Filip II (Burgundi)
Ranskan Filip, Burgundin herttuana Filip II Rohkea, (ransk. Philippe II le Hardi) syntyi Pontoisessa 17. tammikuuta 1342 ja kuoli Halessa, Belgiassa 27. huhtikuuta 1404. Hän oli Ranskan kuninkaan Juhana II Hyvän ja Luxembourgin Bonnen neljäs ja nuorin poika, joka hankki lisänimensä taistellessaan isänsä rinnalla Poitiersin taistelussa vuonna 1356.
Elämäkerta
muokkaaFilip II sai Burgundin herttuakunnan apanage-läänityksenä Isältään Juhana II:lta, joskin vasta hänen veljensä Ranskan Kaarle V toteutti isänsä toiveen heti valtaan noustuaan. Burgundin herttuakunta oli palautunut Kuninkaan omistuksen, sillä pitkäaikainen hallitsijasuku, joka polveutui Ranskan kuninkaan Robert II:n nuoremmasta pojasta, oli sammunut miespuolesta kun vain 15-vuotias herttua Filip I eli Filip de Rouvres oli kuollut vuonna 1361.
Burgundin Filip II aloitti perinteen, jonka myötä avioliittojen kautta voitiin laajentaa herttuakunnan arvotusta ja valtaa myös laajemmin. Vuonna 1369 hän avioitui Flanderin kreivitär Marguerite III:n (1350–1405) kanssa. Tämä oli jäänyt leskeksi vuonna 1361 kun hänen aiempi lapsiaviopuolisonsa Burgundin herttua Filip I:n oli kuollut. Marguerite oli Flanderin kreivin ja Ranskan päärin Ludvig II:n eli Ludvig de Dampierres eli Ludvig de Malen tytär. Marguerite oli isänsä ainoa lapsi ja tulisi tämän jälkeen perimään suunnattoman suuret läänitykset eli Flanderin kreivinkunnan lisäksi perintöön kuuluivat Neversin, Rethelin, Artoisin ja Burgundin kreivikunnat sekä Brabantin herttuakunta.
Näin omalla esimerkillään Filip II Rohkea loi uudelle dynastialle perinteen, jota noudattivat hänen kaikki Valois-sukuiset seuraajansa. Tämän politiikan seurauksena Burgundista tuli aikaa myöten Läntisen Euroopan todellinen mahtivaltio. Vuonna 1385 Filip naitti poikansa Juhanan, josta tuli seuraava Burgundin herttua Juhana I Peloton, Hainaut’n ja Hollannin kreivi Albert I:n tyttärelle Margueritelle. Filip naitti myös tyttärensä Margueriten Hainaut’n, Hollannin, ja Zelandin kreiville, ja Bavière-Straubingin herttualle Vilhelm IV:lle, joka oli Juhana Pelottoman vaimon veli. Näin Filip II valmisteli Burgundin valtiollista tulevaisuutta, joka realisoitui näiden naimakauppojen osalta Filip Hyvän hallituksen aikana.
Filip Rohkea myös mahdollisti avioliittojen avulla yhteyden myös Baijerin hallitsijahuoneeseen. Hän näet järjesti veljenpoikansa Kaarle VI:n avioliiton Baijerin Isabeaun kanssa, ja tämä oli puolestaan Vilhelm IV:n serkku. Kaukokatseisena miehenä Filip Rohkea naitti myös muut tyttärensä hyvin: Catharine avioitui Itävallan herttua Leopold IV von Habsbourgin kanssa ja Marie avioitui Savoin herttuan Amédée VIII:n kanssa.
Hallinto
muokkaaBurgundin Filip Rohkea oli hyvin aktiivisti mukana hovin toiminnoissa. Hän osallistui Kaarle VI:n setien hallintoon, joka oli pakko järjestää sijaishallitsijaperiaatteella Kaarlen VI:n mielenterveyden tähden. Filipin rooli tuli keskeiseksi, sillä hänen veljistään Ludvig osallistui Italiassa oman kuningaskuntansa asioihin ja kolmas veljeksistä Berryn Herttua Jean osallistui erinomaisen vähän politiikkaan sekä oman läänityksensä Languedocin hallintaan. Louis II de Bourbon joka myös osallistui hallintoon, oli kuitenkin vain Kaarle VI:n eno.
