Wikipedia

Espanjalainen arkkitehtuuri

Iberian niemimaan sijainti Euroopan lounaiskulmassa teki siitä kulttuurien kohtauspaikan etelän ja pohjoisen välillä, minkä vuoksi se oli laajasti osallisena maailman taiteen ja arkkitehtuurin kehittymisessä. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat perustan Hispanian sivilisaation ensimmäiselle vuosituhannelle. Roomalaiset huvilat, akveduktit, riemukaaret ja circusareenat olivat merkkejä roomalaisesta kulttuurista. Kristinusko levisi Iberian niemimaalle samaan aikaan kuin muihinkin Rooman provinsseihin. Myöhemmin seudun ottivat haltuunsa germaanit, erityisesti visigootit, jotka perustivat valtakuntansa ja kehittivät varhaista kristillistä basilika-arkkitehtuuria.[1]

Santa María del Naranco

Maurit valtasivat Iberian niemimaan vuonna 711 Asturiaa lukuun ottamatta. Valloittajat eivät sulautuneet visigoottien tapaan alkuperäiseen väestöön, vaan islamilaiseksi muuttunut Espanja eli al-Andalus pysyi etnisten ja uskonnollisten ryhmien taistelukenttänä koko sen olemassaolon ajan. Kalifaatin aikana Córdobasta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Mozarabeiksi kutsutut kristityt omaksuivat vaikutteita arabikulttuurista, mikä näkyy myös heidän rakentamissaan kirkoissa. Pohjoisen kristittyjen valtioiden ja arabien väliset sodat olivat jatkuvia ja johtivat vähitellen Espanjan takaisinvalloitukseen (reconquista). Islamilainen kausi kesti 1200-luvun alkuun lukuun ottamatta Granadan emiraattia, joka jatkoi olemassaoloaan Kastilialle veroa maksavana vasallivaltiona vielä 300 vuotta. Kun muslimit jäivät asumaan valloitetuille alueille, syntyi vuorovaikutuksesta mudéjar-tyyli.

Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Alussa se sai muotonsa luostarien rakentajien yksinkertaisena arkkitehtuurina, joka oli samankaltaista Etelä-Euroopassa Lombardiasta Navarraan. Lisääntynyt pyhiinvaeltaminen Santiago de Compostelan katedraaliin johti vuorovaikutukseen muun Euroopan, erityisesti Ranskan kanssa.[1] Espanjalaista gotiikkaa edustavat Toledon, Burgosin ja Leónin katedraalit, joiden siro arkkitehtuuri on samantapaista kuin Pohjois-Ranskassa, kun taas välimeren seudun katedraaleille on ominaista leveä yksilaivaisuus ja tilallinen yhtenäisyys.[2] Kaarle V:n valtakaudella 1500-luvun lopussa ilmestyi barokki, jonka huipentuma on vuonna 1738 rakennettu Santiago de Compostelan katedraalin Obradoiro-julkisivu. Espanjalainen barokki vaikutti voimakkaasti myös Latinalaisessa Amerikassa kolonialismin myötä. Rokokoon aikakausi oli Espanjassa lyhyt. Uusklassisismi saavutti huippunsa Juan de Villanuevan ja aikalaistensa töissä.

1800-luvulla saapuivat kertaustyylit ja eklektismi sekä toisaalta teollisen vallankumouksen vauhdittama materiaalien uudenlainen käyttö, kuten lasin ja raudan arkkitehtuuri. 1900-luvun alun art nouveau -tyylin johtohahmoja oli Antoni Gaudí. Modernistista arkkitehtuuria edistivät arkkitehtiryhmät, kuten GATEPAC.

Espanjassa on Unescon maailmanperintöluettelossa toiseksi eniten rakennuksia maailmassa; ainoastaan Italiassa on enemmän.[3]

Esihistoria

muokkaa
 
Naveta des Tudons, Menorca

Pronssikaudella Baleaareilla kehittyi megaliittinen kulttuuri, joka kesti Rooman valloitukseen asti 123 eaa., jonka jälkeen se rappeutui. Kulttuuri sai vaikutteita Karthagosta, Kreikasta ja Roomasta.[4] Yhä nykyisinkin pelloilla teiden varsilla on tornimaisia kivirakennelmia, joita nimitetään talaioteiksi, ja t-kirjaimen muotoisia tauleja. Ne ovat aikakaudelta 1400 vuotta eaa.[5] Talaioteilla tiedetään olleen puolustuksellinen tarkoitus ja liittyvän Sardinian nuraghekulttuuriin. Navetojen ajatellaan olleen hautoja. Sitä vastoin taulojen merkitys ei ole varmistunut.[4]

