Heinz Rühmann
Heinrich Wilhelm ”Heinz” Rühmann (7. maaliskuuta 1902 Essen, Saksan keisarikunta – 3. lokakuuta 1994 Berg, Saksa) oli saksalainen elokuva-, teatteri- ja televisionäyttelijä. Hän oli erityisesti 1930-luvulla tunnettu koomikko, mutta hänen uransa oli pitkä sekä teatterissa että elokuvissa. Televisioon hän siirtyi vasta vanhemmalla iällä.
| Heinz Rühmann | |
|---|---|
 Heinz Rühmann vuonna 1937. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Heinrich Wilhelm Rühmann |
| Syntynyt | 7. maaliskuuta 1902 Essen  Saksa |
| Kuollut | 3. lokakuuta 1994 (92 vuotta) Berg  Saksa |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1920–1994 |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura
muokkaaRühmann syntyi Essenissä, mutta hän kasvoi Wanne-Eickelissa ja Münchenissä. Hän jätti lukion kesken ja opiskeli sen sijaan näyttelijäntyötä. Hän työskenteli vuonna 1920 breslaulaisissa teattereissa ja vuodet 1921–1925 Hannoverissa, Bremenissä ja Münchenissä. Rühmann näytteli vuosina 1927–1935 Deutsches Theaterissa ja Münchner Kammerspielessa.[1]
Rühmannin ensimmäinen elokuvarooli oli vuoden 1926 elokuvassa Das deutsche Mutterherz. Hän näytteli myös Wilhelm Thielen ohjaamassa suositussa vuoden 1930 elokuvassa Rakkautta ja bensiiniä.[1] Elokuva oli ensimmäisiä saksalaisia äänielokuvia ja teki Rühmann tunnetun näyttelijän.[2] Hänestä tulikin 1930-luvulla Saksan elokuvan suosituimpia koomikoita. Hän esitti myös Hans Albersin varautunutta mutta fiksua apulaista elokuvissa Intohimojen Monte Carlo (1931) ja Sherlock Holmes (1937).[1]
Rühmann yritti sopeutua natsi-Saksan kulttuuripolitiikkaan, ja myöhemmin on väitetty, että hän ystävystyi joidenkin kansallissosialistien johtohenkilöiden kanssa. Sodan aikana hän teki muun muassa propagandaelokuvan Quax, kaikkien aikojen lentäjä ja komedian Aikamiestä lapsettaa, joka oli yksi elokuvista, joita tehtiin kotirintaman rauhoittamiseksi.[2]
Sodan jälkeen Rühmann johti omaa teatterikiertuettansa Neuvostoliiton hallinnoimalla Saksan alueella. Hän perusti vuonna 1947 Alf Teichsin kanssa Comedia-tuotantoyhtiön, joka meni konkurssiin jo vuonna 1952.[1] Rühmannin seuraavia suosittuja elokuvia olivat Köpenickin kapteeni, Ilveilijäin kuningas ja Der Pauker.[2] Köpenickin kapteenista hän voitti Deutscher Filmpreisin[1] ja vuonna 1957 hän sai Saksan elokuvakriitikoiden palkinnon.[2]
Rühmann teki 1960-luvulla muutaman Hollywood-elokuvan Narrilaiva. Hän vetäytyi elokuvauraltaan vuoden 1977 elokuvan Gefundenes Fressen jälkeen. Tämän jälkeen hän teki enää televisiotuotantoja.[2] Rühmann esiintyi 1980-luvulla käytännössä enää televisiovisailuissa, gaalatilaisuuksissa ja jouluohjelmissa.[1] Hän näytteli kuitenkin vielä 1993 Wim Wendersin elokuvassa In weiter Ferne, so nah!. Rühmann kuoli 92-vuotiaana vuonna 1994.[2]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinz Rühmann Wikimedia Commonsissa
- Heinz Rühmann Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Heinz Rühmann Elonetissä.