GATS
GATS (General Agreement in Trade on Services) on yksi Maailman Kauppajärjestön, WTO:n, sopimuksista, joilla tähdätään kaupan vapauttamiseen. Sen alueena on palvelukauppa, mikä tarkoittaa kaikkia niitä aloja, joilla tarjotaan erilaisia palveluja, koskien sekä julkista että yksityistä sektoria. GATS tähtää kaikkien palvelujen kaupan vapauttamiseen, mutta ensimmäisiin sopimusteksteihin sisältyy monia varauksia, joilla maat voivat pitää joitain omia palvelusektoreitaan suljettuina, esimerkiksi vesihuoltosektorin.
GATSin sopimusteksti sisältää yli tuhat sivua tekstiä, joten se on toistaiseksi yksi WTO:n monimutkaisimmista sopimusteksteistä. GATS-neuvottelut perustuvat bilateraalisiin sopimuksiin, joissa eri neuvottelujen osapuolet (jäsenmaat) vaativat toinen toisiltaan jonkin palvelusektorin kaupan vapauttamista, ja tarjoavat tilalle saman tai jonkun muun sektorin avaamista omassa maassaan.
Kritiikki
muokkaaGATS-sopimus on kokonaisuutena herättänyt laajaa kritiikkiä sekä asiantuntijoiden että kansalaisjärjestöjen edustajien keskuudessa. Tämän kritiikin mukaan sopimuksesta hyötyvät vain teollisuusmaiden suuryritykset, ja suurimpia häviäjiä ovat kehitysmaat. Näyttääkin jopa todennäköiseltä, että kehitysmaat jättäytyvät jossain vaiheessa pois koko sopimuksesta, sillä niillä ei ole paljoakaan voitettavanaan ja hyvin paljon hävittävää.
Toronton yliopiston johtamisen laitoksen professori ja kansainvälisyystutkija Jane Knight on kirjoittanut GATS - sopimuksesta raportin, jossa hän tarkastelee, miten vapaakaupan laajeneminen koulutussektorilla sisältää riskejä. Tällaisia riskejä ovat:
- korkeakoulutuksen laadun heikkeneminen ja valvonnan ulkopuolella olevien toimijoiden lisääntyminen,
- julkisen rahoituksen väheneminen jos ulkomaiset toimijat tarjoavat laajempaa saatavuutta,
- kestämätöntä ulkomaista rahoitusta, jos voittomarginaalit ovat heikkoja,
- kotimaiset työnantajat ja koulutusinstituutiot eivät tunnusta ulkomaisia kvalifikaatioita,
- elitismin nousu niiden joukossa, joilla on varaa rajat ylittävään koulutukseen,
- englannin kielen ylikäyttö opetuksen kielenä ja;
- kansallisen korkeakoulupolitiikan tavoitteita ei saavuteta.[1]