Hannes Alfvén
Hannes Olof Gösta Alfvén (30. toukokuuta 1908 Norrköping – 2. huhtikuuta 1995 Djursholm) oli ruotsalainen plasmafyysikko. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1970 magnetohydrodynamiikan teorian kehittämisestä.[1]
| Hannes Alfvén | |
|---|---|
 Hannes Alfvén vuonna 1942. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. toukokuuta 1908 Norrköping, Ruotsi |
| Kuollut | 2. huhtikuuta 1995 (86 vuotta) Djursholm, Ruotsi |
| Kansalaisuus |
 ruotsalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Uppsalan yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Manne Siegbahn |
| Instituutti |
Uppsalan yliopisto Kalifornian yliopisto, San Diego |
| Tutkimusalue | fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1970)Franklin-mitali (1971) |
Alfvén väitteli tohtoriksi Uppsalan yliopistossa vuonna 1934. Vuonna 1940 hänestä tuli Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun teoreettisen sähkötekniikan professori, vuonna 1946 elektroniikan professori ja vuonna 1963 plasmafysiikan professori.
Alfvén keksi vuonna 1947, että Maan magnetosfäärin plasmassa etenee aaltoja, jotka on nimetty hänen mukaansa Alfvénin aalloiksi.[2]
Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun Alfvénlaboratoriet on nimetty hänen mukaansa, samoin asteroidi 1778 Alfvén.
Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1970 plasmafysiikan tutkimuksista.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Neil Kent: The Soul of the North: A Social, Architectural and Cultural History of the Nordic Countries, 1700–1940, s. 389. Reaktion Books, 2001. ISBN 9781861890672 Google book (limited preview). (englanniksi)
- ↑ ”Magnetohydrodynamiikka”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 4052. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9
- ↑ Facta 2001, s. 320.