Gloria in excelsis Deo
”Gloria in excelsis Deo” (latinaa, ”Kunnia Jumalalle korkeudessa”)[1] on kristillinen hymni, joka alkaa niillä sanoilla, joilla enkelit Luukkaan jouluevankeliumin mukaan[2] ylistivät Jumalalle Jeesuksen syntyessä. Siitä käytetään myös nimeä Hymnus angelicus (enkelten hymni) taikka Gloria maior (Suuri kunnia), erotukseksi Gloria minor -nimisestä hymnistä, joka alkaa: "Gloria Patri ("Kunnia Isälle").[3] Ortodoksisessa kirkossa se tunnetaan nimellä Suuri ylistysveisu tai Suuri doksologi.[4]
Luukkaan evankeliumissa oleva enkelien ylistyslaulu kuuluu nykyisessä raamatunsuomennoksessa: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa."[2] Tämän jatkoksi otettiin jo varhaiskristillisenä aikana, 300-luvulla, käyttöön Laudamus-hymni,[5] ensin hetkipalveluksissa ja 500-luvulta alkaen jumalanpalveluksissa. 500-luvun loppupuolella sen asema vakiintui sunnuntaiden ja juhlapäivien jumalanpalveluksissa, lukuun ottamatta adventti- ja paastonaikaa.[6]
Gloria kuuluu katolisen messun ja sen myötä läntisten kirkkojen pysyviin osiin, ordinarium-osiin, ja se on mukana useimmissa sävelletyissä messuissa. Se on yleisessä käytössä myös protestanttisissa kirkoissa. Ortodoksisessa kirkossa se on osa kirkon aamupalvelusta.[7] Messun pysyvät osat ovat: Kyrie, gloria ja laudamus, credo, sanctus ja Agnus Dei.[8]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Laudamuksen historia
muokkaaLaudamus kuuluu "yksityisiin psalmeihin", jollaisia 100- ja 200-luvuilla laadittiin jäljitellen Vanhan testamentin psalmeja. Muita esimerkkejä tästä runouden lajista ovat Te Deum ja Phos Hilarion.[9] Siitä tuli 300-luvulla osa aamurukouksia, ja sellaisena se esiintyy yhä bysanttilaista riitusta noudattavissa ortodoksisissa kirkoissa.[1]
Hymnin latinalaisen käännöksen tekijänä on perinteisesti pidetty Hilarius Poitierslaista (n. 300–368), joka mahdollisesti tutustui siihen ollessaan maanpaossa itämailla vuonna 360.[9] Se on siis vanhempi kuin Raamatun tunnetuin latinankielinen käännös, Vulgata, joka on vuodelta 382.[10] Latinankielisessä hymnissä kreikan kielen sana ὑψίστοις (korkein) käännettiin sanalla excelsis, kun taas Pyhä Hieronymus piti tämän Raamatussa (Luuk. 2.14) esiintyvän sanan parhaimpana käännöksenä sanaa altissimis.
Nykyinen kreikkalainen teksti ja sen suomennos
muokkaa
|
|
Laudamuksen latinalainen teksti ja suomalainen virsi 126
muokkaaSuomalaisen virsikirjan virsi 126 on hieman lyhennetty suomennos latinalaisen Gloria-hymnin laudamus-osasta.
|
|
Liturginen käyttö
muokkaa
Bysanttilainen riitus
muokkaaBysanttilaisessa riituksessa, jota noudattavat ortodoksinen kirkko ja idän katoliset kirkot, Gloria tunnetaan nimellä doksologia. Siitä on kaksi versiota, joiden tekstit poikkeavat toisistaan jonkin verran: suuri doksologia ja pieni doksologia. Suuri doksologia voidaan lukea tai laulaa.[4] Sitä käytetään aamupalveluksessa sunnuntaisin ja juhlapäivinä, pientä doksologiaa arkipäivinä ja kompletoriossa, mutta ei ehtoollisjumalanpalveluksessa.[9]
Suuri doksologia on yksi aamupalveluksen kohokohdista. Sen edellä diakoni avaa pyhät ovet, ja pappi nostaa kätensä sanoen: "Kunnia sinulle, joka olet näyttänyt meille valon", minkä jälkeen kuoro laulaa doksologin. Samalla kaikki kirkossa olevat öljylamput sytytetään. Suuren doksologin lopuksi lauletaan trishagion ja sen jälkeen päivän tropari.
