Edvard VII
Edvard VII (Albert Edward; 9. marraskuuta 1841 – 6. toukokuuta 1910) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari sekä ensin mainitun siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1901–1910. Hän oli edellisen monarkin, kuningatar Viktorian, ja prinssi Albertin poika. Hän oli myös ensimmäinen Saksi-Coburg-Gotha-sukuinen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija. Hänen valtakautensa lukeutuu niin sanottuun edvardiaaniseen aikakauteen.
| Edvard VII | |
|---|---|
 | |
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari | |
| Valtakausi |
22. tammikuuta 1901 – 6. toukokuuta 1910 |
| Kruunajaiset | 9. elokuuta 1902 |
| Edeltäjä | Viktoria |
| Seuraaja | Yrjö V |
| Pääministerit |
Robert Salisbury Arthur Balfour Henry Campbell-Bannerman H. H. Asquith |
| Syntynyt |
9. marraskuuta 1841 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut |
6. toukokuuta 1910 (68 vuotta) Buckinghamin palatsi, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Hautapaikka | St. George's Chapel, Windsorin linna |
| Puoliso | Kuningatar Alexandra ( 1863) |
| Lapset |
|
| Koko nimi | Albert Edward |
| Suku | Saksi-Coburg-Gotha |
| Isä | Prinssi Albert |
| Äiti | Viktoria |
| Nimikirjoitus |
 |
Ennen nousuaan valtaistuimelle hän oli Walesin prinssi Albert Edward.[1] Perheen kesken Edvardia kutsuttiin nimellä Bertie.[2]
Pitkä tie kuninkaaksi
muokkaaEdvardin kasvatus oli tiukka heti lapsesta asti, koska vanhemmat halusivat huolehtia siitä, että poika kykenisi jonain päivänä hallitsemaan. Hän opiskeli sekä Oxfordissa että Cambridgessa.[3] Hänellä oli kuitenkin haasteita opintojensa kanssa, mistä syystä hän sai kruununperillisenä vain vähän vastuita.[2] Kun Edvardin isä Albert kuoli vuonna 1861, Viktoria piti Edvardin skandaalista elämää osasyyllisenä kuolemaan.[4]
Edvard sai odottaa valtaistuimelle nousua pitkään, yli 59 vuotta, äitinsä Viktorian hallitessa, ja hänen oma valtakautensa jäi varsin lyhyeksi. Walesin prinssinä ollessaan hän eli varsin nautinnollista elämää, sekaantuen muun muassa Tranby Croftin uhkapeliskandaaliin vuosina 1890–91. Hänen vanhempansa, erityisesti Viktoria, eivät pitäneet kaikista hänen toimistaan. Hänen äitinsä pitkä valtakausi päättyi vuonna 1901 ja Edvardista tuli vanhoilla päivillään kuningas.
Kuninkaana
muokkaaEdvardin kruunajaiset järjestettiin 9. elokuuta 1902.[4]
Kuninkaana hän esitti poikkeuksellisen suurta osaa diplomatiassa ja edisti Ison-Britannian liittoutumista Ranskan ja Venäjän kanssa.[5][6]
Valtakautensa lopulla Edvard pyrki ratkaisemaan poliittisen pattitilanteen parlamentissa, joka oli saanut alkunsa, kun ylähuone käytti veto-oikeuttaan budjettineuvotteluissa. Edvard yritti saada ylähuoneen suostumaan budjettiin, mutta ehti kuolla ennen tätä. Vuotta myöhemmin säädetty laki vei ylähuoneelta absoluuttisen veto-oikeuden lainsäädännössä.[4]
Perhe-elämä
muokkaaVuonna 1863 hän meni naimisiin Tanskan prinsessa Alexandran kanssa ja he saivat kuusi lasta.[1] Naimisiin mentyään pariskunta muutti Marlborough Houseen.[2]
| Nimi | Syntyi | Kuoli | Huomautuksia |
|---|---|---|---|
| prinssi Albert Victor | 8. tammikuuta 1864 | 14. tammikuuta 1892 | kihlautui 1891 prinsessa Mary Teckin kanssa. |
| kuningas Yrjö V | 3. kesäkuuta 1865 | 20. tammikuuta 1936 | avioitui 1893 prinsessa Mary Teckin kanssa |
| prinsessa Louise | 20. helmikuuta 1867 | 4. tammikuuta 1931 | avioitui 1889 Alexander Duffin kanssa |
| prinsessa Victoria | 6. kesäkuuta 1868 | 3. joulukuuta 1935 | |
| prinsessa Maud | 26. marraskuuta 1869 | 20. marraskuuta 1938 | avioitui 1896 Haakon VII:n kanssa |
