Hallitsijanimi

Hallitsijanimi on monarkkien ja paavien valtakaudellaan käyttämä nimi. On vanha tapa, että jotkut monarkit ottavat valtaistuimelle astuessaan ristimänimestään eroavan nimen.

Hallitsijanimeä seuraa yleensä järjestysnumero roomalaisilla numeroilla merkittynä. Järjestysnumeron tarkoituksena on erottaa hallitseva monarkki maassa aiemmin hallinneista samannimisistä hallitsijoista. Joissakin tapauksissa monarkilla on useampi kuin yksi hallitsijanimi. Näissä tapauksissa järjestysnumeroa käytetään vain toisen nimen yhteydessä, esimerkiksi Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa tai Tongan kuningas George Tupou V. Jos monarkki hallitsee useampaa kuin yhtä maata, hänen nimeensä voidaan liittää joka maassa eri järjestysnumero, sillä eri maissa on voinut olla eri määrä samannimisiä hallitsijoita. Esimerkiksi Englannin kuningas Jaakko I oli samalla Skotlannin kuningas Jaakko VI.

Järjestysnumeroa ei yleensä liitetä jotain hallitsijanimeä ensimmäisenä käyttävän monarkin nimeen, mutta sitä käytetään historiantutkimuksessa kun nimeä käytetään uudestaan. Siispä Englannin kuningatar Elisabet I:tä kutsuttiin yksinkertaisesti ”Englannin Elisabetiksi” kunnes kuningatar Elisabet II astui valtaistuimelle lähes neljä vuosisataa myöhemmin vuonna 1952. Jotkut hallitsijat, kuten Venäjän tsaari Paavali I, Espanjan kuningas Juan Carlos I, Etiopian keisari Haile Selassie I ja paavi Johannes Paavali I käyttivät poikkeuksellisesti järjestysnumeroa I valtakausiensa aikana. Esimerkiksi paavi Franciscus ei näin kuitenkaan tee. Puhutussa suomenkielessä hallitsijanimet lausutaan ”Elisabet ensimmäinen”, ”Yrjö kuudes” jne.

Eri monarkioiden hallitsijanimiä

Muinaiset hallitsijat

Monissa paikoissa ympäri maailmaa muinaiset hallitsijat ottivat tavaksi korvata ristimänimensä hallitsijanimellä. Esimerkiksi useiden Assyrian ja Juudan kuninkaiden tiedetään tehneen näin. Muinaisessa Egyptissä Faaraot ottivat monia nimiä jotka korostivat hallitsijan jumalallista valtaa, yhden niistä ollessa nykyisten monarkkien hallitsijanimiin verrattava lisänimi.

Afrikka

Etiopia

Etiopian keisarikunnassa keisareilla oli erityisesti Salomon hallitsijasuvun aikaan tapana ottaa hallitsijanimi. Kaikki eivät kuitenkaan tehneet näin, vaan monet hallitsijat tunnettiin valtakautensa aikana yksinkertaisesti ristimänimellään. Salomon hallitsijasuvun perustaja Yekuno Amlak otti isänsä nimen itselleen tullen siten tunknetuksi nimellä Tasfa Lyasus. Hänen poikansa Yagbe'u Seyon otti nimekseen Salomo raamatullisen kuninkaan mukaan. Amda Seyon otti itselleen "ristin orjaa" taroittavan nimen Gebre Mesqel. Etiopian viimeinen keisari Tafari Makonnen hallitsi valtakuntaansa nimellä Haile Selassie, "Kolmiyhteyden voima".

Eurooppa

Unkari

Kun Árpádin hallitsijasuvun sukulinja katkesi vuonna 1031, kaksi henkilöä vaati kruunua itselleen. He molemmat ottivat eri nimet: Otto III, Baijerin herttua, otti nimekseen äidinpuoleisen isosisänsä, edesmenneen Unkarin kuninkaan, mukaan Bela V. Samaan aikaan toinen vallantavoittelija, Böömin Venceslaus III kutsui itseään perinteisellä unkarilaisella hallitsijanimellä Ladislaus.

