Eyrejärvi
Eyrejärvi (engl. Lake Eyre), virallisesti Kati Thanda on Australian sisäosissa, Etelä-Australian osavaltiossa sijaitseva laskujoeton järvi, joka jakautuu kahteen altaaseen. Suurimmillaan 9 700 neliökilometrin laajuinen järvi täyttyy, kun siihen laajalta sisäiseltä valuma-alueelta laskevat joet tuovat sinne vettä. Kuivalla ja kuumalla alueella haihdunta on kuitenkin nopeaa, ja kuivana kautena joet kuivuvat, jolloin myös järviallas kuivuu. Kuiva allas paljastaa laajan suolapannun. Järven täyttyessä vedellä alueelle tulee pesimään useita vesilintulajeja.
| Eyrejärvi | |
|---|---|
 Eyrejärven valuma-alue. |
|
| Valtiot | Australia |
| Paikkakunta | Etelä-Australia |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | laskujoeton |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | -15 m |
| Pituus | 144 km |
| Leveys | 65 km |
| Pinta-ala | maks. 9 700 km² |
| Tilavuus | 30,1 km3 |
| Suurin syvyys | 5,7 m |
| Valuma-alue | 1 140 000 km² |
 Eyrejärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Eyrejärven koko on vaihdellut historiansa aikana suuresti. Sisäinen valuma-alue muodostui noin miljoona vuotta sitten, kun altaasta etelään virtaavien jokien tie katkesi maankohoamisen seurauksena. Tällöin muodostui Eyrejärven varhaisvaihe Dierijärvi, joka oli laajimmillaan 130 000–110 000 vuotta sitten. Nykyiseen kokoonsa järvi muotoutui 4 000–3 000 vuotta sitten. Alueella on elänyt ihmisiä jo tuhansia vuosia, mutta ensimmäisenä eurooppalaisena Eyrejärven näki 1840 Edward John Eyre. Alueelle tuli 1880-luvulla karjankasvattajia, ja nykyään siitä on tullut myös matkailukohde. Järvi sai virallisesti vuonna 2012 nimekseen alkuperäiskansa arabanoiden mukaisen nimen Kati Thanda.
Maantiede ja ilmasto
muokkaa
Eyrejärvi on suurimmillaan noin 9 700 neliökilometrin laajuinen järvi, joka käytännössä koostuu kahdesta järvestä. Pohjoisallas on noin 8 430 neliökilometriä ja eteläallas 1 260 neliökilometriä. Niitä yhdistää kapea Goyder Channel -niminen salmi. Pohjoisen altaan suurin syvyys täytenä on 5,7 metriä ja keskisyvyys 3,3 metriä. Eteläisen altaan suurin syvyys on 3,7 metriä ja keskisyvyys 1,9 metriä.[1] Järven koko pinta on merenpinnan tason alapuolella, mutta altaan syvintä kohtaa on vaikea mitata, sillä sen tarkka sijainti muuttuu jatkuvasti. Syvin kohta sijaitsee kuitenkin aina pohjoisen altaan eteläosissa, ja se on noin 17 metriä merenpinnan alapuolella.[2]
Eyrejärven ympäristön ilmasto on kuiva; sademäärät ovat pieniä mutta haihdunta suuri. Vuotuiset sademäärät ovat järven läheisyydessä keskimäärin vähimmillään 162,4 millimetriä ja enimmillään 209,5 millimetriä. Vettä sen sijaan haihtuu järven alueella jopa 3 500 millimetriä vuodessa.[3] Järven valuma-alueen pohjoisosissa vuotuinen sadanta voi olla kuitenkin jopa 700 millimetriä vuodessa.[4] Lämpötilat ovat ympäri vuoden korkeita, ja tammikuussa päivän keskilämpötila voi olla jopa 38 astetta. Päivän ylin lämpötila on yli 30 päivänä vuodessa vähintään 40 astetta.[3]
Hydrologia ja geologia
muokkaa
Eyrejärvi sijaitsee Australian sisäosissa Ison arteesisen altaan lounaiskulmassa.[5] Järven valuma-alueen koko on noin 1,140 miljoonaa neliökilometriä, ja se muodostaa noin 15 prosenttia Australian mannermaasta.[3] Valuma-alue ulottuu Etelä-Australian, Uuden Etelä-Walesin ja Queenslandin osavaltioihin sekä Pohjoisterritorioon.[6] Valuma-alueella virtaavia jokia ovat muun muassa Diamantina-, Georgina-, Fink-, Toddjoet sekä Cooper Creek.[3] Kaikki alueen joet ovat kausittaisia ja kuljettavat vettä Eyrejärveen saakka vain pitkien sadejaksojen aikana.[7] Järvi täyttyy säännöllisesti, mutta 1900-luvun alkupuoliskolla sen luultiin kuivuneen kokonaan. Se täyttyi muun muassa vuosina 1974, 1989 ja 2000.[8]