| prinssi Alexander John | 6. huhtikuuta 1871 | 7. huhtikuuta 1871 |
Lisäksi Edvardilla oli useita pitkään jatkuneita avioliiton ulkopuolisia suhteita mm. näyttelijätär Lily Langtryn kanssa.[3] Iän myötä Edvard oli lihonut sen verran, että seksin harrastaminen Edvardin haluamalla tavalla kävi vaikeaksi. Ratkaisuksi tähän teetettiin erillinen ns. lemmentuoli, jonka avulla kuningas pystyi harrastamaan seksiä kahden muun henkilön kanssa.[7][8]
Yksityiselämä
muokkaaEdvard nautti suuresti autoilusta, ja ajeli Daimler-merkkisellä autollaan säällä kuin säällä, mikä sai hänen lääkärinsä huolestumaan kuninkaan terveydestä. Apuun pyydettiin alkoholikauppaa pitävä Berry Bros. & Rudd, joka kehitti kuninkaalle inkivääriliköörin, jonka oli tarkoitus "lämmittää ja uudelleenelävöittää Hänen Majesteettiaan" tämän ajeluiden aikana. Juoma tunnetaan nimellä King's Ginger.[9][10][11]
Koska Edvardilla oli sukulaisia ympäri Euroopan kuningashuoneita, hänestä käytettiin nimeä "Euroopan setä (engl. Uncle of Europe)".[3][12] Hän oli seuraavien eurooppalaisten hallitsijoiden setä tai eno:[13]
- Saksan keisari Vilhelm II
- Venäjän keisari Nikolai II
- Espanjan kuningatar Viktoria
- Ruotsin kruununprinsessa Margaret
- Romanian kuningatar Maria
- Kreikan kuningatar Sofia
- Venäjän keisarinna Aleksandra Fjodorovna
- Norjan kuningas Haakon VII (myös vävy)
Kunnianosoituksia
muokkaaBrittiläiset
muokkaa
Sukkanauharitarikunnan ritari (1858)[14]
Intian tähden ritarikunnan suurkomentaja (1866)[15]
Bathin ritarikunnan suurristi (1865)[16]
Ohdakkeen ritarikunnan rtitari (1867)[17]
Pyhän Patrikin ritarikunnan ritari (1868)[18]
Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunnan suurristi (1877)[19]
Intian keisarikunnan ritarikunnan suurkomentaja (1877)[20]
Kuninkaallinen viktorialaisritarikunnan suurristi (1896)[21]
Keisarillisen palveluksen ritarikunnan ritari (1902, perustaja)[22]
Ansioritarikunnan ritari (1902, perustaja)[23]
Ulkomaalaiset
muokkaa
Pyhän Andreaksen ritarikunnan ritari (Venäjä, 1844)[24]
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan ritari (Venäjä, 1844)[24]
Valkoisen kotkan ritarikunnan ritari (Venäjä, 1844)[24]
Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokka (Venäjä, 1844)[24]
Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 1. luokka (Venäjä, 1844)[24]
Pyhän Vladimirin ritarikunnan 3. luokka (Venäjä, 1881)[24]
Alankomaiden leijonan ritarikunnan suurristi (Alankomaat, 1949)[24]
Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1859)[25]
Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1852)[26]
Kaarle III:n ritarikunnan suurristi (Espanja, 1876)[27]
Tuoksuruutakruunun ritarikunnan ritari (Saksi)[28]
Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia, 1859)[29]
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunnan ritari (Sardinia, 1859)[30]
Mustan kotkan ritarikunta ketjulla (Preussi, 1869)[31]
Punaisen kotkan ritarikunnan suurristi (Preussi, 1874)[31]
Hohenzollernin perheen ritarikunnan suurkomentaja (Preussi, 1878)[31]
Kuninkaallisen kruunun ritarikunnan 3. luokka (Preussi, 1881)[31]
Saksi-Ernestinen perheen ritarikunnan suurristi (Saksin herttuakunnat, 1859)[32]
Uskollisuuden ritarikunnan ritari (Baden, 1861)[33]
Zähringerin leijonan ritarikunnan suurristi (Baden, 1861)[33]
Vapahtajan ritarikunnan suurristi (Kreikka, 1862)[34]
Kunnialegioonan ritarikunnan suurristi (Ranska, 1863)[35]
Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1863)[36]
Dannebrogin ritarikunnan suurkomentaja (Tanska, 1901)[36]