Alankomaat

Kaikki Orania-Nassaun hallitsijasuvun miespuoliset hallitsijat ovat perinteisesti käyttäneet nimeä Willem. Alankomaiden nykyinen kuningas sai ristimänimekseen Willem-Alexander. Hänen aikomuksenaan oli hallita maataan nimellä Willem IV, mutta hän muutti lopulta mieltään. Hän totesi medialle juuri ennen virkaanastujaisiaan: "Minut on tunnettu 46 vuoden ajan nimellä Willem-Alexander, ja erityisesti lempinimellä Alexander. Mielestäni olisi kummallista hylätä se siksi että tulen maan kuninkaaksi." Hän totesi myös ettei näe itseään "pelkkänä numerona" ja lisäsi että hallitsijoiden järjestysnumerot muistuttavat häntä hollantilaisista karjannimeämiskokouksista.

Puola

Kun Piastin hallitsijasuku sammui ja Liettuan suuriruhtinas Jagello valittiin Puolan kuninkaaksi, hän otti nimekseen Vladislav II aiemman kuninkaan, Vladislav Lyhyen mukaan.

Portugali

Portugalin hallitsijat käyttivät perinteisesti ristimänimeään hallitsijaksi noustessaan, ainoan poikkeuksen ollessa kuningas Sancho I. Hänen ristimänimensä oli Martinho de Borgonha pyhän Martinus Toursilaisen mukaan. Kun ensimmäisenä kruununperimysjärjestyksessä ollut poika, Henry, kuoli yllättäen, prinssille annettiin uusi nimi, alueen muiden kuningaskuntien perinteitä kunnioittava Sancho.

Yhdistynyt kuningaskunta

Useimmat Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoista ovat käyttäneet hallitsijanimenä omaa ristimänimeään, mutta historian saatossa kolme hallitsijaa on valinnut toisin.

Kuningatar Viktoria kastettiin Alexandrina Victoriaksi, mutta astuessaan valtaistuimelle hän otti nimen Viktoria.

Kun Viktorian poika, Prinssi Albert Edward, peri kruunun vuonna 1901, hän otti hallitsijanimekseen vastoin äitinsä tahtoa nimen Edvard VII. Uusi kuningas julisti valinneensa nimen kunnioittaakseen kuutta häntä ennen hallinnutta Edvard-nimistä kuningasta, ja että hän ei suinkaan tahtonut vähentää isänsä nimen arvoa.

Edvard VIII:n luovuttua kruunusta hänen veljensä, prinssi Albert, ei astunut valtaistuimelle omalla nimellään, vaan otti hallitsijanimekseen Yrjö VI (George VI). Hänen koko nimensä oli Albert Frederick Arthur George; Edvard VII:n ja Viktorian tavoin hän käytti yhtä toisista nimistään noustessaan monarkiksi.

On spekuloitu että tämänhetkinen kruununperijä prinssi Charles, koko nimeltään Charles Philip Arthur George, ei välttämättä ota nimekseen Kaarle III:a epätoivottujen mielleyhtymien toivossa. Aiempi senniminen kuningas, Kaarle II oli tunnettu sympatioistaan katolisuutta kohtaan ja Kaarle I puolestaan mestattiin Englannin sisällissodan jälkeen. Nimen ongelmallisuutta lisää vielä se, epäonnisen Jakobiittikapinan yhteydessä kruununtavoittelija Charles Edward Stuart vaati itselleen nimeä Kaarle III. Prinssi Charlesin on sen sijaan arveltu saattavan valita nimekseen isoisänsä kunniaksi Yrjö VII. Prinssi ei kuitenkaan ole vielä julistanut tehneensä asiassa mitään päätöstä.

Skotlanti

Kun Carrickin jaarli Juhana (John) nousi vuonna 1390 Skotlannin kuninkaaksi, hän päätti ettei hallitsisi omalla nimellään, sillä niin Englannin kuin Skotlanninkin aiemmat Juhana-nimiset kuninkaat olivat jääneet ihmisten muistiin epäonnisista ja myrskyisistä hallituskausistaan. Sanottiin myös, ettei Skotlannin John Balliol ollut tosiasiassa ollut maan oikeutettu kuningas, mikä olisi tehnyt Juhanan kuninkaallisen järjestysnumeron päättämisen vaikeaksi. Nämä ongelmat välttääkseen Juhana otti nimekseen Robert III, nimen jolla hän kunnioitti isäänsä ja isoisoisäänsä.

Elisabet II:n valtaistuimelle nousun yhteydessä hänen hallitsijanimensä herätti maassa keskustelua, sillä Skotlannissa ei ollut koskaan ollut Elisabet I -nimistä kuningatarta.