Roomalainen aikakausi

muokkaa
 
Alcántaran silta Trajanuksen aikakaudelta

Hispanian arkkitehtuuria ja taidetta Rooman vallan ajalta ei oikeastaan voi nimittää espanjalaiseksi, vaan ne olivat Rooman imperiumin tuotoksia.[6] Rooman arkkitehtipalveluja käyttivät sekä valtio että yksityishenkilöt, ja tärkeimmät julkiset työt suunnittelivat arkkitehdit ja insinöörit, jotka olivat armeijan palveluksessa. Segovian akvedukti, Alcántaran silta ja Méridan amfiteatteri rakennettiin siten.[7]

Esiromaaninen aikakausi

muokkaa

Visigootit

muokkaa
 
San Pedro de la Nave Zamoran maakunnassa.

Kristinusko levisi Iberian niemimaalle samaan aikaan kuin muihinkin Rooman provinsseihin. Myöhemmin seudun ottivat haltuunsa germaanit, erityisesti visigootit, jotka perustivat valtakuntansa[1] ja sijoittivat pääkaupunkinsa Toledoon (silloinen Toletum).[8] Visigootit omaksuivat varhaisen, italialaisiin ja pohjoisafrikkalaisiin malleihin perustuneen kristillisen basilika-arkkitehtuurin ja kehittivät sitä edelleen.[1] Tärkeimpiä visigoottien säilyneitä kirkkoja ovat San Juan de Baños, San Pedro de la Nave ja Santa Comba de Bande.[8]

Asturialainen arkkitehtuuri ja mozarabit

muokkaa

Maurit kukistivat visigootit Toledossa vuonna 714 ja ajoivat heidät Asturiaan.[9] Tämä suhteellisen pieni mutta aktiivinen kuningaskunta loi siteet karolingeihin 800-luvulla.[1] Tukikohta sijaitsi Oviedossa Cantabrianvuorten takana. Alfonso II:n hallitsijakaudella aloitettiin merkittäviä rakennusprojekteja. Ensisijaisesti ne olivat kirkkoja, jotka noudattivat vanhaa visigoottilaista kaanonia basilikaplaanista, jossa on kolme suorakulmaista itäistä apsista ja laivoja erottaa toisistaan vahvojen pilarien kannattelemat arkadit. Tuon ajan kirkoista tärkein on San Julián de los Prados, joka on linkki visigoottien vanhan arkkitehtuurin ja uuden asturialaisen arkkitehtuurin välillä, joka kehittyi Ramiro I:n lyhyellä hallitsijakaudella (842–850). Tuolloin rakennettiin Naranco-vuorelle Santa María del Naranco ja San Miguel de Lillo sekä Santa Cristina de Lena -kirkko 40 kilometriä Oviedosta etelään. Kaikki olivat saman, tuntemattoman arkkitehdin töitä ja niiden arkkitehtuuri ennakoi piirteitä, joita yleensä pidetään romaanisen ja goottilaisen arkkitehtuurin innovaatioina.[9]

Vakautettuaan asemansa Oviedon ympäristössä Asturian kuningaskunta alkoi valloittaa takaisin muslimeille menetettyjä alueita etelästä. Vuonna 914 pääkaupunki siirrettiin Leóniin. Samalla kun Asturian visigoottien erityinen arkkitehtuuri kehittyi, toinen kristittyjen arkkitehtuurityyli alkoi ilmaantua Al-Andalusissa erityisesti ajanjaksoina jolloin Córdoban kalifaatti suhtautui suvaitsevaisesti syntyperäisten espanjalaisten kristinuskoon. Huolimatta uskonnollisesta itsenäisyydestään nämä mozarabeiksi kutsutut kristityt omaksuivat hallitsijoiden arabikulttuurin. Mozarabipiirteisiä kirkkoja rakennettiin runsaasti, mutta vain osa niistä säilyi, kuten Santa María de Melque Toledossa ja San Cebrián de Mazote Valladolidissa. Tärkeimmät mozarabikirkot sijaitsevat kuitenkin Leónin alueella, joka uutena pääkaupunkina oli alkanut houkutella muualla vainottua väkeä. Hyvin säilynyt San Miguel de Escalada -kirkko sijaitsee noin 30 kilometriä Leónista itään. Koska mozarabien rakentaminen oli laaja-alaista ja hajanaista, monenlaisia kirkkojen topologioita ilmaantui, kuten variaatioita basilikan sekä kreikkalaisen ja latinalaisen ristin muotoisista pohjaratkaisuista. Yhteinen tekijä mozarabiarkkitehtuurille oli islamilaisten piirteiden omaksuminen, mutta varsinaista yhtenäistä tyyliä ei syntynyt.[9]

