Eugen Schüfftan

saksalais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja erikoistehosteteknikko

Eugen Schüfftan (21. heinäkuuta 1893 Breslau, Sleesia, Saksan keisarikunta6. syyskuuta 1977 New York, Yhdysvallat) oli saksalais-yhdysvaltalainen Oscar-palkittu elokuvaaja ja erikoistehosteteknikko.

Schüfftanin merkittävin saavutus elokuva-alalla oli hänen mukaansa nimetyn erikoistehostetekniikan Schüfftanin menetelmän kehittäminen. Schüfftan kehitti sen alkujaan toteutumattomaan saksalaiseen tuotantoon Gulliverin retkistä. Ensimmäisen kerran menetelmää käytettiin Fritz Langin ohjaamassa elokuvassa Metropolis (1927).[1] Schüfftanin menetelmän avulla elokuvantekijät pystyivät yhdistämään pienoismallikuvia muuhun elokuvaan käyttäen erikoispeilejä. Tekniikkaa käytettiin pitkään elokuvissa.[2]

Schüfftan pakeni Saksasta vuonna 1933.[2] Hän sai 1930-luvulla mainetta Ranskassa elokuvaajana. Schüfftan tunnettiin tunnelmallisista mustavalkoisista maisemista. Yksi kuuluisimmista elokuvista 1930-luvulla oli Marcel Carnén ohjaama Sumujen laituri (1937).[1] Yhdysvaltoihin Schüfftan muutti 1940 ja sai Yhdysvaltain kansalaisuuden 1947. Hän kuitenkin elokuvasi jatkossakin elokuvia ympäri maailmaa.[2] Yhdysvalloissa Schüfftan teki paljon yhteistyötä Euroopasta lähteneiden ohjaajien, kuten Douglas Sirkin, Edgar G. Ulmerin, Robert Siodmakin ja René Clairin, kanssa.[1]

Vuonna 1961 Schüfftan sai Oscar-palkinnon parhaasta kuvauksesta Robert Rossenin elokuvasta Suurkaupungin hait.[2] Kolme vuotta myöhemmin hän elokuvasi Rossenin viimeisen elokuvan Lilith. Tämän jälkeen Schüfftan palasi Eurooppaan ja työskenteli enää harvakseltaan.[1]

Valikoitu filmografia

muokkaa

Elokuvaajana

muokkaa

Erikoistehosteiden suunnittelijana

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Tomlinson, Doug: Eugen Schüfftan Film Reference. Viitattu 29. toukokuuta 2009. (englanniksi)
  2. a b c d Brennan, Sandra: Eugen Schüfftan: Biography Allmovie. Macrovision Corporation. Viitattu 29. toukokuuta 2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
INTERN 1