Futurismi
Futurismi on 1900-luvun alussa Italiassa toiminut taidesuuntaus ja liike kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Se halveksi kaikkea vanhaa ja perinteistä ja ihannoi kaikkea modernia, esimerkiksi koneita, tekniikkaa, vauhtia ja sotaa.
Futuristit harjoittivat kaikkia taiteen keinoja mukaan lukien maalaus, kuvanveisto, keramiikka, graafinen muotoilu, teollinen muotoilu, sisustus, kaupunkisuunnittelu, teatteri, elokuva, muoti, vaatteet, kirjallisuus, musiikki, arkkitehtuuri ja jopa ruoanlaitto.
Futuristiselle runoudelle oli ominaista rikotut lauserakenteet, yllättävät kielikuvat ja välimerkittömyys. Futuristiset maalaukset ja veistokset ilmaisevat liikettä sekä luonnon ja ihmisen tekemien muotojen dynamiikkaa.
Italiassa
muokkaa
Futurismin pani alulle italialainen runoilija Filippo Tommaso Marinetti vuonna 1908 Milanossa. Marinetti oli innostunut modernin kaupungin hälystä, vauhdista ja mekaanisesta energiasta. Hän halusi korvata Italian palvotun menneisyyden ja kulttuurin uudella yhteiskunnalla, runoudella ja taiteella, joka perustuisi uusille dynaamisille aistimuksille. Hänen mukaansa ”ulvova auto, joka näyttää kiitävän kuin ammuttuna, on kauniimpi kuin Samothrake Nike”.[1] Sana passéismi tarkoitti futuristeilla kaikkea vanhaa, turmeltunutta ja aikansa elänyttä. Futuristit esittivät mm. Venetsian kaupungin tuhoamista "passéistisena" ja tilalle rakennettavaksi "teollinen ja sotilaallinen Venetsia, joka voisi hallita Adrianmerta."[2]
Marinetti julkaisi futuristisen manifestinsa ranskalaisessa Le Figaro -lehdessä 20. helmikuuta 1909.[3] Tätä ensimmäistä julistusta seurasi uusia manifesteja sekä julkisia esiintymisiä, jotka levittivät futurismin aatteen läpi Euroopan Italiasta Venäjälle sekä Yhdysvaltoihin asti.[1]
Marinettin ympärille kerääntyi nuoria taiteilijoita, kuten Umberto Boccioni, joka vastasi suurimmaksi osaksi futuristisen maalaustaiteen manifestista.[1] Muita ryhmän jäseniä olivat Carlo Carrà, Luigi Russolo, Giacomo Balla ja Gino Severini. Ryhmä halusi kuvata liikkeen vaikutelmaa, nopeutta ja muutosta.[4] He lainasivat kubisteilta rikkonaisen muotokielensä. He kuitenkin torjuivat kubismin keskitetyt, staattiset sommitelmat ja suosivat ”simultaanisuutta” – heidän teoksensa olivat vain jatkuvan kokonaisuuden pieniä osia. Futuristien maalauksissa liike on maalauksen aihe ja lävistää sen ilman kiintopistettä. Boccionin mukaan futuristien tavoite ei ollut optisen tai analyyttisen vaikutelman vaan ”sielullisen kokonaiselämyksen kuvaaminen”, mikä puolestaan lähensi heitä ekspressionisteihin.[1]
Futuristien maalauksissa esiintyi usein vauhdikkaita autoja, junia ja polkupyöräilijöitä, tanssijoita, eläimiä ja kaupunkilaisväkijoukkoja. Futuristien käyttämät värit olivat kirkkaampia ja eloisampia kuin kubistien, ja heidän sommitelmansa dynaamisempia.[4]
