El Escorial

Real Sitio de San Lorenzo de El Escorial on valtava palatsi-, luostari-, museo- ja kirjastorakennuskokonaisuus San Lorenzo de El Escorialin kunnassa Madridin itsehallintoalueella Espanjassa, 45 kilometriä pääkaupungista Madridista luoteeseen, joka rakennettiin vuosina 1563–1584.

Palatsi rakennettiin kuningas Filip II:n käskystä hautapaikaksi Espanjan kuninkaille ja vastauskonpuhdistuksen tutkimuspaikaksi. Se on halstarinmuotoinen marttyyrikuoleman kärsineen Pyhän Laurentiuksen (espanjaksi San Lorenzo) muistoksi. Espanjalaisittain voittoisa San Quintínin taistelu vuonna 1557 käytiin Pyhän Laurentiuksen päivänä, joten kuningas päätti omistaa luostarin hänelle kiitoksena voitosta.^[1]

Historia

El Escorialin pohjakerroksen pohjakaava vuodelta 1591, arkkitehti Juan de Herrera. Nro 48 Kuninkaiden piha.

Kuningas Kaarle V esitti testamentissaan toiveen uskonnollisen rakennelman rakentamisesta; hän halusi tulla haudatuksi uuteen rakennukseen vaimonsa Isabella Portugalilaisen kanssa. Kaarlen poika Filip II aloitti työt palattuaan vuonna 1559 Flanderista ja nimitti Juan Bautista de Toledon kuninkaalliseksi arkkitehdiksi. Seuraavana vuonna rakennuksen paikaksi valittiin maaseutualue Guadarramavuorten juurelta.^[1]^[2]

Luostarin perustamiskirja laadittiin 1567, ja se sai nimekseen San Lorenzo el Real del Escorial espanjalaistaustaisen Pyhän Laurentiuksen mukaan. Rakennustyöt aloitettiin 23. huhtikuuta 1563, ja koko kompleksi valmistui 13. syyskuuta 1584.^[1] Arkkitehdit Juan Bautista de Toledo, Giambattista Castello ja Juan de Herrera suunnittelivat sen klassiseen tyyliin. Kaksinkertaisen neliön muotoisen palatsin ulkomitat ovat 224 kertaa 153 metriä.

Luostarin ympärille kehittyi tämän jälkeen nykyinen San Lorenzo de El Escorialin kaupunki. Tuli on vahingoittanut El Escorialia useaan kertaan. Vuoden 1671 palon jälkeen siihen rakennettiin uudet katot, jotka suunnittelivat Gaspar de la Peña ja Bartolomé Zumbigo y Salcedo.^[1]

El Escorialin San Lorenzon luostari

Luostari annettiin hieronymiiteille, jotka käyttivät sitä vuoteen 1885 saakka, jolloin augustinolaiset korvasivat hieronymiitit. Augustinolaiset käyttävät edelleen luostaria, vaikka se on nykyään Patrimonio Nacional (Kansallinen kultturiperintö) -viraston hallinnassa.^[1]

El Escorialin San Lorenzon luostarin puutarha

El Escorial luoteesta nähtynä

Monia El Escorialin maalauksista siirrettiin vuonna 1939 Madridin Museo del Pradoon. Itse luostaria entistettiin 1950-luvulla Ramón Andradan johdolla.^[1]

El Escorialin puutarhaa

El Escorialin kirjasto

Taidekokoelma ja kirjasto

Rakennusryhmässä on huomattava taidekokoelma, joka sisältää muun muassa Tizianin, Tintoretton, El Grecon, Diego Velázquezin, Rogier van der Weydenin, Paolo Veronesen, Alonso Canon, José de Riberan ja Claudio Coellon teoksia.^[2] ^[1]

Vuonna 1963 kuninkaalliseen palatsiin perustettiin taidekokoelmaa varten uusi galleria (Nuevos Museos) sekä arkkitehtuurimuseo, joka esittelee rakennuksen rakentamiseen liittyvää materiaalia.^[2]

Kuninkaalliset haudat

El Escorialin puutarhan vesiallas, jolla viilennettiin kesällä asuinpalatsia ja jossa säilöttiin talvella jäitä

El Escorialiin on haudattu suurin osa Espanjan Habsburg- ja Bourbon-sukuisista kuninkaista ja kuningattarista viimeisen 500 vuoden ajalta. Kuninkaallisen hautakammion (Cripta Real, Panteón de Reyes), jossa on pyöreässä tilassa 26 punamarmorista hautakomeroa neljässä tasossa, rakensi arkkitehti Juan Gómez de Mora italialaisen arkkitehti ja taiteilija Juan Bautista Crescenzin suunnitelmien mukaan.^[3]

Kuninkaalliset hautaholvit San Lorenzo de El Escorialin luostarissa: Kuninkaiden pantheonin (pyöreä osa) hautakomerot I, II, III, IV, V, VI, VII; hautakappelit Prinssien pantheonissa; 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9. A - luostarin puutarha; B - alttari Kuninkaiden pantheonissa; C - luostarin kellari.

Hautakammiossa lepäävät Kaarle I, Filip II, Filip III, Filip IV, Kaarle II, Ludvig I, Kaarle III, Ferdinand VII, Isabella II, Alfonso XII ja Alfonso XIII sekä heidän puolisonsa ja myös tulevaisuudessa entisen kuninkaan Juan Carlos I:n vanhemmat. Kun heidät on haudattu, Kuninkaallinen hautakammio on täynnä. Bourbon-suvun kaksi ensimmäistä kuningasta, Filip V ja Ferdinand VI, sekä Savoiji-suvun Amadeus I eivät ole haudattuina luostariin.^[3]

Prinssien hautakammioon (Panteón de Infantes), jonka rakennuttamisen laittoi alulle vuonna 1862 kuningatar Isabella II, valmistui vuonna 1888. Yhdeksään valkomarmoriseen, arkkitehti José Segundo de Leman suunnittelemaan hautakappeliin on haudattu kuninkaallisia prinssejä, prinsessoja sekä puolisoita, jotka eivät olleet kuninkaan vanhempia. Hautapaikkoja on 60, joista 37 on käytetty, yksittäisiä hautauksia on tehty 102 kappaletta.^[3]

Kuninkaiden pantheon, alttari

Maailmanperintö- ja matkailukohde

El Escorial hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1984. Se on suosittu matkailukohde, ja siellä vieraillaan usein päiväretkillä Madridista.

Ympäröivässä San Lorenzo de El Escorialin kunnassa järjestetään Complutensen yliopiston suosittuja kesäkursseja. Lähellä El Escorialia sijaitsee Santa Cruz del Valle de los Caídos, muistomerkki Espanjan sisällissodassa kaatuneille.

Prinssien pantheon

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g El Escorial history El-Escorial.com. Arkistoitu 3.9.2013. Viitattu 27.7.2013. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c El Escorial History – El Escorial el-escorial.com. Viitattu 26.7.2024. (englanti)
↑ ^a ^b ^c Los Panteones Patrimonio Nacional. Viitattu 26.7.2024. (espanja)

Aiheesta muualla

Virallinen kotisivu (englanniksi)

Unescon maailmanperintökohteet Espanjassa

[elhistory-1] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g El Escorial history El-Escorial.com. Arkistoitu 3.9.2013. Viitattu 27.7.2013. (englanniksi)

[:0-2] El Escorial History – El Escorial el-escorial.com. Viitattu 26.7.2024. (englanti)

[:1-3] Los Panteones Patrimonio Nacional. Viitattu 26.7.2024. (espanja)

[1]

[2]

[3]