Hartmut Michel
Hartmut Michel (s. 18. heinäkuuta 1948 Ludwigsburg) on saksalainen biokemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1988 fotosynteettisen keskuksen löytämisestä Rhodopseudomonas viridis -bakteerista. Michel jakoi palkinnon Johann Deisenhoferin ja Robert Huberin kanssa.[1]
| Hartmut Michel | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1948 Ludwigsburg, Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Max Planck -instituutti |
| Tutkimusalue | Biokemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkintoGottfried Wilhelm Leibniz -palkinto |
| Aiheesta muualla | |
| www.biophys.mpg.de/en/michel.html | |
Suoritettuaan asepalveluksen Michel aloitti biokemian opinnot Tübingenin yliopistossa. Viimeisen opiskeluvuotensa hän työskenteli Dieter Oesterheltin laboratoriossa tutkien ATPaasin aktiivisuutta halobakteereissa.
Vuonna 1986 Michelille myönnettiin Gottfried Wilhelm Leibniz -palkinto, joka on korkein Saksan valtion tutkimusyhteisön myöntämistä huomionosoituksista.
Yhdessä Huberin ja Deisenhoferin kanssa Michel selvitti tietyistä fotosynteesiin pystyvissä bakteereissa olevan proteiinin rakenteen. Tällä bakteerin solukalvoon kiinnittyvällä proteiinilla on tärkeä rooli yksinkertaisissa fotosynteesireaktioissa. Deisenhofer, Huber ja Michel selvittivät yli 10 000 atomia käsittävän proteiinikompleksin röntgenkristallografiatekniikalla. Heidän työnsä oli tärkeä askel bakteerien ja kasvien fotosynteettisten prosessien yhtäläisyyksien tuntemisessa.
Vuodesta 1987 lähtien Michel on toiminut Max Planck -instituutin biofysiikan haarassa solukalvomolekyylibiologian osaston johtajana. Hän toimii myös biokemian professorina Johann Wolfgang Goethe -yliopistossa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Autobiography (From Nobel Lectures, Chemistry 1981-1990, Editor-in-Charge Tore Frängsmyr, Editor Bo G. Malmström, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1992) nobelprize.org. Viitattu 14.10.2012.