Al-Andalusin arkkitehtuuri

muokkaa
Katso myös: Al-Andalus

Espanjan arabivalloitus alkoi vuonna 711 ja kesti 500 vuotta 1200-luvun alkuun lukuun ottamatta Granadaa, jonka itsenäisyys lakkautettiin vuonna 1492. Entisestä antiikin Rooman Hispaniasta ja myöhemmästä visigoottien valtaunnasta tuli siten keskiajalla arabien hallitsema.[1]

Córdoban kalifaatti

muokkaa
 
Córdoban moskeija
Katso myös: Córdoban kalifaatti

Córdoba oli alkujaan roomalainen kaupunki, josta tuli umaijadisuvun johdolla heidän pääkaupunkinsa arabien vallattua niemimaan vuonna 711. Córdobasta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Abbasidien vallankumouksesta Lähi-idässä selvisi hengissä umaijadiprinssi Abd-ar Rahman I (756–788), joka onnistui siirtymään Espanjaan. Paikallisine tukijoineen hän syrjäytti siellä viimeisen emiirin Yusufin ja hallitsi kuolemaansa asti. 900-luvun alussa he ryhtyivät kutsumaan itseään kalifeiksi kilpaillen idän abbasidien ja Pohjois-Afrikan fatimidien kanssa. Córdoban muurien sisällä on kerrottu olleen 3 000 moskeijaa ja 300 yleistä kylpylää, mutta tieto perustuu myöhäisiin islamilaisiin lähteisiin ja on ilmeisesti vahvasti liioiteltu. Islamilaisessa maailmassa kaupungin ylitti vauraudessa vain Bagdad. Moskeijoista merkittävin oli nykypäiviinkin säilynyt Córdoban moskeija. Moskeijan ensimmäisessä rakennusvaiheessa vuonna 786 arkkitehti kehitti ainutlaatuisen kaksoisarkadijärjestelmän, jonka avulla tilaan saatiin avaruutta ja valoa. Kaksoisholvikaaret, jotka saattavat olla peräisin vasta 800-luvulta, auttoivat tukemaan myös katon valtavaa painoa. Niiden esikuvana oli Córdoban lähellä sijaitseva Méridan roomalainen vesijohto eli akvedukti.[10] Visigoottien tyylin mukaiset kaaret muodostuvat alemmasta hevosenkenkäkaaresta ja ylemmästä puoliympyrän muotoisesta kaaresta. Järjestelmää toistettiin rukoussalia laajennettaessa, kunnes vuosina 987–988 se saavutti nykyisen laajuutensa pinta-alan nelinkertaistuttua alkuperäisestä. Moskeija havainnollistaa, kuinka varhaiset islamilaiset arkkitehdit eivät yrittäneet kattaa laajoja tiloja holvein, eikä rakenteita piilotettu vaan ne jätettiin näkyviin geometrisessa koristeellisuudessaan.[1][11]

Taifat

muokkaa
Katso myös: Taifa

Córdoban kalifaatti päättyi 1031 ja Al-Andalus hajosi pieniksi taifoina tunnetuiksi pienoisvaltioiksi. Taifat kilpailivat keskenään ja niiden hallitsijat pyrkivät tekemään vaikutuksen rakentamalla linnoituksia ja palatseja. Palatseista on nykypäivänä jäljellä hyvin vähän. Parhaiten on säilynyt Zaragozan 1000-luvun toisella puoliskolla aloitettu Aljafería, jonka hevosenkengän muotoiset ja monijakoiset kaaret muistuttavat Córdoban moskeijasta.[12]

Almoravidit ja almohadit

muokkaa
Katso myös: Almoravidit ja almohadit

Almoravidit saapuivat Al-Andalusiin Pohjois-Afrikasta. Taifajohtajat olivat pyytäneet apua kristittyjen valloitettua Toledon vuonna 1085. Almoravidit ottivat Al-Andalusin haltuunsa vuonna 1090 pitäen pääkaupunkinsa Marrakechissa. Almoravidit noudattivat konservatiivista islamilaisen lain tulkintaa ja pyrkivät arkkitehtuurissa ja taiteessa ankaruuteen, mutta heidän myöhäistuotannossaan on merkkejä siitä, että he lopulta antoivat periksi Al-Andalusin yltäkylläisyydelle.[13]

