Curie (tunnus Ci[1]) on radioaktiivisessa lähteessä tapahtuvien hajoamisten lukumäärää eli aktiivisuutta kuvaava yksikkö. Curien käyttö on vähentynyt vuoden 1975 jälkeen kun SI-järjestelmän mukainen yksikkö becquerel otettiin käyttöön.[2] Curien käyttöä ehdotti ensimmäisenä Marie Curie vuonna 1910 julkaisemassaan A Treatise on Radioactivity -oppikirjassa. Täysin selvää ei ole nimettiinkö yksikkö Marien vaiko hänen aviomiehensä Pierre Curien mukaan. Mahdollisesti molempien. Hän johti yksikön siten, että yksi curie vastaa yhdessä grammassa radium-226-isotoopissa tapahtuvien hajoamisien lukumäärää (radium-226-isotoopin puoliintumisajan ollessa 1580 vuotta).[3][4] Toisin sanoen yksi curie vastaa 3,7·1010 hajoamista yhdessä sekunnissa (1 Ci = 3,7·1010 Bq)[1].

Lähteet

muokkaa
  1. a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 25.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Arkistoitu 31.8.2012. Viitattu 7.12.2013.
  2. Curie Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.7.2008. (englanniksi)
  3. Radiokemian dosentti Risto Harjula: Radioaktiivisen hajoamisen nopeus mv.helsinki.fi. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 30.7.2008.
  4. Marie Curie: Tragedy and adjustment (1906–1910) AIP History Center. Viitattu 30.7.2008. (englanniksi)
  NODES