjan.[2]
Toinen maailmansota
muokkaaCastries liittyi armeijaan uudelleen vuonna 1940 toisen maailmansodan aikana. Tuolloin hän oli arvoltaan luutnantti. Saksan hyökätessä Ranskaan Castries johti 60:nmiehen joukkoa taisteluissa Lorrainen alueella. Lopulta hän haavoittui ja jäi saksalaisten vangiksi. Castriesin onnistui paeta sotavankeudesta vuonna 1941 ja hän liittyi Vapaan Ranskan joukkoihin.[2] Myöhemmin sodan aikana hän otti osaa taisteluihin Pohjois-Afrikassa, Italiassa ja Etelä-Ranskassa.[1] Castries oli haavoittunut hieman ennen maihinnousua Etelä-Ranskaan, mutta hän kuitenkin toipui tarpeeksi ottaakseen osaa itse maihinnousuun. Etelä-Ranskan taistelujen jälkeen hän yleni majuriksi ja johti Karlsruhen kaupungin valtaukseen osallistuneita joukkoja Saksassa.[2] Varsinkin Freudenstadtin valtauksen yhteydessä Castriesin joukkoja on syytetty myös sotarikoksista näiden tuhottua kaupungin historiallisen keskustan lähes täydellisesti ja väitetysti syyllistyttyä myös laajamittaisiin siviiliväestön raiskauksiin.[3]
Indokiinan sota
muokkaaToisen maailmansodan jälkeen de Castries jatkoi uraansa armeijassa ja vuonna 1946 hänet lähetettiin Ranskan Indokiinaan. Vuonna 1949 hän palasi Ranskaan opiskelemaan ja lähti takaisin Indokiinaan everstiluutnantiksi kohonneena vuonna 1950. Castriesia pidettiin tuolloin taitavana komentaja. Yksityiselämässään hän sai maineen naistenmiehenä. Myöhemmin ajan huhujen mukaan hän nimesi ranskalaisten joukkojen linnoituksia Điện Biên Phủssa rakastajattariensa mukaan. Nimityksen Điện Biên Phủn ranskalaisten joukkojen komentajaksi de Castries sai Ranskan Indokiinan joukkojen komentaja kenraali Henri Navarrelta vuonna 1953. Navarre ja de Castries tunsivat toisensa entuudestaan hyvin ja de Castries oli myös toiminut Navarren alaisuudessa useampaan otteeseen aikaisemmin.[2]
Vietnamilaisten Việt Minhin joukkojen komentaja Võ Nguyên Giáp halusi ottaa ranskalaisista ratkaisevan voiton jatkuvan sissisodan sijaan. Việt Minh alkoikin keskittää alueelle omia joukkojaan ja tukevaa tykistöä. Ranskalaiset olivat perillä Việt Minhin aikeista ja he puolestaan halusivat aiheutta vietnamilaisille ratkaisevan tappion. Täysimittaiset taistelut Điện Biên Phủssa alkoivat 13. maaliskuuta 1954. Castries komensi Điện Biên Phủn noin 11 000 sotilasta ehkä noin 50 000 Việt Minhin sotilasta vastaan.[4] Castriesin henkilökohtaista suorituskykyä taistelujen aikana on kuvailtu eri tavoin. Castriesin sanottiin esimerkiksi tehneen päivittäin tavanomaisen puhelun vaimolleen Hanoihin kiihkeidenkin taistelujen aikana. Toisaalta hänen kuvailtiin myös usein vetäytyvän paineen alla yksin omiin oloihinsa. Hänen alaiset joukkonsa kunnioittivat kuitenkin tyypillisesti hänen kykyjään komentajana. Taistelujen aikana de Castries sai ylennyksen prikaatinkenraaliksi.[2] Itse taistelu päättyi kuitenkin kiivaiden yhteenottojen jälkeen ranskalaisten huomattavaan tappioon 7. toukokuuta.[4] Castries jäi taistelujen viimeisenä päivänä sotavangiksi monien alaistensa ohella.[2] Taistelun lopputulos päätti käytännössä Indokiinan sodan ja Ranskan siirtomaavallan alueella.[1]
Castries vietti sotavankina neljä kuukautta, kunnes hänet lopulta vapautettiin. Hän palasi vapauduttuaan Ranskaan, jossa hän oli saavuttanut kansallissankarin kaltaisen maineen. Castries komensi sittemmin 5. panssaridivisioonaa Länsi-Saksassa. Vuonna 1959 hän joutui liikenneonnettomuuteen, jonka seurauksena hän jäi eläkkeelle armeijasta. Sotilasuransa jälkeen de Castries johti paperinkierrätystä tehnyttä yritystä. Hän kuoli Pariisissa 29. heinäkuuta 1991.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Christian de Castries Encyclopaedia Britannica. Viitattu 9.9.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of the Vietnam War, s. 266-267. (Toinen painos) ABC-CLIO, 2011. (englanniksi)
- ↑ Antonia Kleikamp: Als die Niederlage besiegelt war, legte er alle Orden an Die Welt. Viitattu 25.12.2024. (saksaksi)
- ↑ a b The Vietnam War: The Definitive Illustrated History, s. 30-32. DK, 2017. (englanniksi)