Guido Crepax

Guido Crepax, alk. Crepas, (15. heinäkuuta 1933 Milano – 31. heinäkuuta 2003) oli italialainen sarjakuvan tekijä, joka vaikutti suuresti eurooppalaiseen aikuissarjakuvaan. Hänen tunnetuin hahmonsa oli Valentina. Crepaxin piirrostyyli oli hienostuneen psykedeelistä ja tarinat unenomaisia sekä vahvasti eroottisia.

Elämä ja teot

Crepaxin lapsuuden sarjakuvasuosikkeja olivat Flash Gordon ja Taika-Jim, joista hän on selvästi saanut vaikutteita ja laajentanut niiden fantasiakuvitelmia omassa tuotannossaan. Hänen ensimmäinen nuorena poikana vuonna 1945 piirtämänsä sarjakuva oli H. G. Wellsin romaaniin ja siitä tehtyyn elokuvaan pohjautunut "L'Uomo Invisibile" (Näkymätön mies).^[1] Nämä kirjalliset inspiraation lähteet olivat hänelle tärkeitä koko uran ajan. Crepaxin viimeinen työ oli Frankenstein, joka julkaistiin 2002.

Crepax aloitti uransa mainosgraafikkona ja kuvittajana arkkitehtuuria opiskellessaan (hän valmistui 1953). Hän teki julisteita sekä kansia aikakauslehtiin, kirjoihin ja levyihin. Viimeksi mainitut olivat lähinnä klassista musiikkia ja jazzia (Gerry Mulligan, Fats Waller, Charlie Parker, Louis Armstrong), mutta mukana oli myös kevyttä musiikkia kuten Domenico Modugnon 'Nel blu dipinto di blu.

Jazz-harrastus näkyy myös Crepaxin sarjakuvissa, parhaiten vuonna 1979 ilmestyneessä jazz-muusikosta kertovassa tarinassa L'uomo di Harlem, joka oli omistettu Charlie Parkerille.^[2] Tarina julkaistiin sarjassa Un uomo un'avventura numerossa 21 (sarjaa julkaistu suomeksikin osat 2, 5, 6, 8 ja 19 otsikolla Seikkailujen mies). ^[3]

Crepaxin suosikkilevytyksiä on koottu levylle "My Funny Valentina" (Nun Records).^[4]

Vuonna 1957 hän sai mainosalan Kultaisen palmun Shellille tehdystä mainoskampanjasta. Seuraavana vuonna hän aloitti yhteistyön Tempo Medicon, italialaisen lääkealan lehden kanssa, ja teki sille kaikki kannet 1980-luvun puoliväliin saakka.

Sarjakuvat

Vuonna 1963 Crepax alkoi tehdä sarjakuvia ja kahta vuotta myöhemmin näki päivänvalon hänen tunnetuin hahmonsa, Valentina. Valentina Rosselli ilmestyi ensimmäisen kerran italialaisen sarjakuvalehden Linus numerossa 2. Aluksi sarjakuvan päähenkilö oli taidekriitikko Philip Rembrandt, joka oli myös supersankari Neutron. Ensimmäisen jakson nimi oli La Curva di Lesmo (Monzan F1-radan tunnetun mutkan mukaan) ja sitä seurasi 30 seikkailua lisää, joista on koottu lukuisia albumeja.

Bianca näkee unta (albumista Mieletön talo, Otava 1975.

Valentinan yhtenä esikuvana oli mykän filmin tähti Louise Brooks ja toisena Crepaxin puoliso Luisa Mandelli^[5]. Valentinasta tuli pian vuoteen 1995 saakka ilmestyneen sarjakuvan päähenkilö. Tarinat ovat outo sekoitus science fictionia, fantasiaa, agenttitarinaa ja varsinkin erotiikkaa. Valentinasta tuli suuri menestys Italiassa ja muualla, varsinkin Ranskassa.

Valentinan lisäksi Crepaxin sarjakuvissa seikkailivat myös muut sankarittaret kuten Belinda, Bianca, Anita ja Francesca.

Crepax teki sarjakuvaversioita eroottisen kirjallisuuden klassikoista kuten O:n tarina, Justine ja Emmanuelle. Taiteilija on haastattelussa kertonut, että vaikka hän on kuvannut töissään seksuaalisia perversioita täynnä ruoskia, kahleita ja kaikenlaista alistamista, hän itse vihaa väkivaltaa ja toisten halveksuntaa; hänen työnsä ovat vain mielikuvituksen paperille tuottamia hulluuden sekaisia näkyjä, harhakuvia ja haluja mielen syövereistä. ^[6]

Hänen sarjakuviaan on käännetty lukuisille eri kielille.

