Guam

Guam (tšamorroksi Guåhån) on Tyynellämerellä sijaitsevan Mariaanien saariryhmän ja koko Mikronesian suurin saari. Sen pinta-ala on 541 neliökilometriä, ja siellä asuu noin 154 000 ihmistä. Se on kuulunut Yhdysvaltain hallintaan Espanjan ja Yhdysvaltain välisestä vuoden 1898 sodasta alkaen, ja se on Yhdysvaltain territorio. Saaren pääkaupunki on Hagåtña (aiemmin Agaña).

Guam The Territory of Guam Guåhån
Lippu	Vaakuna
Sijainti
Valtio	Yhdysvallat
Hallinto
– hallinnon tyyppi	territorio
– hallinnollinen keskus	Hagåtña
– Kuvernööri	Lou Leon Guerrero
Pinta-ala	541 km²
Väkiluku (2020)	153 836
– väestötiheys	284,4 as./km²
Kielet	englanti, tšamorro
BKT (2021)	6,1 miljardia USD
– asukasta kohti	39 800 USD
Symbolit
– Motto	”Where America's Day Begins”
– Kansallislaulu	Fanohge Chamoru
Infobox OK

Guamin alkuperäisasukkaat ovat tšamorroja, joiden esivanhemmat saapuivat Mariaaneille noin vuoteen 1500 eaa. mennessä. Heille kehittyi klaanipohjainen yhteiskunta, joka kuitenkin tuhottiin espanjalaisten saavuttua saarelle. Yhdysvaltain hallinnassa saaresta on muodostunut tärkeä sotilastukikohta. Yhdysvaltain asevoimat ja matkailu ovat saaren talouden kulmakivet.

Maantiede

Guamin saaren kartta.

Guam on Mariaanien eteläisin ja koko Mikronesian suurin saari. Sen pinta-ala on 541 neliökilometriä, ja saari on 48 kilometriä pitkä ja 6–20 kilometriä leveä. Saaren pohjoisosa koostuu melko tasaisesta korallikalkkikiviylängöstä, jyrkistä rantakallioista ja kapeasta rantatasangosta, ja alueella on suurin osa saaren makeasta vedestä. Keskiosissa on matalia mäkiä, ja eteläosa on vuoristoinen ja pääosin vulkaaninen. Lounaassa on saaren korkein vuori, 406-metrinen Mount Lamlam.

Guamia ympäröivät miltei kaikkialta koralliriutat. Guamiin kuuluu hallinnollisesti myös saman riutan sisällä oleva Kookossaari, joka on 1,6 kilometrin päässä Guamin saaren lounaiskärjestä.

Guamin ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät pasaatituulet. Sadekausi on heinäkuun ja lokakuun välillä. Vuotuinen sadanta on 2 400 millimetriä, ja sateista kolme neljäsosaa tulee sadekauden aikana. Taifuuneja iskee saarelle säännöllisin väliajoin.

Guamin pohjoisosissa on tiheää sademetsää, mutta eteläosien vulkaanisilla rinteillä on lähinnä ruohokasvillisuutta. Guamin alkuperäinen lintulajisto on lähes tuhoutunut, sillä monet linnut ovat kuolleet sukupuuttoon, kun ihminen levitti vahingossa 1940-luvulla ruskopuukäärmeen saarelle.

Historia

Asutus

Latte-kiviä Latte Stone Parkissa

Guam oli asutettu muiden Mariaanien saarien tapaan noin vuoteen 1500 eaa. mennessä. Saarille asettuneet ihmiset olivat malaijilais-filippiiniläisiä. Arkeologisten todisteiden perusteella Mariaaneilla alkoi vuoden 800 tienoilla kehittyä klaanipohjainen yhteiskunta, jolta on jäänyt jäljelle latte-kivipilareita, jotka tukivat yhteistaloja. Paikalliset viljelivät riisiä ja valmisti keramiikkaa, ja matrilineaarinen yhteiskunta pohjautui kalastukselle ja maanviljelylle. Guamilta oli myös kauppayhteys karoliinien asukkaisiin.

Espanjan valtakausi

Ensimmäinen eurooppalainen Guamilla oli todennäköisesti Fernão de Magalhães vuonna 1521. Espanja ilmoitti 1565 omistavansa saaren, mutta pyrki valtaamaan sen vasta 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Jesuiittalähetyssaarnaaja Diego Luis de San Vitores saapui vuonna 1668 Mariaaneille. Neljä vuotta myöhemmin hän salaa kastoi paikallisen päällikön vauvan vastoin päällikön tahtoa. Tämän seurauksena San Vitores tapettiin ja sitten espanjalaiset alkoivat tosissaan muuttaa aluetta siirtomaakseen. Tšamorro-sodat kestivät 26 vuotta. Tšamorroja oli vuonna 1700 enää noin 5 000, noin kymmenes siitä, mitä heitä oli aiemmin ollut. Paikallisia kuoli sekä sodankäynnissä että euroopalaisten tuomiin tauteihin.