Boccioni julkisti 1912 futuristisen kuvanveiston teknisen manifestin. Siinä hän julisti rajallisen viivan ja suljetun muodon loppua ja ehdotti monenlaisten perinteistä poikkeavien materiaalien kuten lasi- ja metallilevyjen sekä sähkövalojen käyttöä.[1]
Arkkitehti Antonio Sant’Elia julkaisi vuonna 1914 futuristisen arkkitehtuurin manifestin. Hän laati luonnoksia pitkälle mekanisoiduista kaupungeista ja rohkean moderneista pilvenpiirtäjistä.[4] Luonnosta ei enää saisi etsiä inspiraatiota. Futuristiset rakennukset tuli perustaa laskelmiin, rohkeaan yltiöpäisyyteen ja yksinkertaisuuteen. Materiaalien tuli olla moderneja, kuten vahvistettu betoni, teräs ja lasi. Linjojen kuului olla dynaamisia, viistoja ja elliptisiä.[5] Futuristinen arkkitehtuuri jäi luonnosten asteelle, eikä yhtään varsinaista futuristista rakennusta koskaan pystytetty. Sant’Elia ei luonnoksissaan esittänyt suunnitelmia rakennustensa sisäosista.[6]
Futuristiset kirjailijat tavoittelivat kieltä, joka soveltuisi 1900-luvun alun vauhtiin ja armottomuuteen. Esimerkiksi "parole in libertà" oli heidän kehittämänsä vapaamuotoinen runouden tyylilaji, jossa hylättiin sanaston ja oikeinkirjoituksen säännöt.[4] Futuristit julkaisivat myös typografista vallankumousta peräänkuuluttavan manifestin vuonna 1913. Siinä he kuvasivat visuaalisia tehosteita, jotka heijastaisivat kirjainkoon ja lihavointien kautta nykyaikaisen sodankäynnin ja kaupunkielämän melua.[4]
Futuristiset säveltäjät tekivät kokeiluja äänillä, joihin he lukivat niin melun kuin kaikenlaiset muutkin kaupunkien, koneiden ja luonnon äänet. Taidemaalari Luigi Russolo suunnitteli "intonarumori"-soittimia, jotka tuottivat erilaisia hälyääniä. Merkittävin futuristisäveltäjä oli Francesco Balilla Pratella.[7]
Sotaa futuristit ylistivät "maailman hygieniana".[8] Futuristien johtaja, runoilija Marinetti kirjoitti ensimmäisen maailmansodan aikana taiteilijatovereilleen:lähde?
»Niin kauan kuin sota kestää, siirtäkäämme syrjään säkeemme, siveltimemme, leikkausveitsemme ja orkesterimme! Nerojen punaiset lomapäivät ovat alkaneet! Tänään meidän ei tarvitse muuta ihailla kuin srapnellien kauhistuttavia sinfonioita ja niitä hulluja patsaita, joita innokas armeijamme muovaa vihollismassoista.»
Futuristien ajatusten merkittävänä levittäjänä toimi italialainen Lacerba-lehti. Sitä ilmestyi 70 numeroa tammikuusta 1913 toukokuuhun 1915, jonka jälkeen lehden patrioottiset tekijät lähtivät sotaan.[9]
Futurismi päättyi vuonna 1916, kun niin Boccioni kuin Sant’Eliakin saivat surmansa ensimmäisessä maailmansodassa.[4] Italiassa Marinetti lähipiireineen liittyi fasisteihin.[4] Monet Italian futuristit kannattivat fasismia siinä toivossa, että se uudenaikaistaisi maan, joka oli jakautunut teollistuneeseen pohjoiseen ja maalaiseen, vanhanaikaiseen etelään. Fasistien tavoin futuristit olivat kansallismielisiä italialaisia, äärimmäisyysmiehiä ja väkivallan ihailijoita. Futuristit toimivat fasistien valtaantulon jälkeen yhteistyössä fasistien kanssa erityisesti arkkitehtuurin alalla.lähde?