Eyrejärven vesi on suolaista. Suolaisuus on pienintä siihen virtaavien jokien suiden lähellä ja suurinta kauempana niistä.[9] Suolaisuus lisääntyy, kun vesi haihtuu. Esimerkiksi kun eteläisessä Eyrejärvessä oli vettä tammikuusta 1984 tammikuuhun 1985, suolapitoisuus oli alimmillaan 25 ‰ ja kohosi järven kuivuessa noin 270 ‰:een.[10] Kuivuessa järven vesi haihtuu, ja jäljelle jää suolamineraaleja. Tuhansien vuosien haihdunnan vuoksi järven pohja on hyvin suolainen, ja järven kuivuessa jäljelle jää vain niin sanottu suolapannu.[11] Kuivana kautena maanpinnan muodostaa joko suolapitoinen muta tai haliittimuodostumat.[9] Suolakuori on keskimäärin 50 senttimetriä paksu, ja sen alla oleva muta ulottuu jopa kuuden metrin syvyyteen. Järven pohjoisosissa suolakerros on kuitenkin hyvin ohut, ja siellä on melkein heti pinnalla kosteaa mutaa.[2]
Eyrejärven valuma-alue alkoi muodostua noin 200 miljoonaa vuotta sitten, kun Carpentarianlahden ja Etelä-Australian välinen maa-alue alkoi vajota. Sinne kerääntyi sen jälkeen joki- ja järvisedimenttejä. Noin 100 miljoonaa vuotta sitten koko alue peittyi meren alle, mutta noin 20–30 miljoonaa vuotta myöhemmin meren vetäytyessä syntyi useita isoja jokia, jotka virtasivat todennäköisesti Australian etelärannikolle. Eyrejärven valuma-alueen eteläpuolinen alue kohosi noin miljoona vuotta sitten ja esti jokien virtauksen rannikolle. Sen seurauksena muodostui Eyrejärven edeltäjä Dierijärvi, joka oli noin kymmenen kertaa suurempi kuin nykyinen Eyrejärvi.[2]
Dierijärven koko on sen muodostumisen jälkeen vaihdellut suuresti.[2] Suurimmillaan järvi oli noin 130 000–110 000 vuotta sitten, jolloin järvi oli jopa 25 metriä syvä. Matalampia jaksoja oli 100 000–80 000 ja 65 000–60 000 vuotta sitten, ja 30 000–12 000 vuotta sitten järvi oli suurin piirtein yhtä kuiva kuin nykyäänkin. Noin 10 000 vuotta sitten alkoi kosteampi jakso, ja nykyisenkaltaiseksi Eyrejärvi muodostui 4 000–3 000 vuotta sitten.[12]
Luonto
muokkaaEyrejärven vesieläimistöä tulva-aikana on tutkittu melko vähän. Järvessä elää kuitenkin kolme kalalajia, kultabassi, hopeakylkiin kuuluva Craterocephalus eyresii -laji ja silleihin kuuluva Nematalosa erebi -laji. Ne sietävät suolaisuuden vaihtelua ja korkeaa lämpötilaa. Lisäksi järvestä on löytynyt joitakin pieniä äyriäisiä, vesikirppuja ja raakkuäyriäisiä.[13]
Eyrejärvi on luokiteltu Kansainväliseksi tärkeäksi lintualueeksi, sillä täytenä järvialtaalla asuu tuhansia lintuja. Se on vyöpitkäjalan ja australianpelikaanin tärkeä lisääntymisalue, ja lisäksi alueelle asuu tulva-aikana hopealokkeja, australianavosetteja, suippopyrstösirrejä, rusokaulasirrejä ja räyskiä.[14]
Kuivana kautena Eyrejärven pohjassa elää vain muutamia eläinlajeja, kuten siiroja, Lycosa-sukuun kuuluvia juoksuhämähäkkejä ja agamiin kuuluva Ctenophorus maculosus -lisko.[13]
Eyrejärvi ja ihminen
muokkaa
Eyrejärven ympäristössä on asunut ihmisiä jo tuhansia vuosia, ja se onkin tärkeä paikka monissa Australian alkuperäiskansojen tarinoissa ja lauluissa. Erityisen tärkeä se on arabanoille, jotka asuivat järven ympäristössä eurooppalaisten saapuessa Australiaan.[15]