Espanjalaiset alkoivat siirtää tšamorroja pohjoisilta saarilta Guamille, missä he voisivat paremmin valvoa alkuperäisasukkaita. Tšamorrot sijoitettiin Guamilla uusiin kyliin, ja samalla heidät assimiloitiin espanjalaiseen järjestelmään, kun he menettivät yhteyden historiallisiin maihinsa ja perinteisiinsä.

Guam oli Espanjan hallussa vuoteen 1898, jolloin Espanjan–Yhdysvaltain sodan aikana Yhdysvaltain laivaston USS Charleston pommitti Apran satamassa ollutta vanhaa linnoitusta. Espanja luovutti Guamin Yhdysvalloille ja myi 1899 loput Mariaanien saarista Saksalle.

Yhdysvaltain hallinnassa

Yhdysvaltain sotilaita Guamilla 1944

Yhdysvallat sijoitti alkujaan Guamin Yhdysvaltain laivastoministerin alaisuuteen, ja saarta johti sotilaskuvernöörit, joilla oli käytännössä itsevaltainen asema.

Japanilaiset miehittivät Guamin toisessa maailmansodassa 12. joulukuuta 1941. Yhdysvallat löi saarelle linnoittautuneet japanilaiset joukot ja valtasi saaren kuukauden kestäneessä Guamin taistelussa lokakuussa 1944. Tämän jälkeen Guam oli merkittävä ilma- ja laivastotukikohta, josta tehtiin hyökkäyksiä Japaniin.

Guamista tuli Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa vuonna 1950 territorio, jota hallinnoi suoraan Yhdysvaltain sisäministeriö. Guam alkoi 1970-luvulla siirtyä hiljalleen edustukselliseen itsehallintaan. Kuvernööri valittiin vaaleilla ensimmäisen kerran vuonna 1970, ja vuonna 1972 Guamille annettiin oikeus lähettää äänioikeudeton edustaja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Office of Insular Affairsin alaisuuteen Guam siirtyi vuonna 1995.

Andersenin lentotukikohtaa laajennettiin 1990-luvulla, ja siitä tuli vuonna 2000 ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohta, jossa säilytettiin lentokoneesta laukaistavia risteilyohjuksia.

Politiikka

Guam on Yhdysvaltain territorio. Sen asukkailla on Yhdysvaltain kansalaisuus, mutta heillä ei ole oikeutta äänestää vaaleissa. Guam on geopoliittisesti merkittävä alue. Noin kolmannes saaresta on Yhdysvaltain sotilaskäytössä.

Guamin lakiasäätävä elin on yksikamarinen parlamentti, jossa on 15 jäsentä, joiden virkakausi kestää kaksi vuotta. Parlamentti on vastuussa laeista, jotka koskevat yhteisön turvallisuutta ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Yhdysvaltain liittovaltio hallinnoi muun muassa maahanmuuttoa, kansainvälisiä sopimuksia, joitain merenkulkuun liittyviä asioita, ympäristönsuojelua ja puolustuspolitiikkaa. Guamilla valitaan myös edustaja Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Edustajalla on kuitenkin rajoitetut äänestysoikeudet. Vuodesta 2023 lähtien edustajana on ollut republikaanien James Moylan. Hän on Guamin ensimmäinen republikaaniedustaja lähes 30 vuoteen.

Toimeenpanovalta Guamilla on kuvernöörillä ja varakuvernöörillä, jotka molemmat valitaan neljäksi vuodeksi kerrallansa. Vuodesta 2019 alkaen Guamin kuvernöörinä on toiminut Lou Leon Guerrero.

Guamin lainsäädäntö perustuu Yhdysvaltojen järjestelmään, ja liittovaltion yhteiset lait ovat voimassa.

Kunnat

Guamin hallinnollinen jako

Guam on jaettu 19 kuntaan, joita kutsutaan kyliksi. Kylien johdossa on vaaleilla valitut pormestari. Kuntien pormestarit ja varapormestarit kuuluvat pormestarien valtuustoon, joka tekee poliittisia suosituksia. Se toimii myös hallinnon, asevoimien ja Yhdysvaltain liittovaltion virastojen välisenä yhdyksenä.

Guamin kylät ovat:

Agana Heights Agat Asan-Maina Barrigada Chalan‑Pago‑Ordot Dededo Hagåtña Inarajan Mangilao Merizo

Mongmong‑Toto‑Maite Piti Santa Rita Sinajana Talofofo Tamuning Umatac Yigo Yona

Talous

Apran satama ja lentokenttä Guamin länsirannalla.

Guamin talouden keskeisimmät tekijät ovat matkailu ja Yhdysvaltain asevoimat. Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston tukikohtien tuomien tulojen ansiosta guamilaisten elintaso on korkea. Asevoimat työllistää varsin paljon myös Guamin rakennusalaa, ja 2020-luvulla on tarkoitus siirtää merijalkaväkeä Okinawalta Guamiin.