Guelphin kuningashuoneen ritarikunnan suurristi (Hanover, 1864)[37]
Pyhän Yrjön ritarikunnan ritari (Hanover, 1865)[37]
Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 1864)[38]
Kuninkaallinen Kaarle XIII:n ritarikunnan ritari (Ruotsi, 1868)[39]
Wendien kruunun ritarikunnan suurristi (Mecklenburg)[40]
Etelän Ristin ritarikunnan suurristi (Brasilia, 1871)[41]
Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari, 1867)[41]
Pyhän Olavin ritarikunta ketjulla (Norja, 1874)[42]
Salomon sinetin ritarikunnan suurristi (Etiopia, 1874)[43]
Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Siam, 1880)[24]
Valkoisen norsun ritarikunnan suurristi (Siam, 1887)[41]
Kalākauan kuninkaallinen ritarikunnan suurristi (Havaiji, 1881)[44]
Romanian tähden ritarikunnan suurristi (Romania, 1882)[24]
Württembergin kruunun ritarikunnan suurristi (Württemberg)[45]
Krysanteemiritarikunta ketjulla (Japani, 1902)[46]
Pyhän Hubertin ritarikunnan ritari (Baijeri, 1901)[41]
Pyhän Kaarlen ritarikunnan suurristi (Monaco, 1902)[47]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- The Kings & Queens of England & Scotland, s. 190–193. Plantagenet Somerset Fry, 1990. ISBN 0-8021-1386-9 (englanniksi)
- Shaw, William Arthur & Burtchaell, George Dames: The knights of England; a complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. Lontoo: Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b The Kings & Queens of England & Scotland s. 190
- ↑ a b c King Edward VII (1841-1910), Reigned 1901-10 National Portrait Gallery. 2024. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c History - Edward VII BBC. 2014. Viitattu 24.5.2024. (englanti)
- ↑ a b c Edward VII | Parents, Children, Successor, & Facts Encyclopdia Britannica. 27.8.2024. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Fokus, Otavan kertovasti kuvitettu tietosanakirja, Otava, 1967
- ↑ J. C. Revill, Maailmanhistoria, WSOY, 1967, s. 441
- ↑ King Edward VII’s bizarre sex chair has confused everyone news.com.au. 22.5.2019. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Lister, Kate: TBT: When the horniest King of England had a love chair inews.co.uk. 26.10.2017. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ FAQs The King's Ginger. 2024. Viitattu 25.1.2024. (englanti)
- ↑ The King's Ginger Liqueur, 29.9% The Spirits Room. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
- ↑ King Edward VII Had a Custom Liqueur for Driving Atlas Obscura. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Edward VII (r.1901-1910) The Royal Household. 2024. Viitattu 24.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Windsor, HRH The Duke of: A King's Story, s. 15. Lontoo: Cassell and Co, 1951. (englanniksi)
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 60
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 308
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 194
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 86
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 102
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 337
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 401
- ↑ Shawn & Burtchaell (1906): s. 417
- ↑ Page 5171 | Issue 27463, 8 August 1902 London Gazette. 8.8.1902. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ ODM of the United Kingdom: Order of Merit medals.org.uk. 2024. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i 君塚直隆: 女王陛下のブルーリボン: ガーター勲章とイギリス外交, s. 300–302. NTT Publishing, 2004. ISBN 978-4-7571-4073-8 Teoksen verkkoversio. (japaniksi)
