Frans Hals
Frans Hals (n. 1582 Antwerpen – 26. elokuuta 1666 Haarlem) oli Antwerpenissa syntynyt Alankomaiden kultakauden aikana vaikuttanut hollantilainen taidemaalari. Halsia pidetään Rembrandtin ohella yhtenä Alankomaiden taiteen merkittävimmistä muotokuvamaalareista.[1] Hän on barokin tunnetuimpia maalareita, jonka töissä on ajalle ominaista mahtipontisuutta. Hals tunnetaan rennon maalauksellisesta ja elävästä sivellinjäljestään. Hänellä oli myös paljon vaikutusta 1600-luvun ryhmämuotokuvien kehitykseen.
| Frans Hals | |
|---|---|
 Kopio omasta kuvasta |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1582 Antwerpen |
| Kuollut | 26. elokuuta 1666 Haarlem |
| Kansalaisuus | flaamilainen − hollantilainen |
| Taiteilija | |
| Ala | maalaustaide |
| Taidesuuntaus | barokki ja Alankomaiden kulta-ajan maalaus |
| Kuuluisimpia töitä |
Mustalaistyttö (1628–30) Naurava kavaljeeri (1624) |
Hals kuvasi vauraita hollantilaisia. Halsin ryhmämuotokuvissa, kuten "Haarlemin vanhainkodin johtajattaret" (1664) on rehevyyttä, psykologista osuvuutta ja huumoria.[1] Karel van Mandernin oppilaana olleen Halsin suosio oli suurimmillaan 1620-luvulla. Halsin pikkuveli Dirck Hals oli myös taidemaalari.
Elämä ja ura
muokkaaHalsin varhaisvaiheista tiedetään vain vähän. Hän opiskeli maalausta ilmeisesti Karel van Manderin opastuksella.[2] Hals liittyi Pyhän Luukkaan taidemaalarien kiltaan vuonna 1610. Vuonna 1615 Halsin ensimmäinen vaimo Annetje Harmansdr kuoli ja Hals jäi kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Hän avioitui uudelleen Lysbeth Reynierin kanssa vuonna 1617, jonka kanssa hän sai kahdeksan lasta. Uusi vaimo tunnettiin riidanhaastajana, jota viranomaiset ojensivat useaan kertaan.[3] Halsin on kerrottu joissakin lähteissä viettäneen epämääräistä elämää, mutta käsitys on todennäköisesti virheellinen. Hals on sekoitettu samannimiseen serkkuunsa, joka oli paatunut rettelöitsijä.[2]
Halsista tuli Haarlemin alueella kysytty muotokuvamaalari, joka sai useita suuria tilaustöitä, esimerkiksi viranomaisten ryhmämuotokuvia. Hals sai muotokuvatilauksia lähes koko uransa ajan. Menestyksestään huolimatta Hals oli jatkuvasti taloudellisissa vaikeuksissa. Hän maalasi suhteellisen vähän tauluja, joista saatavat tulot eivät riittäneet kunnolla suurperheen elättämiseen.[3] Muotokuvia ei arvostettu Halsin elinaikana taiteena, joten Hals signeerasi koko nimellään vain harvat maalaamansa genremaalaukset.[2] Halsin aikalaiset arvostivat hänen rohkeaa maalaustyyliään, mutta hänet tunnettiin todennäköisesti omana aikanaan vain rajatulla alueella kotikaupunkinsa ympäristössä. Hals sai muotokuvistaan keskinkertaisia palkkioita. Esimerkiksi Rembrandt pystyi veloittamaan vastaavista töistä lähes kaksinkertaisen hinnan.[2]
1600-luvun puolivälissä muotokuvamaalauksen muoti muuttui ja Halsin vapaamuotoinen ja elävä maalaustyyli ei enää ollut ostajien suosiossa. Hals eli elämänsä lopun kaupungin vuosittaisella avustuksella. Halsin työ painui unohduksiin, kunnes impressionistit kiinnittivät 1900-luvulla huomiota hänen eloisaan sivellinjälkeensä ja värinkäyttöönsä.[3]
Maalaustyyli ja värinkäyttö
muokkaaHalsin rikas väriasteikko muuttui vuosien kuluessa hillityksi ja tummasävyiseksi, mutta hän säilytti silti tuoreen eläytyvän kosketuksen kuvattaviinsa.[1] Halsin maalauksille on ominaista päivänvalo ja hopeanhohtoinen tunnelma siinä missä Rembrandt oli hämärän ja kullan maalari.
Hals rakensi työnsä kerrosmaalauksena. Alimpana oli piirustus ja maalauksen yleissommittelu. Sen päälle maalattiin tummahko imprimituuri, jonka päälle valot ja varjot luotiin ohuella ja sumraavalla valkoisella värillä. Viimeiseksi laseerattiin läpikuultavana kerroksena paikallisvärit. Halsin tuore ja muutamalla leveähköllä siveltimenvedolla tavoitettu loppusilaus syntyi kuitenkin alla prima -maalauksena. Menetelmä oli tehokas työskenneltäessä elävän mallin ja muotokuvien parissa.
Halsin maalaustyyli vaihteli hänen elämänsä aikana. Musta väri ja tummat sävyt alkoivat dominoida muotokuvia, mikä johtui ehkä enemmänkin mallien tummista puvuista protestantismin aikana kuin henkilökohtaisesta valinnasta. Muotokuvamaalauksissa hänen tavaramerkikseen muodostui asento, jossa malli nojaa tuolin selkämyksen yli.
Myöhemmin Halsin siveltimenvedot muuttuivat löyhemmiksi, ja tarkkojen yksityiskohtien merkitys väheni yleisen vaikutelman tullessa tärkeimmäksi. Hänen aiemmat maalauksensa olivat olleet eloisia ja hilpeitä, mutta myöhemmissä muotokuvissa mallien asema ja arvokkuus korostui. Samoihin aikoihin Halsin suosio laski rikkaimpien tilaajien keskuudessa. Syynä saattoi olla muun muassa se, että hän maalasi muotokuvat ateljeessaan, jossa työskentely sujui tehokkaasti.
Jäykempien muotokuvien ohella Hals maalasi myös välähdysmäisiä luonnemuotokuvia, kuten Naurava kavaljeeri.
Halsilta ei tunneta maisemamaalauksia, kertovia uskonnollisia näkymiä eikä asetelmia. Monet 1600-luvun taiteilijat Hollannissa erikoistuivat, ja Hals näyttäisi maalanneen puhtaasti muotokuvia.
Teoksia
muokkaa-
Kolme lasta, vuohi ja rattaat (1620) -
Laulava huilisti (1625) -
Isaac Abrahamsz Massa (1626) -
Mulatti (1627) -
Naurava kavaljeeri (1624) -
Mustalaistyttö (1628–1630) -
Balthasar Coymans (1645)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c ”Hals, Frans”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5
- ↑ a b c d Turner, Jane, 1956-: From Rembrandt to Vermeer : 17th-century Dutch artists, s. 136–143. New York: St. Martin's Press, 2000. 43114315 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 29.9.2020).
- ↑ a b c Brenner, Carla & Riddell, Jennifer & Moore, Barbara: Painting in the Dutch Golden Age – A Profile of the Seventeenth Century, s. 138. Washington: National Gallery of Art, Washington, 2007.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Frans Hals Museum Haarlemissa (Arkistoitu – Internet Archive)