Pientä doksologiaa käytettäessä liturgi vain lukee sen, pyhät ovet pysyvät kiinni, eikä lamppuja tai kynttilöitä sytytetä. Sen jälkeen ei lueta Trishagionia vaan ektenia.
Läntiset kirkkokunnat
muokkaaKatolinen kirkko
muokkaaToisin kuin bysanttilaisessa, roomalaisessa riituksessa tämä hymni ei sisälly kanonisten tuntien rukouksiin, mutta se lauletaan tai lausutaan sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä messussa Kyrien jälkeen.[1] Se jätetään kuitenkin pois katumuksen- ja surunluontoisissa messuissa sekä paastonaikana ja adventin aikana.[3] Varhaiskeskiajalla Gloria kuului vain piispojen toimittamiin messuihin, mutta 1000-luvulta lähtien myös tavallisten pappien toimittamiin.[3][9]
Tridentiinisessä messussa pappi nostaa kätensä olkapäidensä korkeudelle hymnin alkusanojen ("Gloria in excelsis Deo") ajaksi, ja sanan "Deo" ajaksi hän liittää ne yhteen ja kumartuu. Sen jälkeen hän jatkaa seisten, kädet yhdessä ja kumartuu ristiä kohti sanojen "Adoramus te", "Gratias agimus tibi", "Iesu Christe" ja "Suscipe deprecationem nostram" sekä loppusanojen ajaksi, jolloin hän samalla tekee ristinmerkin.[16] Juhlallisessa messussa pappi korottaa ääntään alkusanojen aikana, kun taas diakoni ja alidiakoni seisovat hänen takanaan; sen jälkeen he seuraavat häntä alttarille ja yhdessä hänen kanssaan hiljaisesti lausuvat loppuosan hymnistä,[17] minkä jälkeen he istuutuvat ja odottavat, että kuoro saa saman tekstin lauletuksi loppuun.
Roomalainen messukirja vuonna 1970 uudistettuna yksinkertaisti käytäntöä. Nykyisen messujärjestyksen mukaan se tulisi mieluiten laulaa läsnäolevan seurakunnan yhteislauluna, mutta sen voi myös esittää kuoro tai se voidaan lausua yhteen ääneen.[18]
Anglikaaninen kirkko
muokkaaEnglannin anglikaanisen kirkon rukouskirjan (Book of Common Prayer) vuoden 1549 laitoksessa Gloria oli sijoitettu samaan kohtaan kuin roomalaisessa riituksessa, mutta myöhemmin se siirrettiin jumalanpalveluksen loppuun, välittömästi ennen loppusiunausta.[3][1] Rukouskirjaa uudistettiin vuosina 1552 ja 1662, mutta tapa, jonka mukaan Gloria kuului palveluksen loppuun, säilyi 1900-luvulle saakka. Nykyisen Common Worshipin mukaan se voidaan vaihtoehtoisesti sijoittaa joko alkuperäiselle kohdalleen tai palveluksen loppuun.
Myös Yhdysvaltojen episkopaalisen kirkon rukouskirjassa vuodelta 1928 Gloria on sijoitettu ehtoollispalveluksen loppuun. Se voidaan kuitenkin myös esittää Gloria Patrin sijasta psalmien ja kiitosvirsien jälkeen iltahartauksissa.[1] Tätä rukouskirjaa käyttävät yhä Yhdysvaltojen episkopaalisesta kirkosta eronneet Continuing Anglican -liikkeet. Episkopaalisen kirkon vuonna 1979 vahvistetussa rukouskirjassa Gloria on kuitenkin siirretty jumalanpalveluksen alkupuolelle: riituksessa 1 sen paikka on Kyrien jälkeen tai sen sijasta. Riituksen 2 mukaisissa nykykielisissä ehtoollisjumalanpalveluksissa Gloria tai muu ylistyslaulu lauletaan jokaisena sunnuntaina, paitsi adventin ja paaston aikana.
Luterilaiset kirkot
muokkaaGloria-hymni ja sen yhteydessä käytetty Laudamus ovat käytössä myös luterilaisissa kirkoissa, yleensä ei kuitenkaan latinaksi, vaan paikallisille kielille käännettynä. Saksassa ja Tanskassa siihen liittyvän Laudamuksen kuitenkin syrjäytti jo 1500-luvulla Nicolaus Deciuksen kiitosvirsi Ainoan Herran Jumalan[3] (nykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virsi 128[19]).