1100-luvun puolivälissä almohadien berberidynastia syrjäytti almoravidit. Almohadit suosivat ornamentteja ja geometrisia muotoja ankarassa tyylissään. Sevillaan rakennetut suuri moskeija ja minareetti nimeltään La Giralda ovat tyyppiesimerkkejä almohadien tyylistä.[13]

Nasrid-dynastian arkkitehtuuri Granadassa

muokkaa
 
Alhambra
Katso myös: Granada (kuningaskunta)

Nasrid-dynastia hallitsi Granadaa ja sen naapureita Jaénia, Almeríaa ja Málagaa Iberian niemimaan eteläosassa. Dynastia kohtasi jatkuvaa painostusta pohjoisesta kristityiltä armeijoilta, jotka valtasivat Valencian, Játivan ja Jaénin vuonna 1243 ja tekivät nasrideista suojelurahaa maksavia alamaisia. Useat poliittiset kriisit Pohjois-Afrikassa, Osmanien valtakunnan uhtaava nousu sekä se, että Kastilia ja Aragonia liittoutuivat vuonna 1469 Isabellan ja Ferdinandin avioliiton myötä, johtivat päätökseen lopettaa Granadan itsenäisyys. Viimeinen Nasrid-johtaja karkotettiin vuonna 1492. Samalla päättyi lähes 800-vuotinen islamilainen jakso Iberian niemimaalla.[14]

1300-luvulla Nasrid-sulttaanit omistautuivat mahtavien palatsiensa koristeluun. Heidän merkittävin yksittäinen saavutuksensa on Alhambra. Se sijaitsee mäellä Granadan yllä ja oli muutakin kuin hyvin linnoitettu palatsi – se oli kuninkaallinen kaupunki, jonka rakentaminen kesti miltei kaksi vuosisataa.[14] Koska Granadan emiraatti oli köyhä, palatsikaan ei kasvanut loisteliaisiin mittoihin.

Mudéjar-arkkitehtuuri

muokkaa
 
El Salvadorin kirkon torni. Teruel.
Pääartikkeli: Mudéjar
Pääartikkeli: Aragonian mudéjar-arkkitehtuuri

Mudéjar-tyylin katsotaan yleisesti syntyneen 1100-luvulla Sahagúnissa.[15] Kun kristityt kuninkaat valloittivat Al-Andalusin, muslimit jäivät asumaan valloitetulle alueelle.[16] Mudéjar ei ole yksittäinen puhdas tyyli, vaan se edustaa islamilaisen ja silloisen kristittyjen tyylin (romaaniikka, gotiikka tai renessanssi) sulaumaa, ja myös juutalaiset vaikuttivat siihen.[17] Tyyli vakiintui 1200-luvulla ja levisi etelään ja kaakkoon.[15] Aragoniassa kymmenen rakennusta on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vaiheittain. Joukossa on kirkkoja, katedraaleja ja palatsi.[17]

Romaaninen kausi

muokkaa
Katso myös: Romaaninen tyyli

900-luvulta lähtien kristityt tekivät sotaretkiä etelässä asuvia maureja vastaan. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Alussa se sai muotonsa luostarien rakentajien yksinkertaisena arkkitehtuurina, joka oli samankaltaista Etelä-Euroopassa Lombardiasta Navarraan. Lisääntynyt pyhiinvaeltaminen Santiago de Compostelaan johti vuorovaikutukseen muun Euroopan, erityisesti Ranskan kanssa. Monumentaalisimmillaan romaaninen arkkitehtuuri näkyy merkittävissä basilikoissa, kuten San Isodorossa Léonissa ja Santiago de Compostelan katedraalissa.[1]

Reconquistan aikana raja muslimien ja kristittyjen alueiden välillä muuttui jatkuvasti. Linnoitusten ja linnojen rakentamisesta tuli yhtä tärkeää kuin uskonnollisesta rakentamisesta. Ávilan kaupungin muurit ovat ainoa säilynyt kokonaisen kaupungin käsittävä linnoitus tältä aikakaudelta Euroopassa ja esimerkki romaanisesta linnoitusarkkitehtuurista.[18]

Goottilainen kausi

muokkaa
Katso myös: Goottilainen arkkitehtuuri

Goottilaisuus oli urbaani ilmiö, joka ilmestyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Sen keskeinen symboli oli katedraali. Espanjalaista gotiikkaa edustavat Toledon, Burgosin ja Leónin katedraalit, joiden siro arkkitehtuuri on samantapaista kuin Pohjois-Ranskassa. Välimeren seudun katedraaleille oli puolestaan ominaista leveä yksilaivaisuus ja tilallinen yhtenäisyys. Tilallinen ykseys säilyi myös silloin, kun laivoja oli useampi kuin yksi, kuten vuodesta 1328 lähtien rakennetussa Barcelonan Santa María del Marissa.[2] Espanjassa nimitetään erästä myöhäisgotiikan suuntaa "Isabella-tyyliksi" Isabella I:n mukaan. Esimerkkinä on San Juan des los Reyesin luostari Toledossa, jossa on flamboyant eli liekkityylisen gotiikan aiheita sekä heraldiikkaa, vaakunoita ja pallo-koristeita.

