Georges Leclerc de Buffon

Georges-Louis Leclerc, Buffonin kreivi, yleisesti myös Buffon, (7. syyskuuta 1707 Montbard – 16. huhtikuuta 1788 Pariisi), oli ranskalainen luonnontutkija, matemaatikko, biologi, kosmologi ja kirjailija. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.

François-Hubert Drouais: Buffonin muotokuva.

Buffonin teoriat vaikuttivat kahteen luonnontieteilijöiden sukupolveen. Erityisen voimakas vaikutus hänellä oli Jean-Baptiste Lamarckin ja Charles Darwinin ajatuksiin. Buffonin kylä sijaitsee Burgundin alueella, ja siellä oli Leclercin suvun kotilinna.

Elämäkerta

Buffonin isä oli Benjamin Leclerc, joka hoiti Montbardin suolavaraston puheenjohtajan tehtävää, ja äiti oli Anne-Christine Marlin. Perheeseen syntyi Georgesin jälkeen vielä neljä lasta. Hänen useat sukulaisensa olivat kuninkaan ja Savoijin herttuan virkamiehiä.

Anne-Christine ja Georges Leclerc perivät vuonna 1717 Anne-Christinen enon, Georges-Louis Blaisot'n, kokoaman omaisuuden ja Benjamin Leclerc saattoi näin ostaa Buffonin läänitysalueen, joka sijaitsi kuusi kilometriä Montbardin kaupungista. Tilan hän osti Jean Bouhierilta, joka toimi Burgundin parlamentin puheenjohtajana. Lisäksi hän osti myös santarmiston komisarion viran, jonka hän kuitenkin muutaman vuoden kuluttua myi edelleen. Sen tilalle hän hankki Burgundin parlamentin neuvonantajan viran. Parlamentti toimi Dijonissa, joten perhe muutti sinne.

Käytyään koulunsa jesuiittojen opetuksessa Buffon aloitti oikeustieteen opiskelun ja sai loppututkinnon vuonna 1726. Suvun pettymykseksi hän kuitenkin aloitti matematiikan ja kasvitieteen opiskelun Angersissa vuonna 1728. Opiskeluaikanaan hän surmasi kaksintaistelussa nuoren kroatialaisen upseerin ja joutui lähtemään yliopistosta.

Ensyklopedisti

Buffon tuli tunnetuksi eritoten mittavasta kirjallisesta tuotannostaan, jossa keskeinen teos on Luonnonhistoria-nimellä tunnettu Histoire naturelle, générale et particulière, avec la description du Cabinet du Roy. Sen oli määrä sisältää kaikki se tieto, jota luonnontieteistä oli kirjoitushetkellä saatavana. Aloittaessaan urakan vuonna 1748 hän ilmoitti, että teos tulisi sisältämään 15 osaa, joista 9 eläinkuntaa, 3 kasvikuntaa ja 3 kivikuntaa. Teos ilmestyi 36 niteen laajuisena vuosina 1749–1789. Urakka paisui aiottua suuremmaksi: Buffon sai valmiiksi 12 nidettä nelijalkaisista, 9 nidettä linnuista ja 5 nidettä mineraaleista. Lisäksi valmistui 7 täydennysosaa. Niteistä kahdeksan ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen, ja ne toimitti painokuntoon Bernard Lacépède. Näissä postuumeissa osissa käsitellään liskoja, kilpikonnia, krokotiilejä, käärmeitä, kaloja ja valaita. Kasvikuntaa käsitteleviä osia ei kuitenkaan valmistunut yhtään.

Buffon tunsi Carl von Linnén pyrkimyksen eliöstön systematisointiin, mutta ei halunnut noudattaa sitä. Sen sijaan hän jakoi eliöt sen mukaan, miten hyödyllisiä, tärkeitä tai merkityksellisiä ne olivat ihmiselle. “Vähäpätöiset oliot” kuten hyönteiset hän jätti teoksesta kokonaan pois ja vähätteli mikroskoopin avulla saatuja tietoja, vaikka mikroskooppia oli käytetty biologian tutkimuksissa jo sadan vuoden ajan. Teoksessaan hän toi ensimmäistä kertaa esille ihmisen ja apinan yhtäläisyyden ja niiden sukulaisuuden menneisyydessä.

Buffon ei tehnyt yksin koko teosta, vaan hänellä oli lukuisia yhteistyökumppaneita, kuten Philippe Guéneau de Montbeillard, Barthélemy Faujas de Saint-Fond, Gabriel Bexon ja Charles-Nicolas-Sigisbert Sonnini de Manoncourt.

Buffon kiinnitti paljon huomiota kirjan kuvitukseen, josta vastasivat Jacques de Sève ja François-Nicolas Martinet. Kirjassa on lähes 2 000 kuvasivua, joiden eläimet on tehty huolellisesti estetiikan ja anatomian sääntöjä noudattaen. Teos oli suunnaton menestys, ja sitä voidaan verrata lähes Denis Diderot'n samaan aikaan ilmestyneen Encyclopédien menestykseen ja suosioon. Kirjasta otettiin kolme uusintapainosta kuuden viikon aikana ja sitä ryhdyttiin kääntämään saksaksi, englanniksi ja hollanniksi melkein heti sen ilmestyttyä.

Teoksen on sanottu vaikuttaneen paljon niin biologian, geologian, antropologian kuin kosmologiankin kehittymiseen.

Katso myös

• Buffonin neula

Teokset

• L'histoire naturelle digitaalisessa muodossa. Käyttäjätunnuksella. (ranskaksi)

Lähteet

• Sainte-Beuve; Causeries sur Buffon
• Pierre Gascar; Buffon. Gallimard. Pariisi, 1983. ISBN 2-07-070007-0;
• Buffon : 1788-1988, johdanto Jean Dorst ja kirjoittajina: Paul-Marie Grinevald, Yves Laissus, Bernard Rignault, Serge Benoît, et al.. Kansallinen kirjapaino, Pariisi, 1988. ISBN 2-11-080933-7;
• Jacques Roger; Buffon: un philosophe au Jardin du Roi. Fayard. Pariisi. 1989. ISBN 2-213-02265-8;
• Yann Gaillard; Buffon, biographie imaginaire. Hermann. 1977;
• Yves Lassius; Buffon, la nature en majesté. Découvertes Gallimard. 2007;
• Correspondance, julkaissut Henri Nadault de Buffon. 1860;
• Henri Nadault de Buffon; Buffon, sa famille et ses collaborateurs. 1863;
• Michel Foucault; Les Mots et les choses. nide I, II, IV. Gallimard. Pariisi. 1966 ;
• Thierry Hoquet; Buffon illustré : les gravures de l'Histoire naturelle (1749-1767). Muséum national d'Histoire naturelle. Pariisi. 2007. ISBN 978-2-85653-601-8;

Viitteet

Edeltäjä: Jean-Joseph Languet de Gergy

Ranskan akatemian jäsen Tuoli 1 1753–1788

Seuraaja: Félix Vicq d'Azir