Laudamus-hymniä on Suomessa kutsuttu myös Hilariuksen kiitosvirreksi, Hilarius Poitierslaisen mukaan, jota on pidetty sen kirjoittajana. Myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa oleva virsimuotoinen Laudamus Me kiitämme sinua -virsi ei kuitenkaan liene hänen kirjoittamansa.[20]
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Kunnia-hymnin jälkeen laulettiin aikaisemmin yleensä joko Deciuksen Ainoan Herran Jumalan (nykyinen virsi 128) tai Jumala isä taivaassa (nykyinen virsi 130) tai jokin virrensäkeistö.[3] Kun Laudamus vuonna 1938 otettiin hieman lyhennettynä virsikirjaan (nykyinen virsi 126), on sen ja Glorian yhteenkuuluvuus osittain palautettu.[3]
Nykyisen Kirkkokäsikirjan mukaan Kunnian jälkeen lauletaan Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle. Laudamusta suositellaan käytettäväksi erityisesti juhlapyhinä.[21][22] Kirkkokäsikirjan Jumalanpalvelusten kirjassa luetellaan ne virret, joita Laudamuksen sijasta voidaan käyttää (Virret 126, 128ː2-4, 129-133, 135, 227ː5, 328 ja 334;1,5-8.) Virsikirjan Jumalanpalveluslaulujen osastossa on useita Laudamuksen parafraasitekstejä, virret 725-730. Virsi 725 "Soi Jumalalle, Korkeimmalle kunnia" ja 730 "Me ylistämme sinua" on pelkkä teksti, johon voidaan tilanteen mukaan säveltää uusi melodia. Virsi 726 "Sinua me kiitämme, sinua ylistämme" on Samppa Asunnan muotoilema teksti ja sävelmä on Kaj-Erik Gustafssonin tekemä. Virsi 727 "Me ylistämme Jumalaa" on Niilo Rauhalan teksti, sävelmänä pohjois-savolainen toisinto. 728, "Sinulle kiitos, kunnia" on Niilo Rauhalan teksti, jota lauletaan raumalaisella sävelmätoisinnolla. Virsi 729 "Isä, Kaikkivaltias" on myös Niilo Rauhalan teksti, sävelmä on Armas Maasalon sävelmä.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on Liturgisten laulujen osastossa "Gloria ja Laudamus" numerolla 697. Siitä on yhdeksän vaihtoehtoa, joista osa on perinteinen Laudamuksen teksti (697ː4, sävelmä 1500-luvulta, 697ː5, eteläafrikkalainen sävelmä). Muut ovat Laudamuksen tekstin parafraaseja, ja tarkoitettu käytettäväksi kirkkovuoden eri aikoina. Näiden versioiden tekstit ovat vuoden 1986/2002 Ruotsin kirkon käsikirjan mukaisia tekstejä.
Samoin kuin katolisessa ja anglikaanisessa, myös luterilaisessa kirkossa Kunnia ja kiitosvirsi jätetään pois paastonaikana tuhkakeskiviikosta lähtien, sekä adventtiaikana ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraavasta maanantaista lähtien.[22][23]
Sävelmät
muokkaaGloriaa ja Laudamusta on laulettu ja lauletaan edelleen monilla eri sävelmillä, joita nykyiset tutkijat ovat luetelleet pitkälti yli 200.[24] Roomalainen messukirja luettelee useita sävelmiä, joilla se voidaan laulaa kokonaisuudessaan. Keskiajalla siitä sävellettiin lisäksi useita mukaelmia, joita laulettiin paikoitellen siihen saakka, kunnes paavi Pius V vuonna 1570 uudisti messukirjan. Niissä alkuperäiseen Gloriaan oli saatettu lisätä esimerkiksi viittaus Jeesuksen äitiin, Neitsyt Mariaan. Tällaisten lisäysten käyttö Neitsyt Marian kunniaksi oli niin yleistä, että messukirjan vanhemmissa versioissa ennen vuotta 1921 Glorian kohdalla oli huomautus: "Sic dicitur Gloria in excelsis Deo, etiam in Missis beatæ Mariæ, quando dicenda est". ("Kun Gloria in excelsis Deo on lausuttava, se lausutaan tässä muodossa, myös ylistetyn Neitsyen messuissa.[25]
Lähes kaikkiin polyfonisiin sävellettyihin messuihin sisältyy "Gloria ja Laudamus" muiden messun pysyvien osien ohella. Lisäksi on useita ainoastaan sen käsittäviä sävellyksiä, joista tunnetuimpa ovat säveltäneet:
- Antonio Vivaldi, jonka Gloria-sävellyksiä on kaksi, yleisemmin tunnettu RV 589 ja vähemmän tunnettu RV 588.