Renessanssi

muokkaa
 
Pylväskäytävä Kaarle V:n palatsissa Granadassa
Katso myös: Renessanssin arkkitehtuuri

Espanjan renessanssi, joka alkoi 1400-luvun lopulla, sai vaikutteita Italiasta sekä omista ja Ranskan gotiikan perinteistä. Uusi renessanssityyli kukoisti Segoviassa ja Salamancassa, kun taas mudéjar-tyyli jatkoi vaikutustaan pohjoisessa, jossa oli havaittavissa taipumus islamilaiseen ornamentiikkaan.[2] Vuonna 1492 Kristoffer Kolumbus käynnisti ensimmäisellä tutkimusmatkallaan Amerikan valloituksen, ja aikaisemmin samana vuonna maurien viimeinen tukikohta, Granada siirtyi kristittyjen haltuun. Renessanssi ajoittui tälle kasvaneen espanjalaisen voiman ja itsetunnon aikakaudelle, joka päättyi kolmikymmenvuotisen sodan päättäneeseen Westfalenin rauhaan. Kaarle V:n palatsi on esimerkki täysrenessanssiarkkitehtuurista Espanjassa. Kaksikerroksinen rakennus on pohjaratkaisultaan noin 60-metrinen neliö, jonka sisällä on ympyränmuotoinen sisäpiha.[19]

Renessanssin arkkitehtuuri ilmeni Espanjassa täysin omaperäisinä tyyleinä. Ensimmäinen on plateresco-tyyli, joka ajoittuu myöhäisgotiikan ja varhaisrenessanssin välille noin 1530-1560. Tälle arkkitehtuuri-tyylille on ominaista mudéjar-tyylin, flaamilaisen ja lombardialaisen gotiikan sekä toscanalaisen varhaisrenessassin koristeaiheiden sulauttaminen rakennusten julkisivuissa. Julkisivut ovat kolmijakoisia ja vaakunakoristelu sekä gotiikan kapeat ja korkeat tornit puuttuvat. Plateresco-tyylisiä rakennuksia tehtiin Carlos I:n aikana ja niitä on erityisesti Salamancassa. Seuraava vaihe on Herreriana-tyyli, josta esimerkki on El Escorialin luostari ja palatsi, jonka Filip II rakennutti 1563-1584. Tyylille on ominaista tiukka geometrisyys, horisontaalisuus ja rakennusosien väliset matemaattiset suhteet.

Barokki

muokkaa
Katso myös: Barokin arkkitehtuuri
 
Santiago de Compostelan katedraalin Obradoiro-julkisivu.

Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa, Kaarle V:n valtakaudella. José Benito de Churriguera (1665–1725), joka suunnitteli Salamancan uuden katedraalin kupolin, veisti myös alttarin San Estebanin kirkkoon. Vuonna 1738 rakennettu Santiago de Compostelan katedraalin Obradoiro-julkisivu merkitsi barokkiarkkitehtuurin täyttymystä. Espanjalainen barokki vaikutti voimakkaasti myös Latinalaisessa Amerikassa.[20]

Rokokoon aikakausi oli Espanjassa lyhyt.[20]

Espanjalainen kolonialismi

muokkaa

Uuden Espanjan varakuningaskunta perustettiin 1535 ja Perun varakuningaskunta vuonna 1543.[21] Espanjalaiselle kolonialismille tyypillisiä piirteitä olivat paikalliset rakennusmateriaalit, kuten savitiili, sekä yksinkertaista barokkityyliä edustavat kirkot. 1600-luvun alkuun mennessä espanjalaiset asuttivat osittain itäisen Floridan, eteläisen Teksasin, Rio Granden laakson, Arizonan ja eteläisen Kalifornian. Kaupungit perustuivat ruutukaavaan siirtokunnille annettujen määräysten mukaan. Julkisen aukion muodostivat kirkko ja muut institutionaaliset rakennukset.[21][22] Amerikan uusissa kaupungeissa hallitsevaksi tullut ruutukaava perustui renessanssin ihanteisiin, mutta sitä oli käytetty Amerikassa jo ennen Kolumbusta, kuten muinaisessa Cholulan kaupungissa Meksikossa.[21] Asunnot rakennettiin usein sisäpihan ympärille välimereltä peräisin olevaan tyyliin.[22][23]

