Hepaattinen enkefalopatia

Hepaattinen enkefalopatia on pitkälle edenneen maksavaurion yhteydessä esiintyvä aivosairaus. Aivotoiminnan häiriintymisen aiheuttavat siinä myrkyt, joita vaurioitunut maksa ei pysty käsittelemään. Hepaattinen enkefalopatia on monesti kirroosin komplikaatio, mutta siihen voi johtaa myös vakava akuutti maksavaurio. Se on hengenvaarallinen tila, joka voi pahimmillaan merkitä maksakoomaa ja johtaa kuolemaan. Yleensä sairaus jaetaan neljään vaikeusasteeseen oireiden tason perusteella. Mahdollisiin oireisiin lukeutuvat ataksia, keskittymisvaikeudet, persoonallisuuden muutokset, desorientoituminen ja aivojen turpoaminen. Osalla potilaista esiintyy asterixis-liikehäiriötä.

Kuolleisuus on korkea potilailla, joilla hepaattisen enkefalopatian taustalla on maksan akuutti vakava vaurioituminen. Niillä, joilla kyseessä on kirroosin äkillinen paheneminen, on kuolleisuus alhaisempi, 20–30 prosenttia. Täydellinen paraneminen hepaattisesta enkefalopatiasta on mahdollista, mutta kroonisesti maksasairaat ovat alttiita sen uusiutumiselle.

Esimerkiksi liiallinen proteiinin saanti, alkoholin käyttö tai akuutti infektio voi laukaista enkefalopatian henkilöllä, joka kärsii pitkäaikaisesta maksasairaudesta. Keskushermostoa vahingoittaa varsinkin ammoniakki, jonka maksa tavallisesti metaboloi ureaksi.

Hepaattinen enkefalopatia on kallis sairaus sairaalan vuodeosastolla vietyttyjen päivien vuoksi. Sairautta lääkitään rifaksimiinilla, joka on antibiootti, ja varmistamalla säännöllinen suolentoiminta (hoitamalla tarvittaessa tehokkaasti ummetusta). Taloudellisesti on mielekästä yrittää minimoida kalliita vuodeosastolla vietettyjä päiviä lääkityksellä.