Familismi
Familismi tai familialismi, myös perheasia[1], on perheen korostamista. Tarkemmin sen on määritelty olevan ideologiaa, arkisia käytäntöä tai poliittista toimintaa, joka korostaa perhearvoja, perheen sosiaalista ja psyykkistä merkitystä ja vaikutusta sekä perheen vastuuta.[2][1][3]
Familistisissa puheenvuoroissa perhe on usein nähty ”hyvänä” yhteisöllisyytenä, ja yksilöllisyys pahana.[3] Yhdysvalloissa 1970-luvulla kehittynyt fundamentalistinen familismi olikin vastaisku yksilöllisyydelle.[1]
Suomessa perhettä koskeva yhteiskunnallinen keskustelu vilkastui 1990-luvun puolivälin jälkeen. Familistisen keskustelun kysymyksiin Suomessa ovat siitä alkaen kuuluneet muun muassa lasten kotihoito, päivähoito, iltapäivähoito, isyysloma, hyvä vanhemmuus sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Tämän keskustelun vaikutuksesta Suomessa suurennettiin vuoteen 2003 mennessä kotihoidon tukea, iltapäivähoitoa ja isyyslomaa.[1]
Familismi-termin sijasta suomalaisessa keskustelussa on käytetty myös termiä ”uusfamilismi”, joka on yhdistetty erityisesti keskusteluihin työn ja perheen yhteensovittamisesta ja naisten asemasta työelämässä. Uusfamilismi-käsitteeseen liittyy myös pohjoismainen järjestelmä, jossa julkinen sektori rahoittaa kodin piirissä tehtävää hoivaa.[3]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d Antto Luhtavaara: Lastenpsykiatrit vaikuttivat familismin nousuun Mediuutiset. 20.1.2006. Viitattu 5.2.2020.
- ↑ familismi YSA - Yleinen suomalainen asiasanasto. Viitattu 5.2.2020.
- ↑ a b c Laura Mankki: Familismi ideologiana ja yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä Peruste. 03/2013. Docplayer. Viitattu 5.2.2020.