Uusklassismi

muokkaa

Kaarle III uudisti runsaasti kuningaskuntansa pääkaupunkia alkaen kaupungin pääportista Puerta de Alcalásta, jonka suunnitteli Francesco Sabatini. Portti edustaa siirtymäkautta barokista uusklassismiin. Juan de Villanueva oli yksi vaikutusvaltaisimmista uusklassismin edustajista Madridissa. Hän suunnitteli Pradon museon, joka on espanjalaisen uusklassismin tunnusomaisimpia rakennuksia. Se rakennettiin vuosien 1785 ja 1787 välissä alun perin luonnonhistorian museoksi, mutta muutettiin Pradon museoksi 1814. Villanuevan ohella Ventura Rodríguez oli merkittävä arkkitehti ja kuvanveistäjä uusklassismin kaudella Madridissa.[24]

1800-luku

muokkaa

Eklektismi, regionalismi ja kertaustyylit

muokkaa

1800-luvun puolivälissä historiallisten tyylien tutkimuksen määrä ylitti Euroopassa aikaisemmat mittasuhteet. Rakennuksia alettiin suunnitella erilaisia "uus"-tyylejä noudattaen. Espanjassa uusgotiikasta, uusmudéjarista ja erilaisten tyylien yhdistelystä eli eklektismistä tuli yleisesti hyväksyttyä ja niitä käytettiin melko harkitsemattomastikin. Emilio Rodríguezin suunnittelemat vuonna 1874 rakennettu Plaza del Toros (sittemmin purettu härkätaisteluareena) ja Aguirre-koulu Madridissa sekä Antoni Gaudín suunnittelema Casa Vicens Barcelonassa ovat kolme tärkeää esimerkkiä uusmudéjar-arkkitehtuurista. Uusgotiikka oli erityisen tärkeää Barcelonassa, jossa se yhdistettiin nousevaan kansallistunteeseen.[25]

Lasin ja raudan arkkitehtuuri

muokkaa

Kuten muuallakin Euroopassa, teollinen vallankumous aikaansai uudenlaista lasin ja raudan käyttöä rakentamisessa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Insinööri ja arkkitehti Alberto Palacio suunnitteli lasikatteisen Atochan rautatieaseman. Madridin Palacio de Cristal (kristallipalatsi) on Velázquez Boscon suunnittelema.[26]

1900-luku

muokkaa

Art nouveau Kataloniassa

muokkaa
 
Casa Milà

Art nouveau eli jugend, joka tunnetaan Kataloniassa nimellä modernisme, omaksui ideoita John Ruskinilta ja Viollet-le-Ducilta. Sen estetiikkaan vaikuttivat muiden muassa William Morris, Walter Crane, Mackmurdo ja Mackintosh. Arkkitehdit Gaudí, Domènech i Montaner ja Puig i Cadafalch olivat suuntauksen johtohahmoja. Uudistaessaan estetiikkaa arkkitehdit yhdistivät perinteisiä materiaaleja kuten tiiltä ja uusia materiaaleja kuten rautaa sekä uusia keraamisia tekniikoita.[27]

Nykyarkkitehtuuri

muokkaa
 
Barcelona-paviljonki

Lokakuussa 1930 nuoret kansainvälistyneet arkkitehdit perustivat modernistisen GATEPAC-ryhmän (Grupo de Artistas y Técnicos Españoles Para el Progreso de la Arquitectura Contemporánea). Heidän mielestään espanjalainen arkkitehtuuri ei vielä ollut täyttänyt yhteiskunnan enemmistön tarpeita. Ryhmän tärkeimpiä jäseniä olivat Fernando García Mercadal, Josep Lluís Sert, Josep Torres Clavé ja José Manuel Aizpurúa.[28] GATEPAC saattoi yhteen alaryhmät Madridista, Baskimaasta ja Kataloniasta, jossa Sert oli jo 1929 perustanut GATCPAC-ryhmän. GATEPAC loi kasvualustan Walter Gropiuksen ja Le Corbusierin ajatuksille, joita tuohon aikaan kansainvälisesti edisti CIAM (Congrès internationaux d'architecture moderne).[29]

Vuoden 1929 maailmannäyttely pidettiin Barcelonassa. Ludwig Mies van der Rohe suunnitteli näyttelyä varten paviljonkirakennuksen. Vaikka rakennus purettiin seuraavana vuonna, Barcelona-paviljongilla oli suuri merkitys van der Rohen uralle ja yleisesti 1900-luvun arkkitehtuuriin. Paviljonki rakennettiin uudelleen 1986.[30]