Kuninkaan sedät ja siten myös Burgundin Filip Rohkea saivat vakavia kilpailijoita, kun entiset, Kaarle V:n aikaisen asiantuntijat ”marmousetit” palasivat hallitsemaan Kaarle VI:n omasta pyynnöstä vuonna 1388. Mutta avustajat saivat lähteä kun Kuninkaan terveydentila paheni vuonna 1392. Filip II joutui kilpailuun kuninkaan veljen Orléansin herttuan Ludvigin kanssa. Kyseessä erimielisyyksissä oli raha, sillä Filip oli kiinnostunut samaan osuutensa valtion kanssaan tulevista rahoita, sillä hänen hovinsa ja alueensa ylläpito tuli kalliimmaksi kuin hän pystyi veroina keräämään. Kuitenkin Orléansin herttuan tuhlaavaisuutta vastaan Filip II asetti minänsä, joka oli uudistuksia ajava, hän saavuttikin melkoisen suosion etenkin pariisilaisten keskuudessa. Kuitenkin tämä terävä ja älykäs ruhtinas jätti pojalleen perinnöksi tuhjän ruhtinaskunnan kassakirstun. Tietenkin hän jätti myös opetuksen demagogista, jolla voitettaisiin kansan suosio.
Hän kuoli Hallessa, joka on nykyisen Belgian alueelle ja Brabantin osavaltiossa sijaitseva kaupunki. 27. huhtikuuta 1404.
Hauta
muokkaa
Vuodesta 1378 lähtien Filip II Rohkea hankki omistukseensa Champnolin tilukset, johan hän halusi perustaa kartusiaaniluostarin. Rakentaminen kesti vuodesta 1383 vuoteen 1388. Luostarin tuli toimia Filipin toiveen mukaisesti hänen maallisten jäännöstensä säilytyspaikkana. Hänen hautamuistomerkkinsä on yksi ranskalaisen kuvanveistotaiteen helmiä. Sen toteuttivat Jean de Marville (1381–1389), Claus Sluter (1398–1406) sekä Claus de Werve (1406–1410). Herttuan virallinen taidemaalari Jean Maloule vastasi teoksen värityksestä ja kultauksesta.
Filip II Rohkean ruumis balsamoitiin ja sijoitettiin sinkkiarkkuun. Arkku sijoitettiin Champmolen kartusaaniluostarin kirkon kuoriin 16. kesäkuuta vuonna 1404. Sisälmykset lähetettiin Hallin Notre-Damen kirkkoon säilytettäviksi. Vuonna 1792 Filipin ruumis siirrettiin pyhän Bénignen katedraaliin Dijoniin. Vallankumoukselliset avasivat hänen hautansa myöhemmin vuonna 1793, ja se tuhottiin. Muistomerkki entisöitiin 1800-luvun alkupuolella, ja nykyisin hautamuistomerkki on nähtävissä Dijonin Beaux-museossa, joka sijaitsee entisessä Burgundin herttuoiden palatsissa.
Perhe ja lapset
muokkaaFilip II:lla oli avioliitosta vuodesta 1369 lähtien Flanderin kreivittären Marguerite III:n (1350–1405) kanssa yhdeksän lasta:
- Juhana I Peloton (28. toukokuuta 1371, Dijon - murhattu 10. syyskuuta 1419 Montereaun sillalla);
- Charles (1372 – 13. heinäkuuta 1373), kuoli sylilapsena
- Marguerite (1374 – 1441), avioitui 12. huhtikuuta 1385 Hainaut’n, Hollannin ja Zelakin kreivi Vilhelm II Baijerilaisen kanssa ;
- Catherine (1378 – 24. tammikuuta 1425); avioitui 15. elokuuta 1393 Itävallan herttuan Léopold IV :n kanssa ;
- Louis (1377 – 1378), kuoli sylilapsena
- Bonne (1379 – 10. syyskuuta 1399)
- Marie (syyskuu 1380 – 6. lokakuuta 1422), avioitui Savoin kreivin ja sittemmin herttua Amédée VIII:n kanssa
- Antoine (s. elokuussa 1384), Réthelin kreivi ja sittemmin Brabantin herttua, kaatui Azincourtin taistelussa 25. lokakuuta 1415;
- Philippe II (s. 1389), Neversin ja Réthelon kreivi, kaatui Azincourtin taistelussa 25. lokakuuta 1415;
Aiheesta muualla
muokkaa
|
Edeltäjä: Filip de Rouveres |
Burgundin herttua |
Seuraaja: Juhana I Peloton |
|
Edeltäjä: Ludvig II |
Flanderin kreivi |
Seuraaja: Juhana I Peloton |