Françoise Hardy
Françoise Madeleine Hardy (17. tammikuuta 1944 Pariisi, Ranska – 11. kesäkuuta 2024) oli ranskalainen laulaja, lauluntekijä, näyttelijä ja malli. Hän lauloi ranskan ohella myös englanniksi, italiaksi, espanjaksi ja saksaksi. 1960-luvun alussa käynnistyneen musiikkiuransa rinnalla Hardy aloitti menestyksekkään malliuran tuolloisen poikaystävänsä valokuvaaja Jean-Marie Périerin tuella. Hardy saavutti mallin urallaan ajattoman ja arvostetun tyyli-ikonin aseman. Hardy näytteli muun muassa elokuvissa Grand Prix (1966) ja Kuula sydämessä (1966).
| Françoise Hardy | |
|---|---|
 Hardy joulukuussa 1969. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. tammikuuta 1944 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 11. kesäkuuta 2024 (80 vuotta) |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä, kirjoittaja |
| Puoliso | Jacques Dutronc ( 1981) |
| Muusikko | |
| Laulukielet | ranska, englanti, italia, espanja, saksa |
| Aktiivisena | 1962–2018 |
| Tyylilajit | pop, chanson, yé-yé |
| Levy-yhtiöt | Vogue, Sonopresse, Warner Bros., EMI, Virgin |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Elämä ja ura
muokkaaFrançoise Hardy syntyi Pariisissa ja eli lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa kaupungin 9. arrondissementissa. Hänellä on yksi nuorempi sisar, Michelle. Perheen vanhemmat elivät erillään ja isä ei ollut juurikaan tekemisissä perheen kanssa tai auttanut taloudellisesti. Hardy sai ensimmäisen kitaransa 16-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi ja myös hyvän koulumenestyksen ansiosta. Hän alkoi hyvin pian tehdä omia kappaleitaan ja käydä koe-esiintymisissä.[1]
Hardy solmi levytyssopimuksen Disques Voguen kanssa marraskuussa 1961 ja julkaisi esikoissinglensä ”Oh oh chéri” vuonna 1962. B-puolen laulu ”Tous les garçons et les filles” oli huikea menestys, ja levyä myytiin lopulta yli kaksi miljoonaa kappaletta.[2] Laulut julkaistiin samana vuonna myös EP-levyllä. Hardyn ensimmäinen LP, hittikappaleen mukaan nimetty Tous les garçons et les filles julkaistiin myös vuonna 1962. Vuonna 1963 Hardy edusti Eurovision laulukilpailussa Monacoa ja sijoittui viidenneksi laululla ”L’amour s’en va”. Samana vuonna hän sai Académie Charles-Cros’n Grand Prix du Disque -palkinnon.
Hardysta tuli 1960-luvulla nopeasti yé-yé-tyylin johtava ja näkyvin hahmo ja samalla ranskalaisen musiikin eturivin tähti ja maan musiikkiviennin ykkösnimi. Hardy saavutti nopeasti lukuisia nimekkäitä ihailijoita kuten Bob Dylan, Miles Davis, Mick Jagger, David Bowie, Brian Jones, George Harrison, Keith Richards, Paul McCartney ja John Lennon.[3][4]
Vuonna 2012 Hardy juhli 50-vuotista taiteilijauraansa julkaisemalla 27. studioalbuminsa L’Amour fou. Vuonna 2018 julkaistiin Hardyn viimeinen albumi Personne d’autre.[5]
Yksityiselämä
muokkaaFrançoise Hardy avioitui pitkäaikaisen miesystävänsä Jacques Dutroncin kanssa 30. maaliskuuta vuonna 1981.[6] Parilla oli jo entuudestaan poika Thomas, joka syntyi vuonna 1973.
Françoise Hardy kuoli 11. kesäkuuta 2024. Hän oli sairastanut syöpää kaksikymmentä vuotta.[5]
Diskografia
muokkaaStudioalbumit
muokkaa- Tous les garçons et les filles (1962); Yhdysvalloissa nimellä The ”Yeh-Yeh” Girl from Paris! (1965)
- Le premier bonheur du jour (1963)
- Françoise Hardy canta per voi in italiano (1963)
- Mon amie la rose (1964)
- In Deutschland (1965)
- L’Amitié (1965)
- Françoise Hardy Sings in English (1966)
- La maison où j’ai grandi (1966)
- Ma jeunesse fout le camp... (1967)
- En anglais (1968)
- Comment te dire adieu (1968)
- One-Nine-Seven-Zero (1969)
- Träume (1970)
- Soleil (1970)
- La question (1971)
- 4th English Album (1971)
- Et si je m’en vais avant toi (1972)
- Message personnel (1973)
- Entr’acte (1974)
- Star (1977)
- J’écoute de la musique saoûle (1978)
- Gin Tonic (1980)
- À suivre (1981)
- Quelqu’un qui s’en va (1982)
- Décalages (1988)
- Le danger (1996)
- Clair-obscur (2000)
- Tant de belles choses (2004)
- (Parenthèses...) (2006)
- La pluie sans parapluie (2010)
- L’Amour fou (2012)
- Personne d’autre (2018)
Kokoelma-albumit
muokkaa- Françoise (1970)
- Françoise in Italian (1970)
- Frag’ Den Abenwind (2001)
- Midnight Blues: Paris, London, 1968–72 (2013)
Lähteet
muokkaa- ↑ Agnès C. Poirier: Françoise Hardy, a French National Treasure, Is Back from the Brink The New York Times. 9.5.2018. Viitattu 17.1.2019. (englanti)
- ↑ http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/euroopantaivaanalla?OpenDocument&pageid=Content155929CD84D (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Belle star The Independent. 5.2.2005. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Agnès C. Poirier: Françoise Hardy, a French National Treasure, Is Back from the Brink The New York Times. 9.5.2018. Viitattu 8.12.2018. (englanti)
- ↑ a b Tunnettu ranskalaislaulaja Françoise Hardy kuollut 80-vuotiaana Yle Uutiset. 12.6.2024. Viitattu 12.6.2024.
- ↑ Françoise Hardy IMDb. Viitattu 8.12.2018.
Kirjallisuutta
muokkaa- Hardy, Françoise: The Despair of Monkeys and Other Trifles: Françoise Hardyn omaelämäkerta. Englanninkielinen käännös Jon E. Graham, Yhdysvallat, Feral House, 2018. (Alkuperäinen teos: Le Désespoir des singes... et autres bagatelles. Ranska, Éditions Robert Laffont, 2008)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Françoise Hardy Wikimedia Commonsissa
- Viralliset sivut (ranskaksi)