Eyrejärvi on nimetty tutkimusmatkailija Edward John Eyren mukaan, joka näki järven ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1840. Alueelle alkoi 1880-luvun puolivälissä tulla uudisasukkaita, jotka alkoivat viljellä maata.[16] Vaikka alue on kuivaa, siellä kulkee kuitenkin useita jokia. Lisäksi alueelta löytyy lähteitä ja lammikoita. Alueen karjankasvattajat ovat hyödyntäneet niitä, ja Eyrejärven lähellä sijaitseva Anna Creekin farmi on Australian suurin karjatila.[15]
Eyrejärvellä harrastetaan purjehtimista, ja Australiassa on perustettu jopa Eyrejärven purjehduskerho. Sillä on ollut 2010-luvulla kiistoja arabanoiden kanssa oikeuksista purjehtia järvellä.[17] Kuivana kautena järven suolapannua on käytetty nopeusajoihin: Donald Campbell teki siellä nopeusajon maailmanennätyksen vuonna 1964.[15]
Eyrejärvelle ja sen ympäristöön perustettiin vuonna 1985 kansallispuisto, jonka pinta-ala on 13 523 neliökilometriä.[15] Se tunnetaan nykyään Kati Thandan–Eyrejärven kansallispuistona ja itse järvi nimellä Kati Thanda. Alkuperäisasukkaiden nimi virallistettiin vuonna 2012.[18]
Lähteet
muokkaa- Ghassemi, Fereidoun & White, Ian: Inter-Basin Water Transfer. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 9781107404212 Google-kirjat (viitattu 29.1.2014). (englanniksi)
- Hanson, Jeanne K.: Lakes. New York, NY: Chelsea House, 2007. ISBN 978-0-8160-5914-0 Google-kirjat (viitattu 29.1.2014). (englanniksi)
- McMahon, Thomas A., et al.: Hydrology of Lake Eyre Basin (pdf) 27.9.2005. Armadale: Sinclair Knight Merz. Arkistoitu 26.1.2014. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
- Williams, W. D: ”Lakes in Arid Environments”. Teoksessa O’Sullivan, P. E. & Reynolds, C. S. (toim.): The Lakes Handbook: Lake Restoration and Rehabilitation. Malden, MA: Blackwell Science Ltd, 2012. ISBN 0-632-04795-X Google-kirjat (viitattu 29.1.2014). (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Williams, s. 233.
- ↑ a b c d Lake Eyre austhrutime.com. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ghassemi & White, s. 141.
- ↑ McMahon, et al., s. 25.
- ↑ Lake Eyre Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ McMahon, et al., s. 10.
- ↑ About the Basin Lake Eyre Basin Coordinating Group. Arkistoitu 27.1.2014. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Hanson, s. 90.
- ↑ a b Williams, s. 235.
- ↑ W. D. Williams & M. J. Kokkinn: The biogeographical affinities of the fauna in episodically filled salt lakes: A study of Lake Eyre South, Australia (Abstract) Hydrobiologia. January 1988. Viitattu 10.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Hanson, s. 92.
- ↑ Ghassemi & White, s. 139.
- ↑ a b Lake Eyre Fauna austhrutime.com. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Lake Eyre BirdLife Australia. Arkistoitu 13.10.2016. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Lake Eyre National Park (pdf) Department of Environment, Water and Natural Resources. Arkistoitu 14.5.2013. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Lake Eyre, South Australia Tourism Australia. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Puddy, Rebecca: Yachties and Aborigines in rough water over lake sailing rights 23.4.2011. The Australian. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Edwards, Verity: Eyre becomes Kati Thanda 20.12.2012. The Australian. Viitattu 29.1.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eyrejärvi Wikimedia Commonsissa