Lähteet

↑ Guido Crepax Associazione Franco Fossati. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)
↑ Guido Crepax e il jazz 6. marraskuuta 2005. Fondazione Musica Per Roma. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)
↑ L'uomo di Harlem uBC. Arkistoitu 25.10.2004. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)
↑ All that jazz Guido Michelone. Arkistoitu 19.3.2005. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
↑ Addio a Luisa Mandelli, moglie di Crepax e musa ispiratrice del personaggio di Valentina la Repubblica. 2.11.2020. Viitattu 31.7.2021. (italia)
↑ In memory of guido crepax elokuu 2003. designboom.com. Arkistoitu 16.3.2006. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Guido Crepax

Albumit

Valentina

Valentina (1968), Milano Libri
Valentina speciale (1969), Milano Libri
Valentina con gli stivali (1970), Milano Libri
Baba Yaga (1971), Milano Libri, all'interno di Alì Baba Yaga
Ciao Valentina! (1972), Milano Libri
Valentina nella stufa (1973), Milano Libri
Diario di Valentina (1975), Milano Libri
A proposito di Valentina (1975), Quadragono Libri, toimittanut Francesco Casetti
Valentina in giallo (1976), Milano Libri
Valentina assassina (1977), Milano Libri
Ritratto di Valentina (1979), Milano Libri
Riflesso di Valentina (1979), Arnoldo Mondadori
Lanterna Magica (1979), Edizioni d'arte Angolare
Valentina pirata (1980), Milano Libri
Valentina sola (1981), Milano Libri
Valentina, storia di una storia (1982), Olympia Press
Per amore di Valentina (1983), Milano Libri
Io Valentina, la vita e le opere (1985), Milano Libri
Nessuno (1990), Milano Libri
Valentina e le altre (1991), Mondadori, collana Oscar
Valentina, la gazza ladra (1992), Rizzoli-Milano Libri
Valentina a Venezia (1992)
E Valentina va... (1994), Rizzoli-Milano Libri
Al diavolo, Valentina (1996)
In arte... Valentina (2001), Lizard Edizioni
Valentina (2003), Panini Comics

Muut sankarittaret

La casa matta (Bianca, 1969), Edip - Mieletön talo, Otava 1975
Anita, una storia possibile (1972), Persona/Ennio Ciscato Editore
Histoire d'O (1975), Franco Maria Ricci Editore, perustuu Pauline Réagen romaaniin
Emmanuelle (1978), Olympia Press, perustuu Emmanuelle Arsanin romaaniin - Emmanuelle 1: Lentävä yksisarvinen, 2: Ruusuja ja jumalattaria, 3: Vapaan rakkauden lait, Semic 1991, sarjassa Kultainen Lootus
Justine (1979), Olympia Press, perustuu Markiisi De Saden romaaniin
Hello, Anita! (1980), L'isola trovata
Belinda 1 & 2 (1983), Editori del Grifo
I viaggi di Bianca (1984), Milano Libri, Jonathan Swiftin romaanin Gulliverin matkat inspiroimana
Venere in pelliccia (1984), Olympia Press, Leopold von Sacher-Masochin tarinan inspiroimana
Bianca 2. Odesseda (1987), Editori del Grifo
Emmanuelle l'antivergine (1990), Rizzoli
Eroine alla fine: Salomé (2000), Lizard Edizioni

Muita töitä

L'astronave pirata (1968), Rizzoli
Il dottor Jekill (1972), Persona/Ennio Ciscato Editore
Circuito interno (1977), Edizioni Tempo Medico
Casanova (1977), Franco Maria Ricci Editore
L'uomo di Pskov (1977), CEPIM (Sergio Bonelli Editore)
L'uomo di Harlem (1979), CEPIM (Sergio Bonelli Editore)
La calata di Macsimiliano XXXVI (1984), Editori del Grifo
Conte Dracula (1987), Rizzoli-Milano Libri, perustuu Bram Stokerin romaaniin
Dr.Jekyll e Mr.Hide (1987), Rizzoli-Milano Libri, perustuu Robert Louis Stevensonin romaaniin - Tri Jekyll & Mr. Hyde, WSOY 1992
Giro di vite (1989), Olympia Press, perustuu Henry Jamesin novelliin Ruuvikierre
Nessuno (1990), Milano Libri
Le clinicommedie (1990), Editiemme
Il processo di Franz Kafka (1999), Piemme, perustuu Franz Kafkan romaaniin Oikeusjuttu
Frankenstein (2002), Grifo Edizioni, perustuu Mary Shelleyn romaaniin

[1] Guido Crepax Associazione Franco Fossati. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)

[2] Guido Crepax e il jazz 6. marraskuuta 2005. Fondazione Musica Per Roma. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)

[3] L'uomo di Harlem uBC. Arkistoitu 25.10.2004. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (italiaksi)

[4] All that jazz Guido Michelone. Arkistoitu 19.3.2005. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (englanniksi)

[5] Addio a Luisa Mandelli, moglie di Crepax e musa ispiratrice del personaggio di Valentina la Repubblica. 2.11.2020. Viitattu 31.7.2021. (italia)

[6] In memory of guido crepax elokuu 2003. designboom.com. Arkistoitu 16.3.2006. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]