- Francis Poulenc
- Camille Saint-Saëns
- John Rutter
- Karl Jenkins, jonka Gloriaan on eri kohtiin lisätty muita tekstejä
- William Walton
- George Frideric Handel, jonka sävellys soolosopraanolle ja jousisoittimille löydettiin vuonna 2001.[26]
On myös useita sävellyksiä, jotka on laadittu Glorian tai siihen liittyvän Laudamuksen erikielisiä käännöksiä varten. Suomessa sellainen on esimerkiksi Richard Faltinin Laudamus-sävelmä vuodelta 1889 (Me kiitämme sinua), joka on nykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virsi 126.[27]
Sanat Gloria in excelsis Deo esiintyvät myös useissa joululauluissa, esimerkiksi alkujaan ranskalaisessa laulussa Kuului laulu enkelten.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e ”Gloria in excelsis Deo”, Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0-19-280290-3
- ↑ a b Luuk. 2:14
- ↑ a b c d e f g ”Gloria in excelsis”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, 2. osa (Dallapiccola-Hervé), s. 394. Otava, 1977. ISBN 951-1-04191-6
- ↑ a b Suuri ylistysveisu Ortodoksi.net. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ Jarmo Jussila: ”Gloria”, Kirkon ja uskon sanakirja, Aamenesta öylättiin, s. 86. Kirkon tiedotuskeskus, Kirjapaja, 2004. ISBN 951-625-923-5 Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Heikki Kotila: Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, s. 106. Werner Södersträm Osakeyhtiö. ISBN 954--19103-5, 1994.
- ↑ Heikki Kotila: ”Messun kulku”, Liturgian lähteillä, Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan, s. 190-191. Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-132-5
- ↑ Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas 4. laitos Hyväksytty piispainkokouksessa 9.9.2009, s. 132. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9: Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta ISBN 978-951-789-300-8, 2009.
- ↑ a b c d Catholic Encyclopedia: ''Gloria in Excelsis Deo'' 1.9.1909. Newadvent.org. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ Encyclopaedia Britannica Online Britannica.com. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ ΟΡΘΡΟΣ 14.11.2007. Analogion.gr. Arkistoitu 7.7.2012. Viitattu 11.3.2012.
- ↑ Ορθροσ Εν Ταισ Κυριακαισ Analogion.gr. Arkistoitu 7.7.2012. Viitattu 11.3.2012.
- ↑ The Service of the Sunday Orthros Goarch.org. Viitattu 11.3.2012.
- ↑ Missale Romanum 2002, sivu. 510 clerus.org. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ ”Pyhä Kolminaisuus; virsi 126”, Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, s. 169-171. Suomen kirkon sisälähetysseura, 1987. ISBN 951-600-716-3 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ritus servandus in celebratione Missae, IV, 3 (sivu LVI)
- ↑ Ritus servandus in celebratione Missae, IV, 7 (sivu LVI)
- ↑ The Order of Mass, Basic Texts for the Roman Catholic Eucharist catholic-resources.org. Arkistoitu 2.7.2011. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ Taustakuvaus virrestä 128, Ainoan Herran Jumalan Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 28.2.2014. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ 126 Me kiitämme sinua virsikirja.fi. Viitattu 17.4.2020.
- ↑ ”Jumalanpalvelusten kirja”, Suomen evankelis-luterilaisen kirkpon Kirkkokäsikirja I-III, s. 21. Kirjapaja, 2014.
- ↑ a b Jumalanpalvelusten kaavat Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ Kirkkokäsikirja, I osa, Jumalanpalvelusten kirja, s. 20. Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-668-6
- ↑ Definitions for Medieval Christian Liturgy Yale.edu. Arkistoitu 5.9.2009. Viitattu 11.3.2012.
- ↑ Missale Romanum, s. 216. Pustet, 1862. Teoksen verkkoversio.
- ↑ The Newly Discovered Musical Composition by Handel Gfhandel.org. Arkistoitu 26.11.2012. Viitattu 28.2.2014.
- ↑ Taustakuvaus virrestä 126, Me kiitämme sinua Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 28.2.2014. Viitattu 28.2.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Catholic Encyclopedia: Gloria in Excelsis Deo 1913. Robert Appleton Company. Viitattu 28.2.2014.