Espanjan sisällissodan seurauksena Espanja eristäytyi kulttuurillisesti muusta maailmasta.[31] Francon ihanne suuresta arkkitehtuurista oli nationalistinen, klassistinen kitschi, millä oli lamaannuttava vaikutus moderniin arkkitehtuuriin.[32] Sisällissota ja jotkin ideologiset erimielisyydet johtivat GATEPAC-ryhmän hajoamiseen vuonna 1937, mutta ryhmällä oli silti vaikutusta sodan jälkeisellä aikakaudella erityisesti alkuperäisten jäsenien oppilaiden ja nuorempien kollegojen kautta.[29] Ideologisista syistä pariksi vuosikymmeneksi kielletty moderni arkkitehtuuri palasi Espanjaan 1950-luvun lopulla. Uusi talouskasvu loi optimismia. Modernismia toteuttivat vanhat mestarit, kuten Josep Antoni Coderch, Alejandro de la Sota, Miguel Fisac ja Francisco Javier Sáenz de Oiza[33] sekä nuoremmat tulokkaat Oriol Bohigas, Antonio Fernández Alba, Fernando Higueras ja Antonio Vázquez de Castro.[34] Francon kuoltua 1975 julkisen sektorin arkkitehtuuri elpyi, kun eri alueet saivat laajempia itsehallinnollisia oikeuksia ja uusia rakennuksia tarvittiin.[33] Vuosisadan lopulla merkittäviä tapahtumia olivat Espanjan liittyminen Euroopan unioniin sekä vuoden 1992 kesäolympialaiset Barcelonassa ja Sevillan maailmannäyttely. Arkkitehdeista huomiota saivat etenkin Ricardo Bofill 1980-luvulla, Pritzker-palkinnon vuonna 1996 voittanut Rafael Moneo ja myöhemmin Santiago Calatrava.[35][34]

 
Bilbaon Guggenheimin museo

Vuonna 1997 avattiin Frank Gehryn suunnittelemma Bilbaon Guggenheimin museo. Veistoksellinen maamerkkirakennus oli kansainvälinen menestys. Moneen suuntaan kaarevat julkisivut oli suunniteltu alun perin ilma-aluksia varten kehitetyllä ohjelmistolla. Museo nosti aikaisemmin kurjistuvan teollisuuskaupungin profiilia miljoonan vuosittaisen kävijän myötä. Syntyi käsite Bilbao-efektistä, jota monet kaupungit maailmanlaajuisesti pyrkivät jäljittelemään vaihtelevalla menestyksellä.[36]

2000-luku

muokkaa
 
Auditorio de Tenerife

Vuonna 2004 vihitty Skotlannin parlamenttitalo herätti kansainvälistä huomiota. Rakennuksen suunnitteli Enric Miralles, joka ehti kuolla ennen rakennuksen valmistumista.[34]

Vuonna 2006 Richard Rogersin suunnittelema terminaali 4 Barajasin lentoasemalla Madridissa voitti brittiläisen Stirling-palkinnon.[37]