Guam on Havaijin jälkeen tärkein matkailukohde Tyynellämerellä. Vuonna 2019 saarella vieraili yli 1,6 miljoonaa matkailijaa. Heistä suurin osa tuli Japanista ja Etelä-Koreasta. Matkailuala olikin vuonna 2019 Guamin suurin työllistäjä ennen majoitus- ja ravintolapalveluita, vähittäiskauppa, rakennusalaa sekä terveys- ja sosiaalialaa. Koronapandemia iski kovaa Guamin talouteen, koska matkailijoiden määrä romahti. Vuonna 2020 bruttokansantuote laski 11,4 prosenttia, mutta sen jälkeen talouskasvu on kääntynyt taas nousuun.

Koska Yhdysvaltain asevoimat hallitsee isoa osaa saarta, maataloudelle ei ole samanlaista tilaa kuin aikaisemmin. Tästä syystä iso osa Guamin elintarvikkeista joudutaan tuomaan ulkomailta. Yhdysvallat on Guamin tärkein kauppakumppani. Muita tärkeitä kauppakohteita ovat Japani, Taiwan, Filippiinit ja Hongkong.

Antonio B. Won Patin kansainvälinen lentoasemalta on yhteys Yhdysvaltoihin, useisisiin Aasian maihin sekä Tyynenmeren muihin saarivaltioihin.

Väestö

Guamin väestökehitys

Guamin asukasluku on vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 153 836. Asukkaita oli hieman vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin tehdyssä väestönlaskennassa, jolloin guamilaisia oli 159 358.

Guamin alkuperäisasukkaita ovat tšamorrot, jotka on myös saaren suuri etninen ryhmä. Vuonna 2020 tšamorrojen osuus oli 32,8 prosenttia. Kymmenen vuotta aiemmin heitä oli ollut 37,3 prosenttia. Seuraavaks suurimmat ryhmät ovat filippiiniläiset (29,1 %), valkoiset (6,8 %) ja chuukilaiset (6,7 %).

Guamin viralliset kielet ovat englanti ja tšamorro. Tšamorro on austronesialainen kieli, joka on saanut siirtomaa-ajalta vaikutteita espanjasta. Se on monien asukkaiden kotikieli, mutta englantia käytetään varsin yleisesti kouluissa ja liiketoiminnassa. Japania osataan myös hyvin, koska Guamille tulee niin paljon japanilaisia matkustajia ja sijoittajia.

Valtaosa asukkaista (75 %) on katolisia. Yli 50-vuotiaista katolilaisia on jopa 99 %.

Kulttuuri

Guamin museo

Guamilainen kulttuuri on monimuotoista, sillä saarella elää alkuperäisasukkaiden lisäksi melko suuria kiinalais-, japanilais-, filippiiniläis- ja korealaisyhteisöjä sekä monia ihmisiä, jotka ovat lähtöisin Yhdysvaltain mantereelta. Ennen toista maailmansotaa asukkaiden tavat ja perinteet muistuttivat huomattavasti 1800-luvun Espanjaa. Jokaisessa kylässä juhlittiin kylän suojeluspyhimystä.

Perinteistä tšamorrokulttuuria on pyritty elvyttämään 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kulttuurin elvyttämiseksi on perustettu useita julkisia ja yksityisiä ryhmiä, jotka edistävät musiikkia, tanssia ja muita perinteisiä taidemuotoja.

Urheilu

Guamin amatööriurheilijoiden liitto osallistui ensimmäisiin Tyynenmeren kisoihin vuonna 1963. Guam hyväksyttiin Kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi vuonna 1987 ja amatööriurheilijoiden liitto yhdistyi Guamin olympiakomiteaan. Guam on järjestänyt Tyynenmeren kisat kahdesti, 1975 ja 1999. Olympialaisiin Guam osallistui ensimmäistä kertaa Soulissa 1988 ja on siitä alkaen osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin. Talviolympialaisiin Guam on osallistunut kerran, Calgaryyn 1988.

Guamin jalkapalloliitto perustettiin 1975 ja siitä tuli Aasian jalkapalloliiton jäsen vuonna 1992. Kansainväliseen jalkapalloliittoon Guam hyväksyttiin 1996. Jalkapallon maailmanrankingissa Guamin jalkapallomaajoukkue on ollut parhaimmillaan 146. Vastaavasti Guamin naisten jalkapallomaajoukkue on ollut 66. Jalkapallon ohella suosittuja lajeja ovat baseball, rugby union ja amerikkalainen jalkapallo, joka oli vuonna 2014 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan seuratuin urheilulaji.

Lähteet

• 2021 Statistical Yearbook for Guam (PDF) 2022. Bureau of Statistics and Plans. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)
• Foster, Sophie & Ballendorf, Dirk Anthony: Guam Encyclopedia Britannica. 16.8.2023. Viitattu 16.8.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guam Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Guam Wikimatkoissa
• Guamin hallinnon virallinen sivusto
• Guamin tilastokeskus
• Visit Guam
• Guampedia
• Karttoja - Perry-Castañeda-kirjaston karttakokoelma