- ↑ The complete peerage of England, Scotland, Ireland, Great Britain, and the United Kingdom : extant, extinct, or dormant, s. 451–452. The St. Catherine Press, ltd., 1910. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (englanniksi)
- ↑ Caballeros de la insigne orden del toisón de oro (s. 146) Guía Oficial de España. 1887. Viitattu 8.9.2024. (espanja)
- ↑ Real y distinguida orden de Carlos III (s. 148) Guía Oficial de España. 1887. Viitattu 8.9.2024. (espanja)
- ↑ Staatshandbuch für den Freistaat Sachsen: 1865/66, s. 4. Heinrich, 1866. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (saksaksi)
- ↑ Liste des Membres de l'Ordre de Léopold (s. 50) Almanach Royal Officiel. 1860. Viitattu 8.9.2024. (ranska)
- ↑ Luigi Cibrario: Notizia storica del nobilissimo ordine supremo della santissima Annunziata. Sunto degli statuti, catalogo dei cavalieri, s. 116. Botta, Eredi, 1869. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (italiaksi)
- ↑ a b c d Königlich preussische Ordensliste. Preussische Ordens-liste, 1886, s. 5, 23, 632, 935 & 1048. Gedruckt in der Reichsdruckerei. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Herzogliche Sachsen-Ernestinischer Hausorden (s. 18) Staatshandbücher für das Herzogtums Sachsen-Altenburg. 1869. Viitattu 8.9.2024. (saksa)
- ↑ a b Großherzogliche Orden (s. 33 & 45) Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden. 1862. Viitattu 8.9.2024. (saksa)
- ↑ Star of the Order of the Redeemer (Greece), 1st type. Edward VII's star c.1862 Royal Collection Trust. 2024. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Les Grand'Croix de la Légion d'honneur de 1805 à nos jours. Titulaires français et étrangers, s. 460. Archives & Culture, 2009. ISBN 978-2-35077-135-9 (ranskaksi)
- ↑ a b Statshaandbog for Kongeriget Danmark for Aaret 1910 (s. 3 & 6) Kongelig Dansk Hof- og Statskalender. 1910. Viitattu 8.9.2024. (tanska)
- ↑ a b Hof und Staatshandbuch für das Königreich Hannover, s. 38 & 81. Berenberg, 1865. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (saksaksi)
- ↑ Kongl. Serafimer Orden. 428 (s. 428) Sveriges och Norges stats-kalender. 1865. Viitattu 8.9.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Anjou, Anton: Riddare af Konung Carl XIII:s orden 1811-1900. Biografiska anteckningar, s. 117. Eksjö tryckeri-aktiebolag, 1900. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (ruotsiksi)
- ↑ Hof Und Staats Handbuch Des Grossherzogthums Mecklenburg Strelitz Für 1878, s. 11. G. F. Spalding und Sohn, 1878. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (saksaksi)
- ↑ a b c d Burke's Peerage, Baronetage and Knightage, s. 12. Burke's Peerage Ltd, 1910. (englanniksi)
- ↑ Den kongelige norske Sanct Olavs Orden: Norges statskalender, s. 869–870. Norges Statskalender, 1908. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (norjaksi)
- ↑ The Imperial Orders and Decorations of Ethiopia ethiopiancrown.org. Arkistoitu 2012. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ The Royal Tourist – Kalakaua's Letters Home from Tokio to London (s. 100) Hawaiian Journal of History. Arkistoitu 19.10.2019. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Hof- und Staats-Handbuch des Königreich Württemberg, s. 28. Königliche Orden, 1896. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.9.2024). (saksaksi)
- ↑ 明治時代の勲章外交儀礼 (s. 144 & 149) 明治聖徳記念学会紀要. 2017. Viitattu 8.9.2024. (japani)
- ↑ Partie officielle (pdf) Journal de Monaco. 15.7.1902. Viitattu 8.9.2024. (ranska)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard VII Wikimedia Commonsissa