Marinetti halusi pitää liikkeensä elossa sodan jälkeenkin. Niin sanottu "toinen futurismi" kesti maailmansotien välisen ajan. Siihen liittyi lukuisia uusia taiteilijoita, kuten lentokoneesta maailmaa katsoneet aeropittura-maalarit. Toisen futurismin edustajista merkittävimpiä olivat Enrico Prampolini, Gerardo Dottori ja Tullio Crali.[10]
Futurismi jätti pysyviä jälkiä muihin eurooppalaisiin suuntauksiin, kuten saksalaiseen ekspressionismiin, englantilaiseen vortisismiin ja kansainväliseen dadaan.[1][4]
Venäjällä
muokkaaFuturistien taiteellinen sanoma levisi myös Venäjälle ja Neuvostoliittoon kubofuturismina, jossa sitä käytti vallankumousaatteen hyväksi muun muassa Vladimir Majakovski ennen kuin sosialistinen realismi korvasi muut taidesuuntaukset. Venäjällä tehtiin vuonna 1913 ensimmäinen futuristinen ooppera Voitto auringosta.lähde?
Tunnettuja futuristeja
muokkaa
|
|
|
Teoksia
muokkaaMaalauksia ja tilateoksia
muokkaa-
Umberto Boccioni, Kaupunki nousee, 1911. -
Umberto Boccioni, Kadun melu, 1911. -
Umberto Boccioni, Pullon kehitys tilassa, 1913. -
Natalia Goncharova, Polkupyöräilijä. 1913. -
Ljubov Popova, Kubistinen kaupunkimaisema, 1914. -
Joseph Stella, Brooklyn Bridge, 1917-1918. -
Aeropittura oli maailmansotien välisen "toisen futurismin" merkittävin tyyli. Aeroritratto di Mussolini aviatore, Alfredo Ambrosi, 1930.
Arkkitehtuuria
muokkaa-
Antonio Sant'Elia, Perspektiivipiirustus La Citta Nuovasta, 1914. -
Antonio Sant'Elia, Perspektiivipiirustus La Citta Nuovasta, 1914. -
Antonio Sant'Elia, Perspektiivipiirustus La Citta Nuovasta, 1914.
Lähteet
muokkaa |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Futurismo & Futurismi. (Näyttelyluettelo: Palazzo Grassi, Venetsia) Milan: Gruppo Editoriale Fabbri Bompiani, 1986. (englanniksi)
- Barnes, Rachel: The 20th-Century Art Book. (uusintap.). London: Phaidon Press, 2001. ISBN 0-7148-3542-0 (englanniksi)
- Braun, Emily – Sironi, Mario: Italian Modernism: Art and Politics under Fascism. Cambridge University Press, 2000 (englanniksi)
- Tisdall, Caroline & Bozzolla, Angelo: Futurism. Thames and Hudson, 1985. (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Honour, Hugh & Fleming, John: Maailman taiteen historia, s. 666–669. Otava, 1992. ISBN 951-1-11486-7
- ↑ Futurististen taidemaalarien manifesti 11.2.1910
- ↑ Marinetti, F. T.: The Founding and Manifesto of Futurism Italian Futurism. Viitattu 11.6.2019.
- ↑ a b c d e f g h John James White: Futurism Encyclopædia Britannica. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Tisdall & Bozzolla 1985, s. 130.
- ↑ Tisdall & Bozzolla 1985, s. 121, 132.
- ↑ Tisdall & Bozzolla 1985, s. 111–112.
- ↑ Futuristinen manifesti 1915
- ↑ Tisdall & Bozzolla 1985, s. 165, 175.
- ↑ Tisdall & Bozzolla 1985, s. 198–199.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Futurismi Wikimedia Commonsissa
- Futurismi (Arkistoitu – Internet Archive), Sibelius-Akatemian koulutuskeskus
Voimakkaasti pelkistäviä → Ekspressionismi ● Kubismi ● Futurismi ● Suprematismi ● Konstruktivismi ● Neoplastisismi ● Konkretismi ● Abstrakti ekspressionismi ● Informalismi ● Minimalismi ● Op-taide ● Kineettinen taide ← Täysin abstrakteja