Heinäkuun 26. päivän liike

Heinäkuun 26. päivän liike (esp. Movimiento 26 De Julio) oli vallankumouksellinen Fidel Castron johtama sissiliike, joka kaatoi Fulgencio Batistan diktatuurin Kuubassa vuonna 1959. Järjestön perustivat Meksikossa maanpaossa asuneet kuubalaiset vallankumoukselliset vuonna 1955, ja samoihin aikoihin järjestöön liittyi myös argentiinalainen lääkäri Ernesto Guevara. Järjestön nimi juontuu Castron johtamasta hyökkäyksestä Santiago de Cuban sotilasparakeille 26. heinäkuuta 1953. Kyseinen hyökkäys merkitsi alkutahteja vallankumoukselle. Hyökkäys epäonnistui, ja Batistaa tukevat joukot teloittivat noin 50 kiinni saatua vallankumouksellista.

Liikkeen lippu

Tavoitteet

Järjestön ensisijaisena tavoitteena oli kouluttaa taistelijoita tavoitteenaan kaataa Batistan hallinto. Sotilaallisena kouluttajana toimi kenraali Alberto Bayo, Castrosta tuli järjestön henkilöstöstä vastaava johtaja. Batistan hallinnon kaatamisen lisäksi järjestön muita tavoitteita olivat viljelysmaan uusijako, yritysten kansallistaminen, maan teollistuminen sekä ilmaisen koulutuksen organisointi koko kansalle. Järjestön jäsenistä Frank País, Enrique Oltuski ja Armando Hart asuivat Kuubassa, ja heidän tehtävänään oli sabotaasi-iskujen toteuttaminen ja samalla poliittisen hämmennyksen aiheuttaminen maassa.

Vallankumous

2. joulukuuta 1956 82 miestä (mukaan lukien Guevara ja Castro) teki maihinnousun Kuuban saarelle. He olivat lähteneet matkaan veneellä Meksikon Veracruzin kaupungista. Alku ei luvannut hyvää, koska joukko nousi maihin Las Coloradasin rannalle keskellä kirkasta päivää ja Kuuban ilmavoimat havaitsivat heidät. Paetakseen maihinnousujoukko joutui jakautumaan ja hylkäämään varusteensa.

Kahden päivän harhailun jälkeen joukon onnistui uudelleenjärjestäytyä, ja kymmenen päivää Meksikosta lähdön jälkeen raskaan viidakkomarssin päätteeksi se saavutti paikan, joka nykyään tunnetaan nimellä Alegria de Pio (engl. Point of Joy). Joukossa oli ilmeisestikin petturi, koska se joutui pian Batistaa tukevien joukkojen väijyttämäksi. Taistelussa Guevara haavoittui kaulaan ja rintaan, mutta haavat eivät olleet hengenvaarallisia ja hän jatkoi ensiavun antamista haavoittuneille sisseille. Ainoastaan 12 miestä selviytyi taistelusta hengissä, mutta se merkitsi todellista alkua kaksi vuotta kestäneelle Kuuban vallankumoukselle.

Alkuaikojen hankaluuksien jälkeen joukko alkoi uudelleenjärjestäytyä ja kerätä lisävoimia vuoristoisella Sierra Maestran alueella. Tavoitteena oli saavuttaa kansalaisten tuki, jotta kapinalliset voisivat vapaasti elää paikallisissa kylissä. Tämän saavuttaakseen kapinalliset julistivat Sierran manifestin 12. heinäkuuta 1957. Se sisälsi lupauksen poliittisten vastustajien vapauttamisesta, julkaisu- ja yksilönvapauden sekä perustuslain takaamat poliittiset oikeudet. Castro olisi halunnut myös sisällyttää manifestiin maininnan järjestön perusajatuksiin kuuluneesta maatalousreformista, mutta osa järjestön muista johtajista esti ajatuksen toimeenpanon.

Järjestö jakautui kahteen osaan, joista toista johti Frank Pais. Järjestön sotilaallisen menestyksen kasvaessa sen johto julisti yleislakon jonka oli määrä toteutua 9. huhtikuuta 1958. Lakko epäonnistui minkä seurauksena hallituksen joukkojen onnistui uudelleenjärjestäytyä ja ajaa kapinalliset takaisin vuoristoon. Perääntymistä seurasi tyytymättömyys järjestön johtoon mistä seurauksena Castro nimitettiin järjestön komentajaksi.

Castron johtamana tappioita kärsineen järjestön ensimmäisiä uusia tavoitteita oli menetettyjen asemien uudelleenmiehitys, maan keskisten provinssien valtaus ja Batistan diktatuurin sotilaallisten rakenteiden tuhoaminen. Järjestön aiemmasta menestyksestä huolestuneena Batista aloitti huhtikuun 25. päivänä 1958 massiivisen hyökkäyksen yli 10 000 sotilaan voimin. Hyökkäys päättyi sotilaalliseen katastrofiin ja Batista menetti taisteluissa yli tuhat miestä vangittuina, haavoittuneina tai kaatuneina.

Taistelussa kärsitty tappio merkitsi lopun alkua Batistan diktatuurille. Kapinallisten onnistui Camilo Cienfuegosin ja Guevaran johdolla vallata lukuisia kaupunkeja Las Villasin provinssista minkä seurauksena maa tuli jaetuksi kahteen osaan. Samoihin aikoihin Guevara johti joukkonsa maan keskiosissa sijaitsevaa Santa Claran kaupunkia vastaan.

1. tammikuuta 1959 Batista pakeni maasta, ja vallan kaappasi kapinallisten johtama juntta. Castro ei kuitenkaan hyväksynyt juntan valtaannousua vaan jatkoi taistelua ja valloitti Santa Claran kaupungin. Seuraavana päivänä Castro julisti onnistuneen yleislakon, ja 8. tammikuuta hän saapui satojen tuhansien juhlivien ihmisten ympäröimänä pääkaupunkiin Havannaan.

Jälkiseuraukset

Onnistuneen vallankumouksen seurauksena järjestö yhdistettiin muihin vallankumouksellisiin voimiin nimelle Organizaciones Revolucionarias Integradas (ORI), myöhemmin Yhdistynyt vallankumouksellinen sosialistipuolue (PURSC). Merkittävimpinä voimina puolueessa olivat vallankumousjärjestön lisäksi paikallisesti organisoidut kansalaisten vastarintasolut sekä muut Castroa tukevat kansalaiset. Puolueen nimeksi muuttui myöhemmin vuonna 1965 Kuuban kommunistinen puolue.