Vuonna 2011 otettiin käyttöön brasilialaisen arkkitehdin Oscar Niemeyerin suunnittelema kulttuurikeskus Centro Niemeyer. Keskus sijaitsee Avilésissa, Asturian maakunnassa.[38]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h Barral i Altet, s. 7
  2. ↑ a b c Barral i Altet, s. 8
  3. ↑ Spanish Architecture Overview www.spanish-art.org. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
  4. ↑ a b Barral i Altet, s. 23–24
  5. ↑ Kiiskinen, Heljä: Rauhallinen Menorca (maksullinen linkki) HS - Meno & Paluu. 13.10.2007. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 27.2.2012.
  6. ↑ Barral i Altet, s. 33
  7. ↑ Barral i Altet, s. 46
  8. ↑ a b Lapunzina, Alejandro: ”Introduction”, Architecture of Spain, s. 30–31. Greenwood Publishing, 2005. ISBN 978-0-313-31963-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.2.2016). (englanniksi)
  9. ↑ a b c Lapunzina, Alejandro: ”Introduction”, Architecture of Spain, s. 35–37. Greenwood Publishing, 2005. ISBN 978-0-313-31963-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.2.2016). (englanniksi)
  10. ↑ Fernandez-Morera, D.: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain, s. 67. ISI Books., 2016.
  11. ↑ Honour, Hugh & Fleming, John: ”Islamilainen Espanja”, Maailman taiteen historia, s. 307–310. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 9511114867
  12. ↑ 11th C al-Andalus: Taifa kingdoms. spainthenandnow.com. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 14.2.2016. (englanniksi)
  13. ↑ a b The Art of the Almoravid and Almohad Periods (ca. 1062–1269) lokakuu 2001. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 20.2.2016. (englanniksi)
  14. ↑ a b The Art of the Nasrid Period (1232–1492) lokakuu 2002. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 20.2.2016. (englanniksi)
  15. ↑ a b Arquitectura Mudéjar arteguias.com. Viitattu 11.3.2012. (espanjaksi)
  16. ↑ Mudéjar Art 2004–2012. Museum With No Frontiers. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  17. ↑ a b Mudejar Architecture of Aragon Unesco. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Lapunzina, Alejandro: ”Introduction”, Architecture of Spain, s. 43. Greenwood Publishing, 2005. ISBN 978-0-313-31963-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.2.2016). (englanniksi)
  19. ↑ Patrick, James: Renaissance and reformation, s. 46. Tarrytown, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.2.2016). (englanniksi)
  20. ↑ a b Barral i Altet, s. 10
  21. ↑ a b c Brillembourg, Carlos F.: Latin American architecture britannica.com. Viitattu 3.12.2017. (englanniksi)
  22. ↑ a b Spanish Colonial architecturestyles.org. Viitattu 2.12.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Muscata, Christopher: Characteristics of Colonial Architecture: Spanish & French stydy.com. Viitattu 2.12.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Neoclassicist Architecture www.spanish-art.org. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
  25. ↑ Lapunzina, Alejandro: ”Introduction”, Architecture of Spain, s. 56. Greenwood Publishing, 2005. ISBN 978-0-313-31963-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 27.2.2016). (englanniksi)
  26. ↑ Arquitectura del Hierro arteespana.com. Viitattu 3.3.2016. (espanjaksi)
  27. ↑ Figueras, X.: Art Nouveau in Catalonia www.gaudiallgaudi.com. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  28. ↑ El GATEPAC. Grupo de Artistas y Técnicos Españoles Para el Progreso de la Arquitectura Contemporánea arteespana.com. Viitattu 5.1.2016. (espanjaksi)
  29. ↑ a b Rodgers, Eamonn J.: Encyclopedia of Contemporary Spanish Culture, s. 222. Määritä julkaisija! ISBN-13 978-0415131872 Teoksen verkkoversio (viitattu 8.1.2016). (englanniksi)
  30. ↑ The Pavilion Fundació Mies van der Rohe. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  31. ↑ Viejo-Rose, Dacia: Ashes and Granite. Destruction and Reconstruction in the Spanish Civil War and its Aftermath toukokuu 2012. Reviews in History. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Benjamin Forgey: Gains in Spain: Once-Staid Architecture Soars Ahead of the Curve The Washington Post. 12.2.2006. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  33. ↑ a b Glancey, Jonathan: Francisco Javier Sáenz de Oiza The Guardian. 5.10.2000. Viitattu 20.2.2016. (englanniksi)
  34. ↑ a b c Riley, Terence: On-site: New Architecture in Spain, s. 8. New York: The Museum of Modern Art, New York, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2016). (englanniksi)
  35. ↑ Rafael Moneo of Spain Named the 1996 Pritzker Architecture Prize Laureate The Hyatt Foundation. Viitattu 17.3.2016. (englanniksi)
  36. ↑ Moore, Rowan: The Bilbao effect: how Frank Gehry’s Guggenheim started a global craze The Guardian. 1.10.2017. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
  37. ↑ Welch, Adrian: Stirling Prize 2006 http://www.e-architect.co.uk. Viitattu 16.3.2016. (englanniksi)
  38. ↑ Richardson, Paul: A great white hope in Avilés, Asturias The Guardian. 1.7.2011. Viitattu 17.3.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Cabrero, Gabriel Ruiz: The Modern in Spain. Cambridge, Massachusetts London: The MIT Press, 2001. ISBN 0-262-53172-0 (englanniksi)
  • Carver, Norman F. Jr.: Iberian Villages Portugal & Spain. Documan Press Ltd., 1982. ISBN 0-932076-03-3 (englanniksi)
  • Chueca Goitia, Fernando: Historia de la arquitectura española. Diputación de Ávila, 2001. ISBN 84-923918-7-1 (espanjaksi)
  • Saliga, Pauline & Thorne, Martha (toim.): Building in a New Spain. Barcelona: Editorial Gustavo Gili, S. A., 1992. ISBN 0-86559-098-2 (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Espanjalainen_arkkitehtuuri&oldid=22774347”
  NODES
INTERN 1